Paras pankki

Lisää
6 vuotta 2 kuukautta sitten - 6 vuotta 2 kuukautta sitten #33971 : Antero
Paras pankki kirjoittanut Antero
Anteron vanha paappa oli pankkiiri, pitkäaikainen säästöpankin kamreeri ja pankkimiehen tavoin käsi tietenkin pälsyliivin taskussa. Nuoruudessa vanha paappa piti yksityskauppaa veljiensä kanssa, kun kaksi heistä lähti ameriikkaan mainareiksi. Nuorin ja vanhin jäi pitämään kauppaa pystyssä, kunnes vuoden kuluttua myivät sen pois ja muuttivat velipoikien perässä suureen maailmaan. Kolmaskin veli meni mainariksi kun nuorin, vanha paappa sai kauppa-apulaisen paikan ja ameriikkalaisen bisnesmiehen opin kauppa-alalle. Varallisuutta tarpeeksi vuoltuaan palasi suomeen takaisin ja perusti perheen, - "kas siinähän mukavan näköinen flikka, kun silmät osui Yli-Karjanmaan talon piikaflikkaan". Talo johon asettui asumaan sijaitsi Nahkaluoman varrella, Ilikkalan isoon talon saralta. Jälkeläisiä putkahti maailmalle tasaisin välein ja kauppamies työskenteli alkuunsa osuuskaupan päämyymälässä ja seuraavaksi sen sivumyymälässä. Hevooskauppaa siinä sivussa harrastaen vaikka akka valittikin, jotta siinä menee vielä talo alta, kuten hänen kotonaan oli käynyt.





Veri veti takaisin suuren meren taakse, siellä tahkottiin lisää mannaa ja tuotiin velipojan jäämistö pois, kun kaivos oli sortunut päälle. Taskukello siitä jäi muistoksi. Suomessa oli pula-aika ja suuria ennen niin varakkaita taloja ja kartanoita kaatui. Niitä vanha paappa osti, pilkkoi osiin ja myi sille, joka tarvitsi. Nokian kartanokin oli kaupan, vuoden tuota piti ja myi pois. Isäni oli kymmenen vuotias ja paappani oli piällysmiehenä sen aikaa siellä. Ihmetteli kun vanha mies tuli lakkikourassa pokkuroiden häntä, kysymään päästä piällysmiehen puheille. Mieleenhän tuo jäi, sillä ei Etelä-Pohjanmaalla herraan penskoja saati herroja tavattu kumarrella.

Sodan jälkeen alkoi Suomen jälleenrakentaminen ja viinatehdasta lukuun ottamatta suuria valtion teollisuuslaitoksia ei tullut. Perinteisesti kun muualla maassa kylä pyöri yhden suuren yhtiön ympärillä työllistäen 2000 henkeä, Etelä-Pohjanmaalla jokainen 2000 henkeä perusti oman yrityksen työllistäen itse itsensä. Maatalouden jalostusketjut syntyvät Pellervolaisina osuuskuntina toimien yhteisen hyvän periaatteella kylästä toiseen. Pankkiirina toimiessaan vanha paappa lainasi rahaa ja kerran hänen puheilleen tuli Peltosen Jussi. Jussi tarvitsi miljoonan markan lainan perustaakseen linja-auto yrityksen ja liikennöidäkseen kunnasta toiseen. Vanha-paappa tuumas Jussille, ei hän lainaa. Ei lainaa... Jussi suuttui ja lähti ovet präiskyen pihalle ja huutaen, että hän menee toiseen pankkiin. Jussi meni liikepankkiin ja sai lainan sieltä, perusti linja-auto yhtiön ja aloitti liikennöinnin. Jussin yhtiö kasvoi ja menestyi, kerran hän tapasi vanhan-paapan ja leuhki hänelle, kyllä sinun olisi vain kannattanu antaa miljoonan laina hänelle. Tähän vanha paappa vastasi, - "kyllähän se on mukavaa että olet pärjännyt, mutta ei hän edelleenkään antaisi miljoonan lainaa". Täh... miksi ei? Siksi en antanut koska se olisi vaarantanut pankin toiminnan ja asiakkaiden talletukset. Sitävastoin hän jakoi sen miljoonan kymmeneen osaan ja pienensi sillä pankin riskiä antamalla rahat niille, jotka sitä myös tarvitsi. Jos yksi kymmenestä kaatui, niin vielä oli yhreksän elossa.

Ymmärsin tämän isäni usein kertoman tarinan silloin, kun olin kerran kylässä sokean miehen luona, joka totesi että paappasi oli hyvä mies. Tämä rintamalla näkönsä menettänyt tarvitsi nyös sitä kymmenysosaa perustaen perheen ja elinkeinokseen yrityksen, joka valmisti rottinkihuonekaluja sekä hieroi työn raskaan raatajien selkälihaksia vetreämmäksi.


Pitkä tarina alustukseksi viime kesän Magneettimediassa olleelle Arvi Pihkalan vielä pidemmälle jutulle, josta katkelma rahan tyhjästä luomisen ja velkavetoisen pankkitoiminnan sodasta elvyttävälle teollisuuspankkitoiminnalle. Usein sanotaan ettei raha kasva puussa, tämähän ei pidä paikkaansa sillä raha kasvaa puussa ja josta sitä voi realisoida puun kasvun aikana tai viimeistään silloin, kun se korjataan pois valmistaen siitä vaikka seteleitä. Myös pankkijärjestelmälle on vaihtoehto, jopa paljon parempi kuin nykyinen rahan tyhjästä luontiin perustuva velkavetoinen koronkiskonta:


Pankkiirisuvun perustaja Mayer Amschel Rothschild on tunnettu lauseestaan: ”Antakaa minulle oikeus painaa rahaa ja hallita pankkeja, niin en välitä siitä, kuka säätää lait.” Hän ei sallinut sukuunsa lainkaan ei-juutalaisia. Rothschildit aloittivat pankkitoiminnan Ranskan suuren vallankumouksen sekoittamassa Euroopassa.

Sombartin mukaan Rothschildien valta kasvoi 50 vuodessa niin suureksi, ettei monissa maissa enää päässyt valtiovarainministeriksi, mikäli ei ollut luonut hyviä suhteita juutalaissukuun. ”Euroopassa oli vain yksi voima – Rothschild.”

Goodson kuvaa kirjassaan, kuinka Rothschild-johtoiset pankkiirit usuttivat Englannin sotimaan sekä Yhdysvaltoja (1812–1814) että Ranskaa (1792–1815) vastaan.

Molempien sotien syy oli sama: Yhdysvallat oli kieltäytynyt pidentämästä yksityisen keskuspankin toimilupaa, ja Ranskassa Napoléon Bonaparte oli luonu velka- ja korkovapaan rahoitusjärjestelmän. Napoléon oli kutsunut korkoa ”hirviöksi, joka tulee ahmimaan koko ihmiskunnan”. Sotien tavoitteena oli alistaa molemmat maat jälleen pankkien valtaan.


Sota pankkijärjestelmän tulevaisuudesta

Vielä 1900-luvun alussa Euroopassa käytiin kaksi suursotaa finanssijärjestelmän tulevaisuudesta. Kuten jo todettua, juutalaiset pankkiirit ratkaisivat ensimmäisen maailmansodan Britannian hyväksi, kun britit olivat luvanneet luopua Palestiinasta.

Lisäksi saksalaisen poliitikko Friedrich Naumannin ja englantilaisen ekonomisti Herbert Foxwellin mukaan ensimmäinen maailmansota oli taistelu kahden täysin erilaisen rahoitusjärjestelmän välillä. Vastakkain olivat Rothschildeissä kiteytynyt itsekeskeinen anglo-hollantilainen keinottelukapitalismi sekä Saksassa syntynyt yhteisöllinen teollisuuspankkitoiminta.

Uudessa saksalaisjärjestelmässä pankki ei ollutkaan enää parasiitti vaan yritysten yhteistyökumppani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Koronkiskonnassa ei näet ole kyse vain rahan hinnasta (eli korosta) vaan myös siitä, että rahanlainaajat rikastuvat yleensä joutumatta itse ottamaan merkittäviä riskejä. Tämä erottaa finanssitoiminnan todellista arvoa luovista yrittäjyyden muodoista.

Saksassa teollisuus oli kehittynyt huimaa vauhtia, sillä pankit, valtio ja yritykset tekivät tiivistä yhteistyötä. Valtio varmisti, että lupaavat yhtiöt saisivat tarpeeksi pitkäkestoisia lainoja saavuttaakseen täyden potentiaalinsa.

Anglo-hollantilaisen koronkiskonnan ja saksalaisen teollisuuspankkitoiminnan erotti toisistaan myös se, kuinka rahoitus järjestettiin.

Englannissa pankit myönsivät yrityksille lainoja fyysisiä vakuuksia vastaan ja vain, mikäli tuotot olivat varmoja ja nopeita. Konkurssitilanteessa lainanantajat saivat omansa takaisin ennen osakkeenomistajia. Toisin sanoen anglo-hollantilainen pankkitoiminta täytti koronkiskonnan klassisen tunnusmerkistön: pankit rikastuivat luomalla uutta rahaa tyhjästä ja joutumatta ottamaan itse riskejä.

Saksalainen teollisuus kehittyi hurjaa vauhtia englantilaiseen verrattuna, sillä Saksassa rahoitus järjestettiin täysin toisella tavalla.

Pankit eivät rahoittaneetkaan yrityksiä lainoilla vaan ostamalla niiden osakkeita. Pankkiirit kuuluivat yritysten hallituksiin, osallistuivat toiminnan suunnitteluun, investoivat merkittävän osan voitoista tutkimus- ja kehitystyöhön sekä – mikä tärkeintä – kantoivat muiden osakkeenomistajien tavoin liiketoiminnan riskit.

Foxwell pelkäsikin, että brittiläinen teollisuus tulisi kokemaan verisen tappion kansainvälisillä markkinoilla, koska paikallisten pankkiirien huikeasta omaisuudesta huolimatta reaalitalouden kehittämiseen ei ollut saatavilla tarpeeksi rahaa.

Koronkiskojien lopullinen voitto

Amerikka houkuteltiin kuitenkin lopulta liittymään sotaan Saksaa vastaan. Terveen rahoitusjärjestelmän kohtalo sinetöitiin.

Saksan tappion myötä maan teollisuuspankkitoiminta korvattiin brittityylisellä yksityisellä keskuspankilla, joka ajoi vain pörssikeinottelulla rikastuneen sisäpiirin etua. Tämä johti pian Weimarin tasavallan pahamaineiseen hyperinflaatioon.

Koronkiskojien etujen ajamiseksi ja Saksan alistamiseksi perustettiin Kansainvälinen järjestelypankki BIS. Se on ”keskuspankkien keskuspankki”. BIS:n synnyn myötä yhä useampaan maahan perustettiin brittityylinen keskuspankki.

BIS pitää huolen siitä, että kaikki valtiot tekevät samaa, yksityiselle finanssisektorille uskollista politiikkaa. Professori Carroll Quigley on ennustanut, että BIS:n päätavoite on yhteisen maailmanvaluutan ja talousalueen perustaminen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alistetun Saksan yksityistetty keskuspankki irrotettiin hallituksen kontrollista. Hallitus ei saanut irtisanoa keskuspankin johtajaa, vaan tämän tuli erota joko oma-aloitteisesti tai BIS:n hallituksen käskystä. Saksan hallitus oli kuohittu. Vasta kansallissosialismin nousu 1933 palautti rahan vallan takaisin hallitukselle. Seurasi historiallinen talouskasvun ja hyvinvoinnin kausi.

Myös toinen maailmansota oli kansainvälisten pankkiirien sota edistyksellistä saksalaista rahoitusjärjestelmää vastaan. Toisen maailmansodan tappion jälkeen Saksa ei kuitenkaan enää noussut tolpilleen vaatimaan itsenäisyyttä.

Viimeksi muokattu: 6 vuotta 2 kuukautta sitten Antero. Syy: tekstin fiilausta

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
6 vuotta 2 kuukautta sitten - 6 vuotta 2 kuukautta sitten #33973 : juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa Paras pankki
Se uusi hieno saksalainen pankkijärjestelmä on tää nykyinen, mikä on taas hurjastellut ittensä tärviölle.

Kokemuksesta tiedetään, että saksalainen rauhoittuu romahduksen jälkeen vasta sitten kun kaikki, mitä luottojohdannaisilla rakenneltiin, on pantu tasaiseksi. Sitten se malttaa odottaa siihen asti, että jälleenrakennustyöt ovat osapuilleen valmiita ja alkaa taas pelata luottojohdannaisilla.

Kuvioon kuuluu myös se, että kreikkalaisillekin annetaan lainaa niin paljon kuin ne kehtaa pyytää, ja sitten ollaan ihmeissään kun niiden valtion talous kaatuu, mikä on niitten keino päästä veloista eroon.

Kaikki tää on jotenkin juutalaisien syytä, koska ne ei mene mukaan tällaiseen.

Saksalaisille ei kannata yrittää puhua järkeä, koska siitä pääsee vaan niitten mustalle listalle.

Ennemmin kannattaa käyttää sitä kikkaa, minkä jotkut britit keksi kun saksalaiset kyseli niiltä jotain sytytintä ihan vaan itsepuolustustarkotuksiin. Ne myi sellasen lisenssin, että jokasesta sytyttimestä piti maksaa niille pieni korvaus, ja sodan jälkeen ne lähetti ison laskun, koska tää sytytin oli ollu ahkerassa käytössä.
Viimeksi muokattu: 6 vuotta 2 kuukautta sitten juppe.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.253 sekuntia