Kavin tuolla temppelilla istuskelemassa ja ajelin sitten itasuomeen.
Tuli siina mietittya etta minkalaista se olis asua paikassa missa jarvet olis taynna kalaa ja metsat vilisis ruokaa. nuorena jo olis varmaan selvilla mita petojen kanssa voi tehda ja mitka asiat vaikuttaa siina maailmassa missa on. vaikka itsen ulkopuolella oli joku maan henki sen kanssa tiedettiin miten pitaa toimia paremminkuin tiedetaan miten iltalehden uhkiin pitais suhtautua. Elama jatku niin kauan kuin hoiti hommansa hyvin.
historia jotenkin halusi nayttaa intiaanit raakalaisina ja alkusuomalaisen pelkoa taynna olevana tikkuna joka hadintuskin selviytyi petojen ja luonnonvoimien keskella. tan raukan pelasti sitten sivilisaatio kaupunkeihin keksimiltaan taikauskoilta.
tulikin oli semmonen nokeava tikku joka ei edes kunnolla valaissut hirsirahjan seinia. Vaikka linnahan se oli joka rakennettiin siihen parhaaseen paikkaan eika sinne minne pankin laina riitti. oma tyo meni suoraan ruokaan ja lammitykseen ilman itseaan rikastuttavia valikasia ja velvollisuus oli oman mokin kunnossa pito eika muiden haaveet.
ma an tieda mita naa muinaiset kuningaskunnat on olleet taikka missa vaiheessa asiat muuttu. mietin etta kirkkovero, 10 kaskya, yksi jumala ja sivilisaatio on varmaan ollut aika shokki kaverille maailmassa missa kaikki on ollut rajatonta siihen saakka.
ajelin siita sitten eteenpain ja kyllahan sen tuntee etta siina joku raja menee. onko sitten maan aineksista kiinni vaiko jotain suurempaa leylinja kokonaisuutta niin hankala sanoa. henki on vaan erilainen toisella puolella. no rajat on mahdollisuuksia samoin kuin risteykset. veikkaan etta alkusuomalainen kaytti niita hyvakseen kun oli tarvis ja kirkkosuomalainen empii ja tuntee pelkoa.
