Omassa hypoteesissani liittäisin baskin mesoliittisena aikana Eurooppaan etelästä levinneeseen väestöön ja kulttuuriin. Baskien esivanhemmat t. kielen puhujat eivät ehkä olleetkaan paleoliittisen Euroopan porukkaa, vaan vasta jääkauden jälkeistä? Alkuperäinen asumapiiri Välimeren (molemmat) rannat.
Työhypoteesina tarkastelen suomensukuisia kieliä samaan jatkumoon kuuluvina, kuin paleoeurooppalainen kieliryhmä, so. "mammutinmetsästäjien kieli". Jääkaudella väkeä oli niin vähän, että Eurooppaan mahtui vain yksi kieliryhmä. Ei olut puhujia eikä eri kieliä erottavia jyrkkiä kulttuurirajoja.
I Gravetten kulttuuri Atlantilta Uralille ja kauemmaskin: Yksi esinemaailma, siis yksi puhekieli.
II Ranskan/Pyreneiden alueella eriytyy Solutrean-kulttuuri em. jatkumosta: Itäinen jälki-gravettelainen kulttuuripiiri Alpeilta itään, mm. Willendorfin, Dolni-Vestonicen, ... Mezinin ja Kostenkin löytöpaikat. Täällä "me" olimme.
III Jääkauden lopulla em. jatkumo esiintyy mm. Hampurin-Creswellin ja Svidryn kulttuureina. Svidrystä käsin asutettiin se alue Venäjällä ja Baltiassa, josta Suomikin asutettiin. "Me" tulimme tänne.
IV Maanviljelys leviää n. kolmena aaltona Balkanille/Hellaaseen, leviää Tonavaa ylös saavuttaen lähes Pohjanmeren+Itämeren rannat. Uusi elinkeino, uusi kieli. Yhdistän tämän kielen etruskiin, joka siis oli po. kieliryhmän viimeinen edustaja.
V Indoeurooppalaiset nomadit leviävät väkivaltaisesti Kaspian/Aralin/Mustanmeren aroilta länteen. Kulttuuritaso romahtaa, kirjoitustaito katoaa Balkanilta. Indoeuro-kieli syrjäyttää vanhoja kieliä lähes koko Euroopassa. Jäljelle jäävät suomensukuiset, baski+akvitaani+pikti, etruskin ja rheetin kieliryhmä, Hellaan ei-indoeuro-muinaiskielet ja Iberiassa neoliittisen kauden tulokas ibero(=berberi).
K.Wiik erehtyy siinä, että kantagermaanin puhuma-alueella tapahtui kielenvaihto SU-kieli => kantagermaani. Siellä oli tapahtunut kolmiportainen kehitys:
Paleoeurooppa => mv-kulttuurin kieli => indoeurooppa.
Jokainen kielenvaihto säilytti aiempaa ainesta, ja muutti Euroopassa puhutut IE-kielet aivan erilaisiksi kuin idässä.
SU-kielet esiintyvät suhteellisen pienellä alueella, mutta ovat kehittyneet kauas toisistaan. Tämä todistaa kieliryhmän leviämisen hyvin vanhaksi tapahtumaksi.
Esim. germaaniset kielet ovat hyvin lähellä toisiaan vaikka puhuma-alue on koko Eurooppa. Tämä todistaa leviämisen hyvin myöhäiseksi. Rooman valtakunta oli jo olemassa germaanien alkaessa levitä.
Samoin slaavit ovat mm. Venäjällä aivan tuore ilmiö. SU-kielten lainasanat viittavat naapurikielinä olleen mm. baltteja ja iraanilaisia kieliä.
Ennen indoeurojen tuloa Aasian suunnasta idästä Euroopassa puhuttiin ainakin kaukasialaisia kieliä, joihin muinaiskreeta saattaa linkittyä, Italian ei-IE-kieliä kuten etruskia ja eräitä jotka eivät olleet sille sukua, iberiä, baskia ja muita vasconisia kieliä, paleoeurooppalaisen (=jääkauden aikaisen) kieliryhmän perillisiä, mahdollisesti muitakin kuin suomensukuisia.
