Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä

Taiteilija on ammattinsa puolesta epäluotettava, koska yleisölle on annettava sitä mitä se haluaa. Teokset ovat käyttäjien vastuulla.

Tieteeltä sopii odottaa enemmän, koska sen pitäisi olla totta.

Natsien kannatus olis voinut jäädä vähemmälle täälläkin jos päivystävä dosentti olis viittiny lukea Hitlerin kirjan läpi ajatuksella eikä olis keskittynyt käsityksien muodostamiseen.

Hitlerkin oli oikeastaan taiteilija ja sen politiikka oli lähellä elokuvan tekemistä, joten ei sitäkään voi kaikesta syyttää. Hyvät lavasteet ja roolihahmot ei ole mikään syy mennä mukaan ihan kaikkeen.

Sinänsähän parodia iski maaliinsa koska ukko on edelleen kulttikamaa. Noin aikalaisjuttujen perusteella hän olisi voinut tehdä myös kielitieteellisen kritiikin parodian sijasta, jota tuskin olisi noteerattu sitäkään vähää ja sitä tuskin kukaan ees muistaisi.

Sen kärkihän on suunnattu aikalaisnäkemyksen eli germaanisen tulkinnan kritiikiksi. Sehän on sellainen rasite tuolta 1800-luvun lopulta, joka vinoutti asiat historiallisessa, rodullisessa ja kielitieteellisessä kontekstissa. Viimeksimainittuahan se riivaa edelleen, Ei tarvitse kun ottaa mikä tahansa kielitieteeseen liittyvä ja heti sieltä kummittelee sanat "germaanista alkuperää" tai "germaaninen lainasana".

Yliopistotyypin aivot toimivat sillä tavalla, että se voi tietää vaikka mitä, mutta se tajuaa jotain vasta kun taitelija kertoo sille jotain.

Bilderbergeihin niitä ei huolita mukaan siitä syystä, ettei niillä ole mitään käytännön merkitystä eikä ne edes osais toimia sellaisessa ympäristössä. Spielberg päättää mitä ne ens vuonna ajattelee, joten se saa kutsun.

Yliopistoväki ei kiinnittäny Holokaustiin hirveästi huomiota ennen kuin rohvessorikin pääsi katsomaan Polttouhrit televiisiosta, ja nyt ne ei näy saavan siitä tarpeekseen ollenkaan.

Tilaisuus saada jotain vaihteeksi aikaiseksi ensimmäisenä ei kestänyt kuin nelkytluvulta seitkytluvulle eikä siinä ajassa toki ehdi tehdä mitään.

Neuvostoliiton todellisuuteen se alkoi herätä kunnolla hyvissä ajoin 80-luvulla kun Neuvostoliitossa todettiin, että vituiksi meni, ja alettiin miettiä, että mitähän seuraavaksi.

Koskaan se ei mene niinpäin, että yliopistossa tajutaan jotain ja sitten muittenkin maailmankuva muuttuu, vaikka siellä olisi millainen etumatka muihin nähden.

Keksinnöt tulevat firmojen tuotekehitysyksiköistä, todellisuus viihteestä ja yliopistoväkeä vituttaa kun sitä ei pidetä niin tärkeänä kuin se luulee olevansa.

Ihan varmasti siellä voitaisiin jo nyt kaivaa historiasta esiin sellaista paskaa, mistä Hollywood kertoo vasta vuosien kuluttua, mutta sitä ei tapahdu, koska se on tässä maailmassa Spielbergin homma.

Jos tätä aihetta jatketaan niin eihän se sattumaa ole, että toi Inkeri Koskimiehen kirja Villi suomen historia on valittu vuoden tiedekirjaksi. Minähän olen sitä varovasti kehunutkin – kun en viitti aina vaikuttaa niin tosikolta – ja onhan se erikoista päätyä samaan kirjaan WettenhoviAspan kanssa. Kirjassahan Wettenhovin karnevalistinen parodia on otettu vakavasti, ja vastaavasti allekirjoittanut joka tekee poikkeuksetta asiat tosissaan, on sitten yritetty tulkita jonkinsortin humoristiksi. Tähän on ollut laajemmat syynsä.

Sillä katsotaan asiaa miten päin vaan, kirjan sävy on vahvan protektionistinen. Sen tarkoitus on suojella yliopistollisia ammattipiirejä maallikoiden ja harrastajien taholta, jotta ne ei vaan vetäisisi vasemmalta ja oikealta ohi. ja tottakai on selvää, että nää samat ammattikunnat palkitsee tälläisen teoksen, koska se suojelee heidän omaa valtaistuintaan.

Sinänsä ele on turha. Suomessa on vallalla sellainen kummallinen ajattelu, että sanottavan painoarvon säätelee yhteiskunnallinen status, eikä suinkaan sanottavan sisältö. Muodollinen koulutus on kaikki kaikessa, ja kaikki kattelee titteliä eikä itse asiaa. Sitä on tullut itsekin katseltua silmät pyöreinä erinäisiä asiantuntijoita, joilla ei tunnu kysymyksestä olevan mitään hajua, ja parhaimmillaankin hatara käsitys. Sen ne yleensä lunttaa wikipediasta tai mumisee jotain ympäripyöreää. Sen sijaan seassa saattaa hyvinkin olla maallikko joka on tutkinut samaa asiaa vuosikymmeniä ja on sen alan ekspertti, mutta kun siltä puuttuu se muodollinen koulutus, ei siltä kysytä mitään. Tai ainakin se esitetään alisteisessa kontekstissa suhteessa koulutuksen saaneeseen. Omasta puolestani olen sitä mieltä, että suomalaisten tunnetusti kehno know-how maailmanmarkkinoilla juontaa juuri tästä ilmiöstä.

Jos me puhutaan tarkemmin tästä hommasta wettenhovilaisuuden kautta, niin yliopistot elää tosiaan vieläkin tota germaanista tulkintaa ymmärtämättä ettei se ole tiedettä vaan tieteellinen koulukunta joka painottaa tiettyä näkökulmaa toisen kustannuksella, ja että se oikea totuus on huomattavan laajempi käsite. ja että tämä näkökulma on tullut tiensä päähän ja umpikujassa ja etääntyy joka vuosi kauemmas ja kauemmas kansainvälisestä tutkimusyhteisöstä. Yliopistot onkin vastanneet tähän kansainväliseen paineeseen vaan panemalla pussin päähänsä. Mitä nyt vähän kritisoidaan niitä koulutusjärjestelmän ulkopuolelta tulevia, jotka kehtaa tuoda näitä laajempia näkemyksiä esiin.

Eikä tää mikään uusi asia ole. Wettenhovi-Aspa jo aikanaan tajus että tässä vähätellään suomalaisia, heidän kieltään ja kulttuuriaan. Aikalaisnäkemykset koettivat todistaa että suomen kieli onkin todellisuudessa velkaa germaanisille kielille ts. ruotsille ja saksalle, suomen historia on muovautunut ruotsinhistorian kautta ja oli siinä se rodullinenkin aspekti joka näytteli suurta osaa esim vuonna 1918 rantaruotsalaisten valkokaartien käsissä. Tämä on vallitseva linja edelleen ja se että Wettenhovi osasi keikuttaa venettä tekemällä siitä avoimesti pilkkaa oli hänen vastineensa. Pilkallinen kirja myös osui ja upposi kun se vieläkin on alansa klassikko.

Tämä germaanitulkinta vs muu maailma näkyy ikävällä tavalla vähän kaikessa. Jopa tämän ketjun ideassa eli kirjassa runsvenska - finska jossa ruotsalaistutkija avaa viikinkiajan ruotsalaissanastoa suomalaisperäisen etymologian kautta, joka on oikeastaan päinvastainen tulkinta mitä koulunpenkillä kerrotaan.

Suomalaiset tutkijat pitäisi ohjelmoida uudelleen Suomessa tehdyillä historiallisilla elokuvilla, mutta niitä ei tehdä kuin muutamasta harvasta aiheesta, koska apurahajärjestelmä vartioi tätä aihetta. Esmes siitä miten ruotsalaiset tapattivat suomalaisia turhissa sodissaan ei tehdä elokuvia, vaikka kaikkihan siitä oikeastaan tietävät.

Ruotsissa tilanne on ihan toinen, koska svenssonit osaavat tehdä niin hyviä elokuvia, että byrokratialta ei tarvii kysyä mitä saa tehdä vaan se on iloinen kun ruotsalaista elokuvaa kehutaan taas maailmalla.

Ne eivät vain mielellään pöyhi omia sontakasojaan vaan se olisi niistä kärsineiden naapureiden tehtävä.

Wettenhovi hoksasi esimerkiksi haarniska englannin, saksan jne. sanojen suomalaisen taustan. Wettenhovin mukaan se oli haaraniska, mutta todellisuudessa harmanischa, esim. saksa: harnisch. Ajatus oli kuitenkin oikea. Niska tarkoitti muinoin "vaate" ja se oli niska eli vaate sanskritissakin mika oli muinaisen suomenkielen murrekieli. Oletteko kuulleet kenenkaan "kielentutkijan" tuovan esille tata seikkaa? Keita olivatkaan muinaiset Intian arjalaiset? Ette ikina arvaa...ahahha. Mika olikaan muinaisten arjalaisten sankyjooga?Tiesitteko, etta sanky oli sanky sanskritissakin ja se muuntui hindien filosofiassa samkyaksi?

Asiasta toiseen, vaara ketju aiheelle, mutta tietaako joku, keita olivat Pohjanmaan tummat ja muuttiko heita Vienaan ja jos niin milloin?