Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä

h3pe kirjoitti:

Jaska kirjoitti: Myöskään Ruotsista ei ole toistaiseksi esitetty ikivanhoja (itämeren)suomalaisia paikannimiä. Anderssonin sepustukset tyyliin Laxå <-- Laakso ovat täysin naurettavia, ottaen huomioon että Laxå <-- lax 'lohi' + å 'joki'. Sama kuin joku väittäisi, että suomalainen paikannimi Kuusijärvi juontuisi ruotsin sanoista kos 'lehmän' + järv 'ahma'!

Laxå laskee muistaakseni Laxsjöhön. En kyööä jaksa olla leikkimättä idealla, etteikö esim. Motala voisi olla jotain muuta kuin ruotsia. Tai vanha kunnon Kivik.

Jos niille ei löydy ruotsin pohjalta selitystä, voi alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Kivik voisi teoriassa olla esim. -vik-loppuinen nimi, jos se on jonkin lahden läheisyydessä.

h3pe kirjoitti:

Jaska kirjoitti: Uralilaisia kieliä ei ole milloinkaan puhuttu Länsi-Euroopassa asti; pikemminkin näyttää siltä, että kieli levisi Volgalta Fennobaltiaan myöhemmin kuin on oletettu, vasta pronssikaudella. Kampakeramiikkaan ei siis näyttäisikään liittyvän uralilainen kieli.
www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf

Miten, mistä ja milloin uralilaiset kielet muodostuivat Volgalle?

Sitä ei tiedetä. Esim. altailais-tyyppinen rakenne ja siperialaiset puidennimet viittaavat siihen että esiurali olisi peräisin Aasiasta, mutta voi se periaatteessa palautua itäisimmän Euroopan jääkaudenjälkeisiin muinaiskieliinkin.

Minua kiinnostaa yksi huomio, että suomalais-ugrilaisissa kielissä käytetään y, ä ja ö kirjaimia, kuten myös germaanisissa ja jopa ranskan kielessä. Sen sijaan takavokaalit puuttuvat etelä-europpan kielistä italia, espanja. Kalevi Viikin teorian mukaan pohjois-euroopan väestö olisi puhunut suomalais-ugrilaisia kieliä, jotka sitten vähitellen olisivat vaihtaneet kielensä indoeurooppalaiseen kieleen.

Hieman epävirallinen sivusto aiheesta:
suomiwiki.wikidot.com/muinaisruotsalaiset

Tuolta kuitenkin on poimittavissa aihetta käsittelevä kirjallisuus eli
Henrik O. Andersson: Finska element i svenska ortnamn

Onko joku päässyt lukemaan kyseistä kirjaa?

caratta kirjoitti: Minua kiinnostaa yksi huomio, että suomalais-ugrilaisissa kielissä käytetään y, ä ja ö kirjaimia, kuten myös germaanisissa ja jopa ranskan kielessä. Sen sijaan takavokaalit puuttuvat etelä-europpan kielistä italia, espanja. Kalevi Viikin teorian mukaan pohjois-euroopan väestö olisi puhunut suomalais-ugrilaisia kieliä, jotka sitten vähitellen olisivat vaihtaneet kielensä indoeurooppalaiseen kieleen.

Tuo Wiikin oletus on osoitettu täysin perusteettomaksi jo viime vuosituhannella.

1. Oletetut germaaniset piirteet ovat liian nuoria tai muuten vääränlaisia:
[url] www.tieteessatapahtuu.fi/897/PARPOLA.pdf [/url]
[url] www.tieteessatapahtuu.fi/983/kesk.htm#kang [/url]

2. Samoja äänne- ja rakennepiirteitä voi syntyä itsenäisesti eri kieliin; vain lainasanakerrostuma voi todistaa kielellisen substraatin.

3. Germaanissa on paljon ei-indoeurooppalaista sanastoa, mutta se ei muistuta lainkaan uralilaista sanastoa. Substraattikieli oli siis jokin aivan muu kuin suomensukuinen kieli.

4. Ei ole mitään perusteita olettaa uralilaisia kieliä puhutun Keski-Euroopassa; oletus perustuu vain virheelliseen arkeologisen jatkuvuuden ja kielellisen jatkuvuuden samastamiseen. Tosiasiassa arkeologinen jatkuvuus vastaa useammin kielellistä epäjatkuvuutta:
[url] www.tieteessatapahtuu.fi/0106/hakkinen.pdf [/url]

caratta kirjoitti: Hieman epävirallinen sivusto aiheesta:
suomiwiki.wikidot.com/muinaisruotsalaiset

Tuolta kuitenkin on poimittavissa aihetta käsittelevä kirjallisuus eli
Henrik O. Andersson: Finska element i svenska ortnamn

Onko joku päässyt lukemaan kyseistä kirjaa?

Joo, aika hirveä opus. Andersson on juuri se tyyppi, joka yrittää selittää selviä ruotsalaisia nimiä suomen pohjalta (Laxå <-- laakso). Hän ei tiedä mitään kielitieteestä eikä oikeasta nimistöntutkimuksesta, ja hänen omaa alaansa onkin arkkitehtuurin historia.

Perinteinen nimistötutkimus nojaa aina siihen, että kaikki suomenkieliset sanat on lainattu jostain hienommasta ja arvokkaammasta kielestä kuten baltian, germaanien tai slaavien kielistä. Mitään omaa perinteinen nimistötutkimus ei suostu myöntämään. Eihän Suomessa olekaan suomenkielistä nimistötutkimusta vaan rinnalla on AINA myös ruotsinkielinen nimistötutkimus, joka syö varoja suomenkieliseltä tutkimukselta. Ruotsi menee näissä tutkimuksissa AINA suomenkielisen edelle ja suomenkieli jää syrjään tai syrjäytetään. Vanhan nimistötutkimuksen mukaan Suomessa ei ollut mitään ennenkuin ruotsalaiset toivat sivistyksen maahamme...tiedot Suomen muinaisista hallitsijoista ovat pyyhkiytyneet ikuisesti kansakunnan tietoisuudesta... :sick:

Komppaan tässä kohtaa vahvasti. Olkoonkin että on olemassa tämä tieteellinen näkökulma, varmaankin perusteltu siinä keskinäisessä pelissä, mutta väitän silti, että sen paradigmat ovat lähtökohtaisesti väärät.
Nykytulkintahan olettaa, että kaikki kielen sanat ovat lähes pelkkää tuontitavaraa. Yksisuuntainen tie jossa sanoja kulkeutuu vain yhteen suuntaan, mutta ei vahingossakaan takaisin päin.
Laajennettuna; myös tavarat menneisyydessämme tuntuvat olevan vain tuontitavaraa, ja ehdottomasti asutusliike on niinikään yksisuuntaista.

Suomalais-ugrilaisille alueille on vain muutettu, sieltä ei ole muutettu. Alueelle on myös yksinomaan tuotu tavaroita, sieltä ei ole koskaan mitään kulkeutunut toiseen suuntaan. Lainasanoja on yksinomaan imetty, mutta ei koskaan levitetty eteenpäin. Johtopäätös on että nykytieteen valossa suomalais-ugrilaiset ovat kuin jättimäinen pölynimuriheimo, joka kylläkin imee kaiken sisäänsä, mutta mitään ei päästä ulos.

Jokainen ymmärtänee, kun ajattelee ylläolevaa että se on kaikkinensa looginen mahdottomuus, mutta hienoja kielipelejään pelaavat eivät vissiin ole ajatelleet ollenkaan kokonaiskuvaa.

Onneksi meiltä kuitenkin löytyy Sigrud Wettenhovi-Aspan Kalevala ja Egypti sekä Jukka Niemisen Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Silloin tällöin kansasta nousee miehiä jotka pistävät itsensä likoon kirkon ja ruotsien vuossataista propagandaa vastaan.