Homer in Baltic

Jaska kirjoitti: Silloin kun kyse on epäilyttävästä näkemyksestä, aloitan kritiikkien lukemisesta. Vasta jos jossain keskustelussa joku sitten pystyy perustelemaan miksi kritiikki ei pidäkään paikkaansa tai että se ei selitä kaikkea, katson tarpeelliseksi tutustua itse kirjaan. Juuri siksi olen pyytänyt teitä toistamaan mielestänne Vincin uskottavimmat paikannimivertailut – jos niissä olisi oikeasti jotain mielenkiintoista, katsoisin kirjan syventymisen arvoiseksi. Jos maailmassa ei yksikään nettikeskustelija löydä kirjasta yhtään uskottavaa nimivertailua, en todellakaan tuhlaa aikaani kirjaan syventymiseen.

Kysyin tuossa jo aiemmin yksinkertaisen kysymyksen. Oletko lukenut Vincin kirjaa?

Lainaamani kappaleen perusteella et ole.

Sä vaan jaksat itkeä siitä, kun kukaan ei lue sun linkkejä. Etkö näe mitään ristiriitaa itkusi ja Vincin teoksen pelkän kritiikin lukemisen välillä?

Kannatan sun harjoittamaa tyyliä tieteellisestä argumentoinnista ja perusteluista todisteluineen, mutta jotenkin alkaa lähinnä säälittämään tuo nillitys Vincin teorioista jos et ole koko kirjaa lukenutkaan. Sä varmaan kerrot seuraavaksi miten lähetyssaarnaaja-asento epänautinnollinen, vaikka pesää ei olisi tullutkaan ikinä.

Jaska kirjoitti: Tiede nimenomaan menee eteenpäin kun esitetään uusia näkemyksiä – niiden vain pitää olla niin hyvin perusteltuja että ne syrjäyttävät vanhentuneet näkemykset. Jos uusi näkemys on heikosti perusteltu, sen ei pidäkään syrjäyttää vanhempaa näkemystä. Tieteessä vain perustelut ratkaisevat.

Ei se nyt ihan aina näin puhdasotsaisesti mene. Tiede on inhimillistä toimintaa, jossa pelaajien eli tutkijoiden panoksina ovat heidän elämänsä mittaiset työt, kunnia, maine, raha, omien lasten asema tiedeyhteisössä jne. Ei käytännössä koskaan tapaa tutkijaa, joka uransa loppupuolella myöntäisi koko ajan olleensa väärässä jossain alansa keskeisessä asiassa, vaikka tulokset jo toista todistaisivatkin. Ja oikeassa olemisen tahto riivaa monia nuorempiakin niin, että siinä unohtuvat sekä tieteen tekemisen säännöt, että niiden henki, kun aletaan kaatamaan vastustajaa.

Monesti jokin aivan pöhkö näkemys elää melko pitkään sen vuoksi, että sen keksijästä on tullut niin kunnioitettu, että vastustajat pääsevät ääneen vasta, kun guru on kuollut pois. Samaten poliittiset kannat saattavat vaikuttaa jonkun tutkijan esittämien näkemysten suosioon - hänet vaietaan kuoliaaksi ja samat näkemykset hyväksytään vasta, kun ne esittää joku toinen. Perustelujen tulee toki olla tarpeeksi vakuuttavia, mutta mikä riittää "tarpeelliseen vakuuttavuuteen" on varsin tulkinnanvaraista, sillä kaikissa tieteissä on virhemaginaalinsa. Tällaiset ongelmat riivaavat tietysti etupäässä humanistien tulkinnallisia tutkimustuloksia, mutta kyllä sitä joskus näkee myös eksaktien tieteiden puolella.

Niin tosiaan, millä perusteella Herra Maisteri vittuilee toisille kirjoittajille, jos he eivät ole lukeneet hänen linkkejään, jos kerran Herra Maisterilla itsellään on oikeus lytätä sellaisia kirjoja, joita hän ei ole itse lukenutkaan?

Näin näköjään toimii todellinen tiedemies!

Tai sitten Herra Maisteri vain on pohjattoman tyhmä eikä edes kykene ymmärtämään että tässä voisi olla kyse ristiriitaisesta tai kaksinaamaisesta käytöksestä.

frank kirjoitti:

Jaska kirjoitti: Silloin kun kyse on epäilyttävästä näkemyksestä, aloitan kritiikkien lukemisesta. Vasta jos jossain keskustelussa joku sitten pystyy perustelemaan miksi kritiikki ei pidäkään paikkaansa tai että se ei selitä kaikkea, katson tarpeelliseksi tutustua itse kirjaan. Juuri siksi olen pyytänyt teitä toistamaan mielestänne Vincin uskottavimmat paikannimivertailut – jos niissä olisi oikeasti jotain mielenkiintoista, katsoisin kirjan syventymisen arvoiseksi. Jos maailmassa ei yksikään nettikeskustelija löydä kirjasta yhtään uskottavaa nimivertailua, en todellakaan tuhlaa aikaani kirjaan syventymiseen.

Kysyin tuossa jo aiemmin yksinkertaisen kysymyksen. Oletko lukenut Vincin kirjaa?

Lainaamani kappaleen perusteella et ole.

Sä vaan jaksat itkeä siitä, kun kukaan ei lue sun linkkejä. Etkö näe mitään ristiriitaa itkusi ja Vincin teoksen pelkän kritiikin lukemisen välillä?

Kannatan sun harjoittamaa tyyliä tieteellisestä argumentoinnista ja perusteluista todisteluineen, mutta jotenkin alkaa lähinnä säälittämään tuo nillitys Vincin teorioista jos et ole koko kirjaa lukenutkaan. Sä varmaan kerrot seuraavaksi miten lähetyssaarnaaja-asento epänautinnollinen, vaikka pesää ei olisi tullutkaan ikinä.

Frank kirjoitti: Kysyin tuossa jo aiemmin yksinkertaisen kysymyksen. Oletko lukenut Vincin kirjaa?
Lainaamani kappaleen perusteella et ole.
Sä vaan jaksat itkeä siitä, kun kukaan ei lue sun linkkejä. Etkö näe mitään ristiriitaa itkusi ja Vincin teoksen pelkän kritiikin lukemisen välillä?

En ole lukenut. Enkä näe ristiriitaa. Selvennetäänpä:

On asioita jotka ovat yleistä tietoa, kuten vaikka että Helsinki on Suomen pääkaupunki. Sitten on epäuskottavia väitteitä, jotka vaativat perusteluja, kuten vaikka että Helsingissä on keskimäärin lämpimämpi kuin Kairossa.

Se että minä kerron teille kielitieteen tuloksista on verrattavissa ensimmäiseen väitteeseen: asia on kenen tahansa tarkistettavissa, ja on absurdia jos joku inttää vastaan. Jukkiksen ja Vincin näkemykset ovat verrattavissa toiseen väitteeseen: ne ovat uskomattomia ja perustelemattomia ja vastoin kaikkia tieteellisiä tuloksia (kuten lämpömittarin lukemia).

Jälkimmäisen tyypin väitteitä ei tarvitse ottaa vakavasti; vasta jos käy ilmi, että siellä oikeasti on jotain jota muut kriitikot eivät ole kumonneet, minun tarvitsee tuhlata omaa aikaani moiseen.

Frank kirjoitti: Kannatan sun harjoittamaa tyyliä tieteellisestä argumentoinnista ja perusteluista todisteluineen, mutta jotenkin alkaa lähinnä säälittämään tuo nillitys Vincin teorioista jos et ole koko kirjaa lukenutkaan. Sä varmaan kerrot seuraavaksi miten lähetyssaarnaaja-asento epänautinnollinen, vaikka pesää ei olisi tullutkaan ikinä.

Koeta olla ottamatta itseesi; kritiikkini kohdistuu menetelmiin ja henkilöiden asenteisiin. Pysytään argumenttitasolla. Mutta hauska vertaus kyllä, vaikkakaan ei aivan osuva (ks. viestin alku).

Trolli kirjoitti: Ei se nyt ihan aina näin puhdasotsaisesti mene. Tiede on inhimillistä toimintaa, jossa pelaajien eli tutkijoiden panoksina ovat heidän elämänsä mittaiset työt, kunnia, maine, raha, omien lasten asema tiedeyhteisössä jne. Ei käytännössä koskaan tapaa tutkijaa, joka uransa loppupuolella myöntäisi koko ajan olleensa väärässä jossain alansa keskeisessä asiassa, vaikka tulokset jo toista todistaisivatkin. Ja oikeassa olemisen tahto riivaa monia nuorempiakin niin, että siinä unohtuvat sekä tieteen tekemisen säännöt, että niiden henki, kun aletaan kaatamaan vastustajaa.

Ei kyse ole virheistä; kyllä yleensä jokainen tutkija esittää näkemyksensä parhaan senhetkisen tiedon perusteella. Se, että myöhemmin ilmenee uutta tietoa ja näkemyksiä päivitetään, ei ole häpeä kellekään. Kyllä iäkkäätkin tutkijat seuraavat aikaansa; he vain eivät enää välttämättä tutki samaa aihetta kuin nuorempana, joten heiltä ei tule aiheesta kirjoitusta jossa he päivittäisivät näkemyksensä. Toki joitakuita vanhoja jääräpäitä aina löytyy. Oikeassa olemisen tahto näyttää riivaavan enemmän maallikkoja - tieteilijät puntaroivat argumentteja ja myöntävät kyllä useammin jos heidän näkemyksensä ei kestänytkään. Nimittäin henkilö joka pitää kiinni näkemyksestä jonka perustelut on kumottu, leimautuu epätieteelliseksi (kuten Wiik).

Trolli kirjoitti: Monesti jokin aivan pöhkö näkemys elää melko pitkään sen vuoksi, että sen keksijästä on tullut niin kunnioitettu, että vastustajat pääsevät ääneen vasta, kun guru on kuollut pois. Samaten poliittiset kannat saattavat vaikuttaa jonkun tutkijan esittämien näkemysten suosioon - hänet vaietaan kuoliaaksi ja samat näkemykset hyväksytään vasta, kun ne esittää joku toinen. Perustelujen tulee toki olla tarpeeksi vakuuttavia, mutta mikä riittää "tarpeelliseen vakuuttavuuteen" on varsin tulkinnanvaraista, sillä kaikissa tieteissä on virhemaginaalinsa. Tällaiset ongelmat riivaavat tietysti etupäässä humanistien tulkinnallisia tutkimustuloksia, mutta kyllä sitä joskus näkee myös eksaktien tieteiden puolella.

Tuossa on jo enemmän totuutta: joskus liiallinen hienotunteisuus vaivaa kriitikkoja silloin jos joku vanhempi tieteilijä on saavuttanut gurun aseman. En tiedä jostain taloustieteestä, mutta ainakaan kielitieteessä ei poliittisilla näkemyksillä ole mitään vaikutusta eikä painoarvoa.

Tarpeeksi vakuuttava on perustelu joka nousee vahvimmaksi. Joistain asioista voi olla suurempi varmuus kuin toisista, mutta kaikista asioista voidaan arvioida eri näkemysten suhteellista uskottavuutta. Huonommin perusteltu näkemys on aina huonommin perusteltu, olipa sen paremmin perustellun todennäköisyys sitten 40 % tai 90 %.

Herra Maisteri se vain jaksaa jatkaa. Tämä ei etene yhtään mihinkään. Hän on yli-ihminen, jonka ei tarvitse lukea kirjoja joista keskustellaan tietääkseen että ne ovat paskaa. Kaikkien muiden täytyy lukea hänen määräämänsä linkit. Jos ei niin tee hän haukkuu typerykseksi.

Herra Maisteri kannattaa 1800-luvun rasististen rotuteoreetikkojen kehittämää Volgan Mutka -teoriaa, mutta väittää että ei ole rasisti eikä svekomaani, vaikka koko teorian tarkoitus oli osoittaa suomalaisten alempirotuisuus ruotsalaiseen ylempään herrakansaan.

Täytyy kai uskoa isoisän opetusta: kännisten ja typerysten kanssa ei kannata väitellä. Sama taitaa päteä itsekeskeisiin svekomaani-rasisti-Maistereihinkin.