Suomen tasavalta, Republiken Finlandhan on Suomen suomalais-suomenruotsalaisen eliitin perustama valtio. Suomi ja ruotsi ovat virallisia virastokieliä, joista suomen asema pitkään oli alakyntinen. Ennen vanhaan ei yliopistoissa suomeksi opetettu. Nyt kun ajattelee, tilanne vielä 1800-luvulla Suomen suurruhtinaskunnan aikana muistutti siirtomaavaltaa. Suomeenhan on moni aikakausi tullut myöhemmin kuin Keski-Euroopan sivistyneisiin länsimaihin. Nykyiset maaseudulta kotoisin olevat eläkeläiset tulevat kulttuurista, jossa elettiin satoja vuosia ennen nykyiseen kaupunkikulttuuriin siirtymistä vasta muutama vuosikymmen sitten. Oikeastaan kaupungistuminen on vielä käynnissä. Kuntauudistus tuo loputkin maalaiset työn ja palvelujen perässä kasvukeskuksiin.
Jukkis kirjoitti: Svekomanian historiallinen kehityskaarihan tunnetaan hyvin, mutta lieneekö kukaan tutkinut svekomanian yhteiskunnallista vaikutusta edelleen? Tuskin, tämähän se vasta onkin tabu. todellinen virtahepo olohuoneessa jonka kaikki näkee mutta jota ei saa ääneen sanoa.
Monen suomalaisen olohuoneen virtahepo kuiskailee pahaa aavistamattoman korvaan, että tämä on huonompi kuin ruotsinkieliset. Kuiskaukset ovat peräisin siltä aikakaudelta, jolla isoisämme elivät nuoruuttaanj ja joka oli jo jatkunut kauan ennen heitä. Jokaisen sukuhaaran jonkin sukupolven täytyy herätä tähän todellisuuteen ja tähän päivään. Parasta vallankumousta on nousta ylös siitä paskasta, josta on tullut. Jos suvun perinteeseen kuuluu herra- tai suomenruotsalaisviha, kannattaa miettiä, mistä se johtuu, siitäkö, ettei itse ole tehnyt samoja oikeita valintoja kuin paremmista suvuista tulevat, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja tarvittavat voimavarat? No joo, onhan sekin voimavara, että ymmärtää tilanteensa, mutta joskus se ymmärtämisen hetki koittaa.
Ruotsinmielisyys vallitsee niin kauan, kuin sen annetaan vallita. Jos ruotsinmielisyys hallitsee siksi, että suomenruotsalaisten keskuudesta löytyy rikkaita, voidaan asiaa korjata ryhtymällä rikkaiksi, siis jos ollaan suomalaisia. Jos ruotsinmielisyys hallitsee siksi, että tiedeyhteisöissä on paljon suomenruotsalaisia, kannattaa kouluttautua äkäteemisesti, jos on suomalainen. Yhteiskunnassa yläluokka perinteisesti nojaa loistokkaaseen menneisyyteensä, josta ei välttämättä ole niin paljoa jäljellä, kuin annetaan ymmärtää. Työväenluokka tai alistettu kansa taas haikailee valoisamman tulevaisuuden perään. Uskonnoilla ja muilla tempuilla saadaan järjestys pidettyä tällaisena. Mielen orjuudesta vapautuminen jää luultavasti työväenluokan tai alistetun kansan itsensä harteille. Jos yhteikunta on kovin voimakkaasti jakautunut, sen alistettu osa voi olla tuomittu kurjaan kohtaloonsa. Onneksi esimerkiksi suomalaiset ja suomenruotsalaiset ovat melko paljon tekemisissä keskenään - eivät tietenkään kaikki suomalaiset tunne suomenruotsalaisia, koska näitä on vähemmän, mutta suomenruotsalaiset vähemmistönä joutuvat väkisinkin tekemisiin suomalaisten kanssa. 1800-luvun suomenmielisyyden aikana 100 000 suomenruotsalaista jonain merkkipäivänä vaihtoi kielensä suomeen. Oho! Osa ruotsinkielisestä, muttei -mielisestä, eliitistä olikin suomalaisten puolella, koska yhteiskuntakerrostuminen väliset rajat heikkenivät ja tietoisuus pääsi liikkumaan vapaammin.
On totta, että ruotsinkielisillä säätiöillä ja kouluilla on aika laittoman paljon rahaa. Suomenruotsalaisilla on niin paljon ylimääräistä varaa kouluttaa omansa, että monet ruotsinkieliset korkeakoulut joutuvat ottamaan, tai haluavat ottaa, myös merkittävän määrän suomen- ja ulkokielisiä opiskelijoita. Opiskelija joutuu opettelemaan kunnolla ruotsin kielen ja tultuaan ruotsinkielisen naisen hurmaamaksi voi saada ruotsinkielisiä lapsia. Kieliryhmien ero kaventuu. Kaikista ei kuitenkaan tule käännynnäisiä ja molemminpuolinen vuorovaikutus voi olla hyvä diili, vaikka ruotsinkielinen eliitti sitä pyörittäisikin. Jos kaikki ruotsinkieliset korkeakouluttautuisivat, he joutuisivat tyytymään suomenkielisiin terveydenhoito- ja muihin palveluihin, joiden ammattilaiset saavat monen makuun liian matalaa palkkaa. Suomenruotsalaiset eivät enää nykyisellä kokoonpanollaan voisi selvitä kansana, jos heitä ei olisi joka ikisessä yhteiskuntakerrostumassa, ja he tietävät sen. Näin pitkälle tulevaisuuteen olemme tulleet. On kaikkien suomilaisten edun mukaista, että me kaikki saamme hoitaa asiamme omalla äidinkielellämme. Suomalaiset eivät luultavasti suostu opettelemaan ruotsia vain siksi, että saisivat palvella korkeakouluttautunutta ruotsinkielistä eliittiä. Mitä seuraavaksi?
