2010-luku

Jokainen vuosikymmen on aina erilainen. Tästä edellisestä ei paljon hyvää jäänyt käteen.
Sehän alkoi Bushin aikakautena, WTC-iskuina jotka johtivat tympeään öljysotaan Irakissa ja kummalliseen terrorijahtiin. Vihdoin viimein nämä rasittivat taloutta niin, että länsimaiden talous joutui tekemään mahalankun. Voittajia olivat kommunistinen Kiina joka pian pakottaa euroopankin siihen, mikä sen luonnollinen rooli tulee olemaan; feodaaliseen aikaan palannut pimeän keskiajan edustaja.
Suuryhtiöiden vuosikymmen se myös on, joka näkyy liiankin hyvin salaliittoteorioiden tasolla. Teoriat eivät vaan ole mitään kuvitelmaa vaan yhtiöt ovat kuin varkain napanneet vallan politiikoilta, lahjoneet yliopistot, tutkimuslaitokset ja virkamiehet. Niiden tuotteet ovat aina vain vaarallisempia sillä niitä ei saa juurikaan juridiseen vastuuteen.
Suomi on vajonnut siihen, mistä se turhaan on pyristellyt itseään irti. Viinan, rakennetyöttömyyden, EU-byrokratian, suvaitsemattomuuden, perheväkivallan lohduttomaksi symboliksi joka purkautuu väkivaltana ja ahdistuksena. Teollisuus katoaa, väki vanhenee ja tie kohti euroopan kainuuta on väistämätön.

tuoko 2010-luku muutoksen? Ainakin elementit ovat olemassa, sillä jokin on hajoamassa (onneksi) yhteiskunnassamme. Murrosaikaa eletään. Kekkosen ajan aluepolitiikka on viimein hajoamassa, ja tuskin tulee toista Vanhasta sitä tekohengittämään. Sosiaalidemokraattiset instituutiot kouluineen ja terveysjärjestelmineen alkavat olla jo tyhjiä kuoria, jotka pian lässähtävät kasaan. Ylipäätään kolmen suuren puolueen aikakausi alkaa olla takanapäin, sillä pian puolueita on enemmän, ja politiikka palaa politiikkaan. Itse olen sitä mieltä, että 2000-luku oli aallonpohja ja nyt alkaa nousu toiseen suuntaan. Miten se tulee tapahtumaan, sitä en tiedä, mutta sanon kaikille että olkaa valmiina.
Murrosaika ja aallonpohja pitäisi nähdä ennenkaikkea tilaisuutena, josta kuka tahansa voi ponnistaa. On tämä vuosikymmen sitten millainen tahansa, loogisesti sen on oltava parempi kuin edellinen, mikä ei voi olla huono uutinen.

70-luvulla Suomi eli köyhyydessä mutta kaikkien toimeentulo oli jokseekin hyvin turvattu ja yksi ihminen pystyi kustantamaan palkallaan koko perheen toimentulon, asunnon, auton ja kesämökinkin. Asuntolainan pystyi lyhentämään pelkällä lapsilisällä.
Töitä sai melkein mistä tahansa kun vain meni kysymään, aina oli paikka yhdelle ylimääräiselle.

80-luvulle tultaessa asunnot oli lähes maksettu ja ylimääräistä rahaa alettiin sijoittaa. Bisneskulttuuri oli saavuttanut Suomen ja ihmiset ymmärsivät, että heillä oli mahdollisuus asioihin joista oli ennen saattanut vain haaveilla.
Palkat nousivat loistaviksi ja töitä oli monella alalla tarjolla enemmän kuin työntekijöitä. Ei ollut tavatonta, että ammattimiesten palkat olivat euroissa 3 000-5 000 kuukaudessa. Omakotitaloja sai 20 000 eurolla melkein mistä tahansa.

90-luvulla koko homma romutettiin tarkoituksellisesti ja ihmisten omaisuudet varastettiin, toimeentulo estettiin ja palkat pienennettiin, puhumattakaan sosiaalietuisuuksista jotka jäädytettiin.
Työpaikat katosivat vaikka yritysten omistajat tienasivat uuden osinkoverotuksen myötä moninkertaisesti.

2000-luvulle tultaessa uusille sukupolville oli uskoteltu, että alle 3 000 kuukausipalkat ovat hyviä. Työpaikkoja oli enää vain noin viidennekselle väestöstä ja nekin alipalkattuja. Valtion omaisuus myytiin ulkomaille ja kansaa köyhdytettiin entisestään jne.

2010-luvun näen historian valossa hyvn samanlaisena kuin 1910-luvunkin. Tuolloin kirjallisuudessa alkoi esiintyä soraääniä ja ihmisten tyytymättömyys lisääntyi merkittävästi köyhyyden myötä. Taisto itsenäisyydestä ja venäjän vallan vastustaminen kasvoi kulovalkean tavoin ja vuosikymmenen puolivälissä Suomi koki isoja lakkoja ja vahvoja hyökkäyksiä valtaa pitäviä kohtaan.
Näyttää hyvin vahvasti, että tällä vuosikymmenellä ollaan menossa täysin samaan suuntaan, paitsi että tällä kertaa vihollinen on EU ja monikansalliset yritykset. Itsenäisyytemme vietiin Lissabonin "sopimuksen" myötä ja kansa joutuu kohta taistelemaan jälleen oikeuksistaan.
Mikään ei viittaa siihen, että olosuhteet ja menestymisen mahdollisuudet paranisivat, vaan päinvastoin.

Joo, ei sitä voi ajatella että painajaisesta herätään vain toivottamalla toinen toisillemme tsemppiä ja aloitetaan hymyile vastaantulijalle –kampanja. Paljon työtä ja poliittista tiedostusta se vaatii, mutta lopputulos johtaa aina johonkin muuhun kuin nykyjärjestelmään. Näyttää kuitenkin siltä että jengi maailmanlaajuisesti alkaa saada tarpeekseen tästä nykyisestä talousmallista, joka tuntuu olevan lähinnä globaalia feodalismia.

Luulen että saumaa olisi älymystölle joka viitsii ottaa asioista selvää ja alkaa kritisoimaan nykyistä hallinto- ja talousjärjestelmää. Ikävä kyllä suomessa ei ole älykköjä johtuen koulutusjärjestelmästämme, ja vielä vähemmän teennäisesti siihen rooliin haalitut viitsivät purra ruokkivaa kättä, mutta mutta… Käytännössä älyköksi voi nousta kuka tahansa tavallinen rivimies, jos sille vaan on sosiaalista tarvetta. Netti tarjoaa tässä oivan väylän, jossa kuka tahansa voi ainakin puolivahingossa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olihan Halla-Ahokin oikeassa paikassa ja vastaavasti Antti Heikkilä taas toisessa asiassa, kuin noustakseen lähes varkain kansankynttiläksi purkamaan syviä tuntoja. Teknisesti kumpikin on vaan mr. nobody, mutta molemmilla on myös poliittista pelisilmää vaistotessaan mistä nännistä kansan syvien rivien hyväksyntää lypsetään. Äänitorvia niin sanotusti, osa ehkä tähdenlentoja mutta tilaisuutensa kaikilla. Itse ainakin hiljaisesti toivon että jonkinmoinen uus-älyllisyys tekisi renessanssin, kunnes sekin vuosikymmenen lopulla on loppuun kuljettu tie. Nykyisestä vitutuksesta, joka kaikkia riivaa, on kuitenkin päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Vaalit ei sitä ratkaise, vaan tilanteen analyysi jossa voi kaikki sanoa sanottavansa ja tulee varmasti kuulluksi, jos vaan on jotain asiantuntemusta taustalla

Jukkis kirjoitti:

Luulen että saumaa olisi älymystölle joka viitsii ottaa asioista selvää ja alkaa kritisoimaan nykyistä hallinto- ja talousjärjestelmää.

Olen pohtinut tuota asiaa ja olen tällä hetkellä sitä mieltä, että hallinnon kritisoiminen ei johda mihinkään, sehän ei johda minkäänlaisiin toimiin, eikä kansa jaksa voimavarojen huvettua, lukea siitä kuinka heitä huijataan ja loppujengi kiistää asian ja ummistaa silmänsä.
Ainoaksi konstiksi näen järjestelmän romuttamisen sisältäpäin vanhalla kunnon riidankylvännällä tms.

2010-luku tulee tosiaankin olemaan käänteentekevä. Ja muutos tulee loppujen lopuksi olemaan hyvä. Mutta ennen kuin tämän murroksen yli päästään, tulee kyyti olemaan kovempaa kuin arvataankaan.

Valitettavasti se tyhmempi kansanosa (kollektivistit), joka tämän kurimuksen meille on järjestänyt ja pakottanut meidät rahoittamaan oma orjuuttamisemme, ja luopumaan itsenäisyydestämme, ei näytä vielä lainkaan ymmärtävän mistä kenkä puristaa. Jutta Urpilainen peräänkuuluttaa entistäkin korkeampia veroja ja Jyrki Katainen ottaa valtiolle lisää velkaa. Molemmat huonoja ideoita. Verkkokeskusteluissa julistetaan, että "kapitalismi on tullut tiensä päähän". Näille "filosofeille" on turha edes kertoa, että Suomessa on jonkinlainen kapitalistista muistuttava talousjärjestelmä ollut viimeksi käytössä ennen sotia. Ja Yhdysvalloissakin siitä luovuttiin vuonna 1913 juuri siitä syystä, että se on ainoa talousmalli, jossa ketään ei voi alistaa eikä orjuuttaa.

Vallalla olevaa kehitystä emme siis voi pysäyttää, ja 2010-luku tulee olemaan polarisaation vuosikymmen. Yhdysvaltain dollari ajautuu hyperinflaatioon 2012. Suomen ulkomaankauppa tulee tyrehtymään lähes täysin, ja maa on suoritustilassa viimeistään 2015. Aiempaan kuplatalousmalliin ei tämän jälkeen enää palata. Talous ei siis tule koskaan ”toipumaan” siinä merkityksessä, kuin puhuvat päät asiasta televisiossa keskustelevat (mikä on hyvä asia). Uusi romahdus tulee jo tänä vuonna.

Se, että Suomi lopettaisi yli varojensa elämisen ja valtion budjettia alettaisiin vapaaehtoisesti heti pienentää esim. 20% per vuosi on yksinkertaisesti mahdottomuus. Tähän tullaan kyllä menemään, mutta vasta kun on pakko. Isolla rysäyksellä. Ja se jälki ei tule olemaan kaunista. Mitä esimerkiksi tapahtuu silloin, kun suurille ikäluokille selviää, että eläkerahat on ensin syöty ja loputkin inflatoituneet olemattomiin? Fiksua olisi aloittaa koko julkisen eläkejärjestelmän asteittainen alasajo NYT, kun se vielä voitaisiin tehdä edes jollain lailla hallitusti (vanhukset saisivat eläkkeensä, mutta me nuoremmat työikäiset irrottautuisimme eläkejärjestelmästä). Mutta tätä ei tulla tekemään.

Systeemin kehitystä emme siis voi enää tässä vaiheessa muuttaa. On vain odotettava järjestelmän lopullista kaatumista. Kaikki Hollywood-elokuvatkin päättyvät aina isoon pamaukseen, jonka jälkeen on taas rauhallista. Valitettavasti joudumme kokemaan tuon pamauksen.

Se, mitä sen sijaan voimme asioiden hyväksi tehdä on yksilötasolla lievittää sekä omaa, että samanhenkisten kanssaeläjiemme tilannetta. Fasistisessakin yhteiskunnassa (jossa tällä hetkellä elämme) on luovuudelle paljon käyttöä. Isoveli ei millään pysty valvomaan kaikkea, eikä tappamaan kaikkea yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Ja silloin kun ajat ovat kovat, on pienetkin voitot merkityksellisiä.

Mielestäni parasta mitä Suomen hyväksi voimme kukin tällä hetkellä tehdä, on verkkokirjoittelu. Ei mikään blogikommentointi tai suomi24-meuhkaaminen, vaan asiallisten ja kiihkottomien artikkelien – minkä pituisten hyvänsä – julkaiseminen.

Hermisläiset ovat tässä tärkeässä asemassa siksi, että Suomen muinaishistoria on sellainen informaatiosodankäynnin alue, jolla voi saada paljon hyvää aikaiseksi. Julkisen koululaitoksen avulla jo valmiiksi heikkoitsetuntoiselta kansalta on viety kaikki käsitys omista juuristaan. Juuretonta kansaa on helppo manipuloida – jopa hävittämään itse itsensä, kuten islamisaation tuloksena ennen pitkää käy, jos nykykehityksen annetaan jatkua. Joten, pliis, laittakaa nyt ihmeessä pystyyn se muisnaishistoria.com ja vaikka uudelleenjulkaiskaa kaikki Hermeetikossa tähän mennessä ilmestyneet Suomen muinaishistoriaa käsittelevät artikkelit siellä. Kävijöitä tulee varmasti ja kipinä herää. Kiinnostus tätä aihetta kohtaan on selvässä kasvussa.

Tai mistä sen tietää, ehkä Hermeetikon resepti, jossa on yhdistetty muinaishistoriaa salatieteisiin, konspiraatioteorioihin ja poliittiseen pohdiskeluun on juuri se ”winning combination”. Siinä tapauksessa vaan enemmän eforttia sitten tänne.

Mutta myös muu filosofinen ja käytännönläheinen kirjoittelu on nyt tarpeellisempaa, kuin koskaan aiemmin. Itse ajattelin ainakin yhden uuden sivuston – mahdollisesti kaksikin – perustaa tätä ajatellen.

Uskoisin että 2010-luvulla länsimaissa mennään yhä enemmän valvonnan ja kontrollin suuntaan. Oli perusteena sitten kouluammuskelut, terrorismin vastainen sota, pääministeriä vituttavat nettikirjoittelut, kaikki suuntautuu kansalaisten toiminnan rajoittamiseen ja ennenkaikkea valvontaan. Tuule tuolla Sello-ketjussa problem -> reaction ->solution -metodin jo esittelikin. Turvallisuuden lisäämisen perusteella väsätään lisää valvontakameroita, seurataan nettidataa ettei vaan kukaan lähetä siellä pommiohjeita, pyritään poistamaan anonyymiys internetin keskustelupalstoilta jne. Kaveri tekee duunia koodiapinana kuvantunnistussoftien parissa. Aikamoisia visioita. Esim Lontoossa pystynee lähivuosina seuraamaan tietyn kaverin liikkeitä tiheällä kameraverkostolla ja kasvojentunnistusohjelmistolla. Yht´äkkiä huomaammekin sallineemme tilanteen tapahtumaan, jossa jokaista liikettä tai sanomista seurataan. Hieman kuin digi-ajan DDR.

Uskon että Intia-Kiina-Venäjän kaukoitä -akselilla tulee kovia jännitteitä, jotka purkautuvat. Kiinan "muutama" miljoona yhden lapsen politiikan myötä vaimotonta nuorta vihaista miestä lähtee liikehtimään. Siperiasta saa kaasua ym. samalla.

Länsimaailman ja islamin törmäys jatkuu. Jälki tuskin tulee kivaa katseltavaa olemaan. "Terrorismin" vastainen sota jatkuu ja jatkuu.