samuliloov kirjoitti: Suomalaisilla on veressään suomalaisgeenejä, viikinkiä, slaavilaista jne. mutta silti maailmasta löytyy muutaman miljoonan hengen porukka kuka puhuu suomea, tietää Mannerheimin ja kommunikoi keskenään suomen kielellä. Onko tämä porukka eli kansallisuus keinotekoisesti rajautunut muista kansallisuuksista, vaikkapa maassamme asuvista ruotsalaisista? Mikä tekee suomalaisten ja ruotsalaisten välisen kansallisuuseron keinotekoiseksi? Miten niin ei ole olemassa ruotsalaista ja suomalaista kulttuuria erikseen?
Se että kulttuurit muuttuu on aika turha maininta koska kaikki asiat muuttuu.
Olet tarttunut siihen "kansallisuus on vain keinotekoinen sosiaalinen konstruktio..."-heittoon mitä internationalistit levittävät hyödyllisten idioottien parissa menestyksellä. Rotujakaan ei kuulemma ole olemassakaan.
Kansallisuus ja kansallisvaltio ovat erittäin nuoria käsitteitä. 1700-luvulla Länsi-Euroopassa mahtavimmat
heimot alistivat naapurinsa ja pakottivat opettelemaan uuden kielen, näin syntyi keinotekoisia
kansakuntia eli
kansoja ja
kansallisvaltioita, kuten Ranskan tasavalta sekä Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Satakunta vuotta myöhemmin Itä-Euroopassa eri heimot alkoivat pitää itseään erillisinä kansakuntina ja perustivat Länsi-Euroopan tyyliä aidompia kansallisvaltioita - silti sodat ja muut poliittiset selkkaukset ovat sekoittaneet niin sanottujen kansallisvaltioiden eri heimoja.
Kaikkiallahan esiintyy pakolaisuutta ja työperäistä maahanmuuttoa, mutta tämän päivän Euroopassa ainoastaan Portugali ja Islanti ovat jokseenkin puhtaita kansallisvaltioita ilman merkittäviä kansallisia tai heimollisia vähemmistöjä. Suomen tasavalta on erittäin nuori valtio, ja
suomen kansa on muodostettu 1800-luvulla symboleinaan leijona, siniristi ja ties mitä. Suomen tasavallassa asuu useita heimoja: suomalaiset, hämäläiset, savolaiset, pohjalaiset, suomenkarjalaiset ja joitain muita karjalaisia - nämä kaikki itämerensuomalaisia, naapuriheimojensa, mutta ei välttämättä Suomenlahden ympäri ulottuvaa, nykyään katkennutta, kielijatkumoa, ymmärtävää porukkaa. Lisäksi Suomen tasavallassa asuu kolmen eri saamelaisheimon edustajia: pohjois- koltan- ja inarinsaamelaisia sekä kahta eri pohjoisgermaanista heimoa: Pohjanmaan- ja Etelä-Suomen ruotsalaiset.
Suomalaisilta nimensä saaneessa valtiossa asuu myöhäiskeskiajalla Kalmarin unionin ja feodaaliajalla Ruotsin kuningaskunnan kanssa liittoutuneet (...alistetut) suomalais-saamelaiset heimot tai osia niistä. Karjalaisten asuinalue jäi pahasti Ruotsin ja Novgorodin väliin ja on monien mielestä vieläkin ratkaisematon rajaristiriita. Karjalaisina säilyneitä karjalaisia asuu nykyään pääasiassa Karjalan tasavallassa Venäjän federaatiossa, eikä heillä ole mitään tekemistä Suomen tasavallan kanssa, koska Suomen tasavalta kaikkien muiden kansallisvaltioiden kanssa
keinotekoinen yhteisö, ja suomen kansa kaikkien muiden kansojen tavoin on
kuviteltu yhteisö.
Kansa ja heimo ovat siis eri asioita. Historian saatossa monet asiat on väännetty vaikeasti ymmärrettäviksi. Itämerensuomalaiset voisivat tosiaan muodostaa yhden kokonaisuuden ja pohjois-germaanit omansa. Tällä tavoin suomalainen kyllä eroaa ruotsalaisesta, mutta poliittiset rajat eivät yhtene kulttuuristen rajojen kanssa. Suomalaiset, karjalaiset, virolaiset ja muut itämerensuomalaiset ovat vieraiden kulttuurivaikutusten takia eriytyneet. On syntynyt uusia kansoja. Yhdessä me olisimme vahvempia. Tunnustan, olen jonkin sortin nationalisti, kansallismielinen, mutta se ei tarkoita, että mielestäni Suomen valtion pitäisi valloittaa koko maailma, vaan että kaikilla kielellisillä eli kulttuurisilla ryhmillä pitäisi olla oma poliittinen itsemääräämisoikeutensa, omavaraisuus muun muassa ruuan suhteen ja sen verran porukkaa tietyllä alueella, että se alue, ekosysteemi, pystyy ylläpitämään ja uusintamaan sillä asuvaa väestöä.
