Ukraina, Syyria, Irak ja muut vastaavat kriisit

Rohkenen kyllä olla aavistuksen eri mieltä tuon Timen artikkelista. Se kun nojaa ideaan, että venäläinen kansanluonne olisi jotenkin vertailukelpoinen länsimaisen kanssa, ja jotenkin jakaisi samaa arvomaailmaa. Eihän se näin ole. Tai siis onhan tuo Krimin tilanne tietenkin huono – erityisesti kaikkien venäläisten kansainvälisten suursijoittajien ja miljardikkojen, ja koko sen oligarki –porukan, koska sota tunnetusti häiritsee bisneksiä. Pahimmillaanhan se vois johtaa tilien jäädytyksiin EU:n alueella, joka olis paha takaisku kaikelle rahanpesulle.

mutta perusvenäläinen. Hän on aina ollut ylpeä siitä, että omaa maailman suurimman valtion, suoranaisen imperiumin. Se mitä tapahtui 1991, on syvä häpeän päivä, ja siitä ei mielellään venäläiset puhu, ja vielä vähemmän muistelee. Sen sijaan he tekevät kaikkensa että oltaisiin taas mahtavista mahtavin imperiumi, joka antaa joidenkin suomalaistenkin olla itsenäisiä lähinnä puhtaasta armosta ja säälintunteesta. Moiset rääpäleet.

Luonnollisesti ensiaskel kohti imperiumia on vahva johtaja. Tätä venäläinen ymmärtää. Kuria! Vahvan johtajan on myös oltava jämäkkä otteissaan. Gorban kaltaiset vätystelijät ei sitä tietenkään ole, rappeutuneina demokratiakäsitteineen, vaan pitää olla kunnon isä aurinkoinen. Suomeksi tämä tarkoittaa että mitä enemmän ahdistelee oppositiota, pieksee toimittajia, laittaa väkeä tyrmään ja rakentaa saatanallisen vankileirien saariston tundralle, sen enemmän kansa hurraa. Kuri pitää olla, toteaa venäläinen tyytyväisenä. Mitä enemmän väkeä ammuskelee, pidättää, miehittää, karkottaa ja pistää lopussa kunnon kansanmurhan pystyyn, sen enemmän gallupsuosiot nousee. Yksilöillä ei ole mitään virkaa, vaan imperiumilla.
On kai aikas itsestäänselvää että länsimaisesta vinkkelistä tämä kaikki on vähintäänkin kummallista. Kansa joka suorastaan anelee ruoskaa selkäänsä, ja kasakkajoukon ryöväämään kotikylänsä putipuhtaaksi, ja vielä armeijankin ja salaisen poliisin murskaamaan kaiken, mutta sehän vaan osoittaa että oikeaan suuntaan jo mennään. Demokratiat, vaalit, ihmisoikeudet ym turhanpäiväiset pulputukset on taas sellaista joka on varma rappion ilmentymä, ja sellaista pitää karttaa.
Tätä on venäläinen kansanluonne, ja sen arvomaailma. Yhtä varmaa on, että länsimainen ei tätä kertakaikkiaan kykene ymmärtämään, eikä sen pidäkään. Venäjällä asiat tapahtuu venäläisestä perspektiivistä ja kaikki on yhtä suurta kysymysmerkkiä. Kuten sekin että Putinin suosio tulee olemaan konfliktin loppupuolella ennen näkemättömässä loistossaan, olkoonkin että länsimaiset toimittajat lukijakuntineen jotain muuta kuvittelee. Jos kohta näemme venäläistankit moukaroimassa ukrainan valtiopalatsia, niin siitäkös sitä tulee vielä suurmiehen maine pysyvästi.

Jukkis kirjoitti: Luonnollisesti ensiaskel kohti imperiumia on vahva johtaja. Tätä venäläinen ymmärtää. Kuria! Vahvan johtajan on myös oltava jämäkkä otteissaan. Gorban kaltaiset vätystelijät ei sitä tietenkään ole, rappeutuneina demokratiakäsitteineen, vaan pitää olla kunnon isä aurinkoinen. Suomeksi tämä tarkoittaa että mitä enemmän ahdistelee oppositiota, pieksee toimittajia, laittaa väkeä tyrmään ja rakentaa saatanallisen vankileirien saariston tundralle, sen enemmän kansa hurraa. Kuri pitää olla, toteaa venäläinen tyytyväisenä. Mitä enemmän väkeä ammuskelee, pidättää, miehittää, karkottaa ja pistää lopussa kunnon kansanmurhan pystyyn, sen enemmän gallupsuosiot nousee. Yksilöillä ei ole mitään virkaa, vaan imperiumilla.

Teet nyt saman virheen kuin Gorba, joka myöskin luuli tuntevansa venäläisen kansanluonteen ja rohkeni antaa kansan päättää itse tulevaisuudestaan. Kansa sitten yllätti hänet näyttämällä keskisormea Neuvostoliitolle ja on ollut sen jälkeen kovin epäluuloinen johtajiaan kohtaan.

Putin kelpaa, koska hän osaa pitää yllä turvallisuutta kohtuullisen vaikeissa olosuhteissa, mutta on turha kuvitella, että enemmistö luottaisi häneen tai olisi halukas tekemään ihan mitä tahansa hän haluaa.

Mitä enemmän venäläiset pääsevät eroon maaorja-asenteestaan, sitä vähemmän he arvostavat tsaareja.

Voimaa arvostava vähemmistö on kaikkialla aika pieni ja edustaa lähinnä voimaa käyttävää vähemmistöä ja siihen pyrkiviä reppanoita. Muut taasen eivät ihmeemmin pidä tästä vähemmistöstä, koska se haluaa hyppiä muiden silmille.

Tuossa on voimaa käyttävään vähemmistöön kuuluvan asiantuntijan arvio Putinista ja venäläisestä kulttuurista. Varmaan tykkäät.

security.blogs.cnn.com/2013/09/21/inside...d-of-vladimir-putin/

Tuossa on maaorja-asennetta:

Ero on tietenkin siinä että neuvostoliitosta ei kukaan pitänyt, mutta sen tarjoama valta & voima oli jotain sellaista, josta oltiin / ollaan aidosti ylpeitä. ja sen aseman menettäminen on ollut häpeällistä jos mikä.

Mitä tulee venäläisen vapauden ja oikeuksien kaipuuseen, tsaarien valta-aseman minimoisiseen ja edustukselliseen demokratiaan niin... sitä on länsimaissa venailtu kun kuuta taivaalta aina gorbasta saakka, ja sitä odotettiin vesi kielellä koko jeltsinin kauden ja sitä on alitajuisesti toivottu koko putinin ajan. Nyt ei vaan enää odoteta johtajan itsensä sitä luotsaavan, vaan tällä kertaa toiveet on niinku kansassa itsessään. Joopa joo, ihan kun venäjällä vois kukaan oikeesti koskaan ja missään kuvitella mitään muuttavansa. Maa makaa kun makaa.
Tällä tarkotan että kaikki uutiset venäjältä pitää aina osata jättää omaan arvoonsa. nää kahakat alusmaiden/naapurimaiden kanssa - kuten nyt Ukrainan - on jotain sellaista joka on jatkunut keskeytyksettä jostain 1920-luvulta saakka, eikä kukaan kai tosissaan kuvittele että niille koskaan loppua tulisi. Länsimaisille medioille ne tuntuu aina olevan uus ja ennenkokematon asia.

Venäläisien aluennustila johtuu päin vittua hoidetusta kapitalismiin siirtymisestä ja sen seurauksena syntyneestä massiivisesta korruptiosta. Suurvalta-aikoja ei tule ennen kuin korruptiosta on päästy eroon, ja kun talous saadaan toimimaan, suurvalta-asema syntyy itsestään. Pinta-ala ja armeijahan Venäjällä jo on, vain raha puuttuu.

Tällä hetkellä hahmotan Ukrainan tilanteen kehittymisen tällä tavalla:

Toisin kuin suomalaiset toimittajat, jenkit eivät ole kyselleet Venäjän tilanteesta asiantuntijoilta vaan tarkistivat mieluummin netistä kannatusluvut, jotka kertoivat missä oikeasti mennään.

Kremlin neropatit eivät vaivautuneet kysymään venäläisiltä haluavatko nämä Krimin, ja maanantain kannatusluvut aiheuttivat sitten paskahalvauksen. Jos Putin perääntyy, suuri osa venäläisistä voi suuttua hänelle ja alkaa mellakoida, ja jos hän perääntyy, hän menettää loputkin kannatuksestaan. Niinpä hän ei uskalla tehdä mitään ja selittelee, ettei Venäjä puuhaa Krimillä mitään.

Jenkit tietävät, että hän on paskaraossa, joten he vittuilevat hänelle minkä ehtivät ja odottavat, että hän nöyrtyy pyytämään apua.

Tilanne ratkeaa jahka joku keksii kuinka Putinin voi pelastaa paskaraosta. Siihen saakka Krimin tilanne on epäselvä ja toimii harhautuksena ukrainalaisille, joita voi vetää nenästä nyt kun he pelkäävät Putinia ja haluavat Krimin takaisin.

Sillä välin suomalaisien asiantuntijoiden omahyväinen jurnutus kohoaa omiin sfääreihinsä ja näkyy myöhemmin täysin mielipuolisina käsityksinä tulevissa historian oppikirjoissa.

No minä nyt hahmotan homman ihan päinvastoin. Osaksi kai siksi että oon huomannu että varsin usein tohon venäjän uutisointiin tunnutaan liittävän länsimaisia arvoja, sen omia odotuksia ja toiveita, ja varsin vähän sitä, miten paljon venäjä eroaa länsimaista. otetaan nyt vaikka noi gallup-luvut. Kun kundi on kumminkin elinikäinen presidentti ja vetää hana täysillä vielä seuraavat 20-30 vuotta, niin mitä ihmeen merkitystä jollain tän päivän kansansuosiolla on, joka nyt tunnetusti sahaa muutenkin ylös ja alas.

Selvästi Putin pelasi Krimin korttinsa oikein. Totuus on että koskaan ei saisi aliarvioida venäläisten rakkautta Rodinaan – pyhään Äiti venäjään. Tottakai Krimin venäläiset haluaa liittyä emämaahan eikä pidä edes kuvitella etteikö kansanäänestys olisi tässä vilpitöntä laatua. Se että tilanne luisuu koko ajan pois ukrainalaisten ja niitä tukevien länsipankkien käsistä on tietenkin vituttava homma, mutta eihän siinä nyt menetä kun kasvonsa. Mitä Putiniin tulee, heti kun Krim on liittynyt takaisin Rodinaan; kansansuosio nousee pystysuunnassa. Tätä venäläiset rakastaa.

Mitä tulee itse ukrainaan, niin sehän ei voi kuin hävitä. Hyvä jos jää tuohon maa-alaan vaan yhtälailla puolet maasta saattaa palata imperiumiin ja jäljelle jää jokin tynkä-ukraina jonka päävientituote tulee edelleen olemaan prostituutio ja huumekauppa.