Jeesuksen muija on taas otsikoissa

mutta jatkan tietty aihetta sen verran että jos ja kun on ollut historiallinen Jeesus, niin onhan se itsestäänselvää että se on ollu naimisissa.

Olen lukenut saman, että tuohon aikaan Israelissa tai Palestiinassa käytännössä kaikki miehet olivat naimisissa. Poikkeuksena kai essealaisissa oli munkkeja. Joo, mitenkäs vaimo muka Jeesuksen elämää ja opetuksia alentaisi? Monilla ihmisillä on kiiltokuvamainen käsitys Jeesuksesta – käviköhän hän heistä edes vessassa? Eivät varmaan tunnistaisi häntä, jos pääsisivät häntä aikakoneella näkemään.

Aina vapaamuurareita keksitään syyttää mitä kummallisimmista asioista. Eivätköhän muurarit kiellä kaikki uskonnot (ei vain kristinuskon), koska ne ovat niin vahingollisia kirjaimellisine tulkintoineen, mutta samalla he ymmärtääkseni jättävät ne kaikki rauhaan, koska jotkut ihmiset tarvitsevat niitä vielä.

Selvennettäköön vielä, että tämä käsikirjoitus on koptilainen ja että koptilaiset eivät olleet gnostikoita ainakaan oletusarvoisesti.

Jeesuksesta ja Johannes Kastajasta vielä off topic. Miesliikkeen guru Robert Bly kertoi aikoinaan esimerkin, kuinka jotkut miehet hänen kursseillaan olivat niin herkkiä aseille, että he eivät voineet ottaa käteensä miekkaa symbolisesti tärkeää rituaalia varten. Jotkut miehet purskahtivat jopa itkuun, että onko heidän ihan pakko koskea tuohon hirvitykseen. Niinpä sitten jäi mieheksi kasvamisen initiaatio suorittamatta. Minusta Jeesuksesta on nykyisessä kristinuskossa tehty samanlainen nössö, vaikka hän tuskin oli sellainen oikeasti (mikäli joo ylipäätään oli olemassa, mutta myytithän elävät kuitenkin). Bly puhuukin Johannes Kastajan positiivisesta villimiesenergiasta vastakohtana liian pehmeille naisten kasvattamille miehille, jotka yrittävät olla naisia.

Lisäys: Uskon Jeesuksen pasifismiin, mutta samalla pidän häntä jämäkkänä miehenä enkä feminiinisenä.

Olen huomannut kanssa tuon miehiäkin vaivaavan prinsessamaisen asennoitumisen teräaseisiin. Leatherman on jotenkin uhkaava vaikka siitä olisi ruuvimeisseli esillä. Toisaalta oikea ruuvimeisseli ei ole yhtä pelottava, vaikka se soveltuu aseeksi paremmin kuin Letukan nysä.

Jos prinsessat näkisivät millä avaan kotona kirjekuoret niin olisin varmasti pelottava ilman Letukan ruuvimeisseliäkin. Se on semmoinen perinteinen tikarimallinen veitsi, joka ihan oikeasti leikkaa paperia eikä revi sitä vaihtelevalla menestyksellä niin kuin nykyaikaiset paperiveitset. Sillä voi myös leikata teippiä ja narua, mikä on usein hyödyksi, koska sakset ovat yleensä jossain muualla.

Luulen että hevi-musiikki on tehnyt miehistä nössöjä, koska se onnistuu näkemään melkein kaikessa mahdollisesta jotain pelottavaa. Myös typerät väkivaltaelokuvat ovat voineet vaikuttaa asiaan.



Omalta osaltani haistatin lopullisesti pitkät äijäkulttuurille siinä vaiheessa kun huomasin näiden prinsessojen pelkäävän työkavereitani, jotka olivat tehtäviensä takia siinä määrin karaistuneita, etteivät puukot, moottorisahat, sirkkelit ja sen semmoiset pelota ollenkaan.

Vaikka Jeesus ei ensin mikään yli-ihminen ollutkaan, sellainen hänestä kyllä tuli lopulta.

Jeesuksen elämän vaiheethan voidaan nähdä myöskin symbolisessa mielessä eräänlaisena henkisenä "vihkimystienä" seuraavasti:

Kristuksen syntymä = ensimmäinen suuri vihkimys
kaste = toinen suuri vihkimys
kirkastus = kolmas suuri vihkimys
ristikuolema ja ylösnousemus = neljäs suuri vihkimys

Nämä "vihkimykset" ovat eräänlaisia henkisen heräämisen asteita, joissa vihityn tajunta laajenee pysyvästi - ei siis vain hetkellisesti. Jokainen vihkimys laajentaa vihityn tajuntaa siten, että hän kykenee näkemään elämän, olemassaolon ja maailman aivan uusista sfääreistä. Nämä ovat oikeita energeettisiä tapahtumia - ei mitään erinäisissä salaseuroissa saatuja rituaalisia höpöhöpö-vihkimyksiä. Todelliset vihkimykset tapahtuvat itsestään, silloin kun niiden aika on.

Jeesushan kävi läpi neljännen suuren vihkimyksen asteen, siis ristikuoleman ja ylösnousemuksen. Vaikka hän pystyikin jo aikaisempien vihkimystensä ansiosta jättämään oman ruumiinsa täysin tietoisesti ja palaamaan siihen niin halutessaan, vasta neljäs suuri vihkimys vapautti hänet kokonaan elämän ja kuoleman oravanpyörästä. Tämä teki hänestä niin sanotun yli-ihmisen.

Maan päällä tallustelee tälläkin hetkellä näitä vihittyjä, joskin korkeampien vihkimysasteiden saavuttaneita - näin olettaisin - vain hyvin harvoja. Kuka tahansa meistä voi tulla vihityksi, vaikka käytännössä se on varsin harvinaista. Asiaa edesauttaa se, että kokee suurta kiinnostusta ihmisenä olemisen mysteerin selvittämiseksi.

Mikäänhän ei kai estä sitä, etteikö Jeesuksella olisi voinut olla vaimokin, tai pikemminkin elämänkumppani, jonka uskoisin olleen myöskin varsin korkealla kehitysasteella henkisessä mielessä - ehkä yksi hänen opetuslapsistaan. Mikäli he olisivat aloittaneet suhteensa joskus parin kympin korvilla, heillä olisi saattanut olla myöskin seksuaalista kanssakäymistä aluksi. En kuitenkaan usko niin olleen enää myöhemmässä vaiheessa. Vihitty yleensä menettää hyvin pian kiinnostuksensa seksuaalisen nautinnon hakemiseen, koska hän ei näe itseään enää muista erillisenä olentona, eikä hänen siksi tarvitse yrittää tavoitella yhteyden/ykseyden kokemista tämänkaltaisilla keinoilla. Oma henkilökohtainen nautintokin menettää silloin myös merkityksensä.

Vaikka Jeesuksen elämästä löytyykin tämänkaltainen symbolinen merkitys, ei se välttämättä sulje pois sitä etteivätkö nämä ristiinnaulitsemiset sun muut jutut olisi ihan fyysisestikin tapahtuneita asioita.

Kirjoitit kypsästi vihityistä, Fenix. Nuo vihkimykset tuntuvat syvällisiltä, vaikka en taida uskoa, että elämässä ja kehityksessä on oikeasti kovin tarkkaa kaavaa.

Tarkoitin ”yli-ihmisellä” ikävän ihanteellista hahmoa, jossa ei ole tarmoa ja särmää eikä realistista elämän makua. Uskon kyllä myös kuvailemaasi yli-ihmiseen, mestariin, mutta olen sitä mieltä, että hänkin on inhimillisen tuntuinen ja virheitä tekevä.

Tarkoitin äsken initiaatiolla pelkkää miesliikkeen rituaalia, jonka avulla voi aueta psykologisia lukkoja.

Mainitsemani Blyn mukaan miesten lisääntynyt yliherkkyys ja voiman puute johtuvat kasvatuksesta ja tarkemmin sanottuna miesmallin puutteesta. Isää ei ole ollut pojilla kotona joko liiallisen työnteon takia taikka avio/avoeron takia. Idean mukaan äiti ei pysty antamaan pojalle miesmallia samoin kuin isä ei pysty antamaan tyttärelle naismallia. Mutta ei tästä varmaan enempää, tuli vain Jeesus-kuvasta mieleeni, pahoittelut.

Turhaan pahoittelet Veda. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit ja muutenkin yhdyn täysin kommenttiisi
Sain tästä "yli-ihmisestä" vain hyvän aasinsillan omalle avautumiselleni.

Itse yritin lähinnä tuoda oman näkemykseni tähän yli-ihmis käsitteeseen ja miten Jeesuksesta siis lopulta sellainen tuli.

Voitaisiin kuitenkin sanoa, että olemme kaikki tavallaan näitä yli-ihmisia, koska tämä mahdollisuus on meissä kaikissa ikäänkuin sisäsyntyisenä, emme vain ole saaneet tuotua sitä vielä esille, tai se ei ole meissä vielä ilmennyt kunnolla. Tässä mielessä koko yli-ihmisen käsite on oikeastaan turha, koska me kaikki siis olemme jo sitä. Pikemminkin voitaisiin puhua pelkästään ihmis-käsitteestä ja siitä mahdollisuudesta mitä ihminen voi itsessään ilmentää ja olla.

Näkemykseni mukaan se vihkimystie, jonka Jeesus kulki on todellinen ja olemassaoleva ns. henkisen kehityksen tie. Voi olla, että on olemassa muitakin "teitä", mutta monet ikäänkuin kulkevat tätä tietä, vaikkeivät sitä vielä tiedostaisikaan.

Ensimmäisen suuren vihkimyksen jälkeen ei kenellekään ole enää epäselvää, etteikö ihminen olisi perimmäiseltä olemukseltaan iätön ja ajaton tietoisuus. Tämä havainto perustuu hänen omakohtaiseen selkeään havaintoon ja kokemukseen.

Puhutaan "itse-oivalluksesta", mutta tämä termi on hieman harhaanjohtava. Pikemminkin kysymys on itsekokemuksesta tai itsen kokemisesta. Erinäisiä itseoivalluksia, älyllisessä mielessä, on kyllä yleensä tapahtunut runsaastikin ennen vihkimystä, mutta varsinaisen vihkimyksen koittaessa ihminen yksinkertaisesti kokee itsensä rajattomana tietoisuutena. Tämä on selkeä, omakohtainen kokemus ja havainto, siihen ei tarvita enää mitään varsinaista oivallusta.

Ylipäänsä koko henkisen kehityksen idea on hieman harhaanjohtava. Pitäisi puhua mieluumminkin kehittymisestä kohti henkisyyttä, tai jollakin muulla, vielä täsmällisemmällä tavalla ilmaistuna, kuten tulemista omaksi itsekseen, tai olemalla oma itsensä - Ihminen, se mikä jo olemme sisimmältämme.

Ensimmäinen suuri vihkimys on yhtä kuin valaistuninen. Kokemalla oma itsensä kaikkiallisena tietoisuutena, ihminen saa itselleen rauhan. Täsmällisemmin ilmaistuna - kokee olevansa rauhan ja varmuuden tilassa. Tämä on hänen oma olemuksensa, olemassaolemisen ja autuuden tila. Hän huomaa, että aikaa ei ole, että kuolemaa ei ole - on vain maailmankaikkeutena ilmenevä liike ja tämä kaikki tapahtuu hänen oman olemuksensa sisäpuolella, hänen omassa tietoisuudessaan. Mitään erillisyyttä ei ole, vaan tietoisuus on yksi ja minä Itse olen tämä tietoisuus. Kaikki tämä tulee vihitylle, eli valaistuneelle ilmiselväksi.

Tämä siis ensimmäisessä suuresta vihkimyksessä, eli Kristuksen syntymästä. Oman tulkintani mukaan tämä on myöskin ns. valaistuminen.

Seuraavissa vihkimysasteissa ihminen alkaa ymmärtämään maailmaa ja ilmentämään itseään, siis kaikkiallista Itseä, yhä syvemmin ja syvemmin ja hänessä sisäisesti olevat mahdollisuudet avautuvat täyteen toimimaan. Myöskin viimeiset inhimillisen egon rippeet, mitä vielä jäljellä oli, haihtuvat olemattomiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänestä tulisi jonkunlainen tahdoton nössö, vaan päinvastoin, hän alkaa ilmentämään Jumalallista tietoa ja voimaa täydellisen kirkkaassa itsetietoisuudessaan. Tämä itsetietoisuus ei ole inhimillisen egon sekavan ajatusmielen todellisuuden tulkintaa, vaan siitä vapaata kirkasta tietoisuutta. Olemme kaikki jo tässä tietoisuuden tilassa, mutta emme havaitse sitä selkeästi, koska huomiomme on jatkuvasti ikäänkuin vangittuna ajattelevaan mieleemme, ajatuksiimme. Tämä estää selkeän havaitsemisen, emmekä näe asioita monestikaan sellaisena kuin ne todella ilmenevät.

Asiasta löytyy kirjallisuuttakin, esim. Alice A Baileyn kirja Vihkimykset. Sitä lukiessa ei kannata masentua niihin erilaisiin kymmenien elämien mittaisiin kokelasvaiheen kuvauksiin vaan ne voi sivuuttaa olankohautuksella. Samoin kuin varsinaiseen vihkimykseen liittyviin vaadittuihin ominaisuuksiinkaan. Bailey itsekin muistaakseen mainitsi, että näiden ominaisuuksien pitää ilmetä henkilössä RIITTÄVÄSSÄ määrin, ei täydellisesti. Jos asiaan löytyy syvää kiinnostusta, ja henkilö on taipuvainen rehelliseen ja selkeään itsetutkiskeluun silloin yleensä ollaan jo hyvin lähellä. Jos taas asia ei erityisemmin kiinnosta, silloin meillä saattaa olla joku muu, meille tähdellisempi tie kuljettavanamme. Yhtä kaikki, samaan päämäärään tässä lopulta ollaan menossa - yhdessä.