Yksikään kraateri ei ole syntyisin meteoriitin vaikutuksesta, ei maapallolla kuin toisillakaan taivaankappaleilla. Myönnän toki että kun toin tämän aikanaan esiin suomalaisten Tuho –kirjassa, niin ajatuksen saama vastaanotto oli tyrmistynyt. Skepo-palstalla taisi olla aiheeseen liittyvä pilkkausketjukin, jossa koko ajatus leimattiin naurunalaiseksi. Vaan niinhän se parhaiten nauraa joka…
mutta sen verran tarkennan, että uutisissa annetaan ymmärtää kun vähintään maailmanloppu olis menossa ilmastolämpenemisen seurauksena, jossa maansisuksissa piilevä metaani pyrkii maan pinnalle. No okei, sitä on siellä valtaisat määrät – jopa kokonainen kerros – mutta pidetään silti jäitä hatussa. Ei tämä ensimmäinen tälläinen räjähdys ole. Amerikoissa näitä on nähty ja samalla peruskalliokin on haljennut pitkiä matkoja että on vaan komean kokoinen railo jäänyt. Silti olisin varovainen puhumaan nimenomaisesti metaaniräjähdyksestä, sillä sellaiset kraaterit ovat yleensä matalia ja laajoja.
Sen sijaan katseen voi kääntää kohti Kamerunia jossa 80-luvulla kokonainen järvi lensi ilmaan. Siellähän kuolikin porukkaa ihan tautisesti jotka löytyi virumasta kuolleina nenästä ja korvista veri valuen. Syylliseksi näin ärhäkkään räjähdykseen epäiltiin hiilidioksidia, jonka kemiallinen koostumus eroaa metaanista. Kun se yhtyi järviveteen ja happeen, tapahtui siis sama ilmiö mikä tapahtuu jos helteessä seissyttä vichy-pulloa ravistelee ennen avaamistaan.
Tietty sekin pitää mainita että esim Kuun ja Marsin kraaterit ei selity muulla kuin kosmisilla sähköiskuilla.
Enkä malta olla vetämättä taas ylikierroksilla. Totuus on, ja sehän ei pala tulessakaan, että maapallon pinnan alla on liikaa metaania. Liikaa on myös kivihiiltä, öljyä jne jotka kaikki on samoja hiilivetyketjuja. Mikäli ne olisivat syntyneet kambrikauden metsien lahoamisesta, kerroksen pitäisi olla n. 2 cm paksu. Ongelma että yksin kivihiilikerros saattaa olla satoja metrejä paksu lähes koko planeetan mitalta, ja sen yhteydessä oleva metaanikerroksen on arveltu – kaasumaisena – saattavan olla kilometrejä paksu kerros. Mikään maapallon oma mekanismi ei sellaista tuota, ja on luultavaa että hiilivedyt ovat alkujaankin kosmista alkuperää. Esim Titanin metaanimeret ovat syntyisin niistä purkauksista, joita Saturnus on sisuksissaan tuottanut, ja sylkenyt napojen kautta ulos, kun se on yrittänyt käynnistyä tähdeksi tai vastaavasti sammunut ruskeasta kääpiöstä kaasuplaneetaksi.
Josta me päästäänkin siihen, että ammoin on myös maapallolle suihkunnut satojen metrien paksuinen kivihiilimatto, joka on peittänyt niin metsät kuin osan eläimistöäkin alleen. Onhan siellä nähty se ihmisen esimuotokin kivihiilikaivoksen suurissa syvyyksissä.
