Valonkantajat-kirja

Olipa kirja saanu puffin kun seitsemän uutiset antoi kirjaesittelylle melkoisen siivun ohjelma-ajastaan. Se on kyllä temppu joka ei ihan kaikilta kirjailijoilta onnistu vaikka kuinka olis valmis ottaan suihin kanavapäälliköltä. Toiset onnistuu ja toiset ei - ja kaipa siinä se toimittajankin kontaktit auttaa.

Tai sit on vaan tunnustettava että toisissa kirjoissa on sitä mediaseksikkyyttä ja toisissa ei. Kun tällä alalla kirjoittelee, niin jotenkin pitää vaan osata olla sillain oikeessa mitassa hörhö, ei liian vähän eikä liian paljon. Juttuaihe pitää olla sillain oikeella tavalla pimee, mutta miten sen sit kukin määrittää että se herättää toimittajien huomion.

Ei sillä että oisin ite millään muotoa kateudesta vihreänä :sick: Juoksin silloin aikanaan lehdestä toiseen ja annoin sen kymmenen haastattelua mutta vasta ajan kanssa oppi, ettei se kannettu vesi kaivossa pysy. Pärstä pysyy keskimäärin 12 h ihmisten mielissä ja sit jo vajookin takas unohduksiin. Kyl sen vaan oppii hyväksyyn että vaikka saiskin joskus omasta kirjastaan puffijutun töllöön, ei se pitkässä juoksussa mitään vaikuta. Joten kun kateudesta ollaan vapaana ja on sopivasti vähätelty niin kaipa sitä voi kirjalle ja sen menekille toivottaa onneakin. Olis se aika että joku sais vähän potkua tähän genreen.

Jukkis kirjoitti: Olipa kirja saanu puffin kun seitsemän uutiset antoi kirjaesittelylle melkoisen siivun ohjelma-ajastaan. Se on kyllä temppu joka ei ihan kaikilta kirjailijoilta onnistu vaikka kuinka olis valmis ottaan suihin kanavapäälliköltä. Toiset onnistuu ja toiset ei - ja kaipa siinä se toimittajankin kontaktit auttaa.

Tai sit on vaan tunnustettava että toisissa kirjoissa on sitä mediaseksikkyyttä ja toisissa ei. Kun tällä alalla kirjoittelee, niin jotenkin pitää vaan osata olla sillain oikeessa mitassa hörhö, ei liian vähän eikä liian paljon. Juttuaihe pitää olla sillain oikeella tavalla pimee, mutta miten sen sit kukin määrittää että se herättää toimittajien huomion.

Ei sillä että oisin ite millään muotoa kateudesta vihreänä :sick: Juoksin silloin aikanaan lehdestä toiseen ja annoin sen kymmenen haastattelua mutta vasta ajan kanssa oppi, ettei se kannettu vesi kaivossa pysy. Pärstä pysyy keskimäärin 12 h ihmisten mielissä ja sit jo vajookin takas unohduksiin. Kyl sen vaan oppii hyväksyyn että vaikka saiskin joskus omasta kirjastaan puffijutun töllöön, ei se pitkässä juoksussa mitään vaikuta. Joten kun kateudesta ollaan vapaana ja on sopivasti vähätelty niin kaipa sitä voi kirjalle ja sen menekille toivottaa onneakin. Olis se aika että joku sais vähän potkua tähän genreen.

Molemmat kirjat (siis sun uusin ja Valonkantajat) lukeneena täytyy todeta pari suurta eroavaisuutta. Sun kirjassas mennään tietyllä tavalla aiheisiin syvemmälle kuin Valonkantajissa, mutta mitä tulee tekstin sujuvuuteen, niin Valonkantajat on kirjoitettu ja editoitu hirveän paljon paremmin. Sen kieli on hauskempaa, rytmi paljon parempi ja siinä on käytetty aikaa kustannustoimittamiseen. Mä pidin hyvin paljon molemmista kirjoista, eikä tuo Valonkantajat jäänyt sisällöltään kauheasti sun kirjan taakse, mutta nimenomaan tuota sinunkin mainitsemaasi seksikkyyttä siinä on kyllä sata ja tuhat kertaa enemmän. Molemmille on mielestäni paikkansa tässä maassa ja molemmille lukijoita. Sun kirjan kohdalla uskon, että lukijakunta kasvaa hitaammin, mutta kasvaa varmasti isoksi.

Joo, kai sen jokainen tajus että toi kateus -juttu oli siis vitsi? Eiköhän se vaan ole hyvä että mitä enemmän tän alan kirjoja ym sälää ilmestyy, niin sitä parempi itse genrelle. mutta noin vakavassa mielessä musta on silti kova temppu päästä uutislähetykseen kun ei se yleensä onnistu ees proffilta

Mun täytyy kans hankkia toi jossain kohtaa.

Parempi kun opettelet ennustamaan hurjia niin pääset oleen julkisuudessa säännöllisesti niin kuin sammakkoprofessori.

Oikeessahan tällä alalla ei tarvii olla, koska valtamedia ei tuppaa saamaan oikein muuta kuin seuraavan parin päivän sään. Talousromahdukset ja sellanen on pankkiirien ja foliopipojen alaa eikä tavisjuntti halua tietää niistä etukäteen. Parempi kun tulevat yllätyksenä.

Kotimainen perinnehuuhaa varmaan antaa valmiudet olla aina perusteellisesti väärässä niin ettei tarvii itte keksiä miten se tehään.

Jukkis kirjoitti: Joo, kai sen jokainen tajus että toi kateus -juttu oli siis vitsi?

Toki, heitin vain viiden sentin ja viiden sekunnin mietteeni aiheesta.

Sain Valonkantajat lainatuksi ja suunnilleen luetuksi. Ihan kaikkia detaljeja en jaksanut kahlata. Kirja on asiallisempi kuin mitä uskoin ja kaikkiaan se on minusta tyydyttävä ja lukemisen arvoinen teos. Se on ihan kansainvälistä tasoa omassa genressään. En kuitenkaan voi antaa sille hyvää arvosanaa okkultismia käsittelevänä kirjana.

Kehut ensiksi. Kirja on varsin mukava yleisesitys. Iso työ on tehty juttujen eteen. ”Kaikkien” tietämää asiaa ei ollut mielestäni paljoa. Esipuhe ja jälkipuhe ovat erinomaiset. Täysin uusia tuttavuuksia minulle olivat Gurdjieffin suomalainen poika Nikolai ja turkulainen maagikko Reima Saarinen. Ehkä kiinnostavin juttu minulle koskee satanisti Tapio Kotkavuorta. Suomalainen ufologia referoidaan hyvin. Ufojutuissa myös tulee hienosti esiin kosmiset näkökulmat ja totuuden etsintä, joita kaipasin moniin artikkeleihin enemmän.

Ihan uusia henkilöitä, kirjoja ja yhdistyksiä mainitaan paljon – esim. Petri Wallia käsittelevä upouusi kirja. Kieli on värikästä ja elävää.

Isoin miinus on etukäteen pelkäämäni eli se, että tavislukija saa sen perusteella omituisen käsityksen salatieteestä. Ehkä tämä on ollut kirjan tarkoitus, mutta itse kirjoittaisin salatieteestä eri tavalla.

Kaikki mukana olevat ihmiset toki ansaitsevat paikkansa kirjassa, mutta painotus on outo. Kuten muut ovat jo sanoneet, etenkin Pekka Siitoimen käsittely on aivan ylipitkä. Lähes 70 sivun sijasta vajaa 20 sivua olisi varmasti riittänyt eli sama määrä kuin Bockille. Monesti muissakin artikkeleissa eksytään lukuisiin yksityiskohtiin samalla kun jää kertomatta isoja, tärkeitä linjoja – esim. henkilöiden työn idea ylipäätään jää usein hämäräksi, ja esim. Tattarisuon jutussa olisi hyvä mainita vapaamuurariudesta jotakin syvällisempää.

Opuksessa on siis paljon hyvää, mutta pakko kitistä, että siinä on myös joitakin puutteita. Viime vuosikymmenten kotimaisesta parapsykologisesta tutkimuksesta siinä ei ole mitään, ja rajatiedosta siinä ei ole muuta kuin kaikkien tietämiä ufoja. Rajatiedossa muun muassa Jukkis jää tyystin mainitsematta.

Kansallisromanttisen okkultismin käsittelystä puuttuu olennaista matskua. Tapio Kaitaharjusta olisi pitänyt kirjoittaa paljon. Suomessa on toiminut ja toimii yhä salaseuroja, joista tekijät eivät ilmeisesti ole tietoisia. Vai eikö tekijöiden mielestä ole kannattanut mainita mm. okkulttista seuraa, joka kylmän sodan aikana varautui Neuvostoliiton miehitykseen naamioitumalla kalevalaiseksi yhdistykseksi? Eräissä piireissä myös on nimetty Suomen kansallishaltian edustajat 1800-luvulta meidän päiviimme; minusta ne ovat kiinnostavia nimiä.

Yhdistysten nimet kirjoitetaan kirjassa hyvin usein monella tavalla ja silti väärin (etenkin isoja kirjaimia ei oteta huomioon). Kirjoitusasut olisi ehdottomasti pitänyt selvittää kunnioituksesta noita yhdistyksiä kohtaan.

Lähteitä ei ole merkitty kunnolla. Esimerkiksi ihan ensimmäinen artikkeli, Ervast-aiheinen, seuraa Pirjo Aallon kirjoittamaa artikkelia, joka löytyy pekkaervast.netistä. Seuraaminen on niin uskollista (oikeastaan vain ilmauksia on muutettu ja kieltä muutettu lennokkaammaksi), että minusta tarkka lähde pitäisi ilmoittaa. Kirjan lähdeluettelossa lukee vain yleisenä lähteenä tuo nettisivusto.

Suomi kaipaa yhä kirjaa, joka esittelisi kunnolla korkeampaa okkultismia.