Valonkantajat-kirja

kirjatoukka kirjoitti: Valoa pimeyteen tarvitaan, mutta itse en usko, että sitä ainakaan kukaan uskontotieteilijä kykenee tuomaan. Aktiivitutkijan kirjoittamat kirjat ovat yleensä liian vaikealukuisia suurelle yleisölle. Puhkianalysointi ja erikoistermien käyttö vaivaa varsinkin humanistisia tietoteoksia. Ja silloin kun kirjoitetaan monelle eri alueelle levittäytyvistä ja monimutkaisista historiallisista kokonaisuuksista, pitäisi kirjoittajan yleissivistys olla erityisen hyvä. Mitä se suomalaisella tutkijalla noin keskimäärin ei ole.

Minulla on käsitys, että uskontotieteilijät ja perinteentutkijat tietävät näistä asioista yllättävän paljon ja ovat myös avarakatseisia. He myös osaavat sijoittaa henkilöt laajempiin virtauksiin. Sen sijaan Kirkon tutkimuskeskuksen asiantuntemus ei ole minusta niin hyvä, ja lisäksi sillä on alitajuista painetta mielistellä kirkkoa.

Kaikilla akateemisilla tutkijoilla tieto tosin tuppaa jäämään ulkoisiin asioihin eli sisäpiirin tieto puuttuu.

Olen nyt lukenut kirjan. Mikään varsinainen historiikki se ei kyllä ole, vaikka sitä on sellaisenakin markkinoitu. Mukaan on otettu vain muutamia kiinnostavimpia henkilöitä ja paljon jää siis pois. Kirja on siten ikään kuin kokoelma kiinnostavia esseitä. Kieli on hyvää ja rikasta ja kokonaisuutena kirja on erittäin hyvin kirjoitettu.

Eniten minua häiritsi ufotutkimuksen samaistaminen ufologiaan, vaikka Suomessa tähtitieteilijätkin ovat tehneet tieteellisempää ufotutkimusta. Ufologiallahan on huono maine, koska se on tullut tarkoittamaan ufouskontoa, johon kuuluu kirjan aiheeseen liittyvä kontaktihenkilöiden toiminta. Ko. esseen lopussa J. Närvä on laitettu kommentoimaan ufotutkimusta ikään kuin ulkopuolelta, vaikka hänen omakin tutkimuksensa voidaan laskea tieteellisen ufotutkimuksen piiriin (eli tässä tapauksessa psykologian ja kansanperinteen, vrt. tähtitiede).

Mutta summa summarum: kyllähän tuota suositeltava on. Vielä kun jostain löytyisi uskontotieteilijä, joka osaa kirjoittaa yhtä hyvin kuin toimittaja! :evil:

kirjatoukka kirjoitti: Wikipediassa lukee, että Lucifer oli Blavatskyn toimittama teosofien lehti. Eli siitähän tuo kirjan nimi tietysti tulee.

Enpä tiedä, sillä onhan tämä ”valonkantaja”- tai ”valontuoja”-sana tiedetty toki paljon ennen Blavatskya. Mutta lisättäköön vielä, että ”Lucifer”tarkoitti Blavatskylla auktoriteetit kyseenalaistavaa ja uhrautuvaa olentoa, olentoa kuten Prometheus. Ja hänen lehden nimessään se tarkoitti vaihtoehtoisen pioneeritiedon tuojaa. Myös Steinerilla oli varhain Lucifer-Gnosis-lehti.

Itse en käyttäisi lucifer-nimeä, koska se vain provosoi suurta yleisöä ja kristittyjä. Suuri yleisö ei miellä "lusifereita" myönteisesti valon eli viisauden tuojiksi, vaan nimenomaan "sielunvihollisen" kätyreiksi.

Tämä nyt ei varmaan aiheeseen liity mutta tuossa juhannuspyhinä lueskelin aamulehden liitelehteä Moro jossa on juttua Etsivätoimisto Nekalasta. Se näkyy olevan tälläinen hulluttelusakki mutta jutut ei olleet sentään ihan tavanomaisemmasta päästä. Itse asiassa harvinaisen kekseliäitä.
Heidän mukaansa esim Finlaysonin kirkossa kokoontui joku kultti, joka palvoi tehtaankoneiden sieluja. Niiden jotka puhisee ja puskee höyryä ja tuottavat leipää tehtaanväelle. Sanomattakin selvää että niiden henkeä pitää lepytellä etteivät vaan mene lakkoon. Toinen juttu liitty tohon Epilän raunioihin jossa 30-luvun äärioikeisto piti jotain okkultisisia messuja aidossa wotan-hengessä. Kolmas oli paras: Rajaportin saunaan kiilautui aikanaan ruotsista tulleita vampyyrisukuja koska saunominen oli ainoa tapa pitää iho kunnossa ja soluttautua kuolevaisten joukkoon. Ja jos oikein kattelee tehtaanomistajien isiä, poikia ja pojanpoikia niin tajuaa että ne on samannäköisyyden ansiosta yks ja ainoo henkilö.

No joo. Mun on joka tapauksessa pakko antaa aplodit jutuista jotka niinku ylittää tavanomaisen keskinkertaisuuden. Luovaa, oivaltavaa ja hyvässä tiedossa on että kunhan juttu itsessään on hyvä, niin kaikki muukin menee omalla painollaan. Jollain lailla on kai odotettavissakin että kun on ollu näitä kummitusjahtaajia ym niin ennemmin tai myöhemmin sen reunamille pykäytyy joku camp-henkinen sakki, jolla korkealentoisia juttuja irtoaa.

Jukkis kirjoitti: Heidän mukaansa esim Finlaysonin kirkossa kokoontui joku kultti, joka palvoi tehtaankoneiden sieluja. Niiden jotka puhisee ja puskee höyryä ja tuottavat leipää tehtaanväelle. Sanomattakin selvää että niiden henkeä pitää lepytellä etteivät vaan mene lakkoon.

Finlaysonhan oli skotti ja ei tuo koneiden sielukultti kaukaa ole, tänä päivänäkin siellä palvotaan koneita. Riittää kun katsoo toosasta Top Gearia niin pääsee jyvälle. Vielä parempi kun hankkii brittiläisen moottoripyörän, se on kuin akka joka kehrää hyvinä päivinä mutta auta armias kun huono päivä koittaa, vaikka sitä polokis kuinka niin koneen sielu vie voiton. Eikä siinä edes mitään vikaa tarvitte olla.

Kuulostaa ihan mun autoltani...

mutta tulee jotenkin mieleen että mediajulkisuus on kiinni aina siitä oikeanlaisesta tarinasta. Noilla kundeilla on sitä oikeaa sanomaa mutta kun eivät tule esiin omilla kasvoillaan, tuskin pääsevät mediapersooniksi. Tiedä mitä kaikkea täyspokalla heitetty kylähulluilu voisikaan poikia. Ehkä tossa - edelleen lukemattomassa - kirjassa on pitkälti sitä samaa, mutta siinä on lähtökohta otettu tollasiin boheemityyppeihin jotka on kiinnostavia persoonina, eikä suinkaan ajatustensa tai kykyjensä vuoksi. Lyhyesti sanoen on ollu karismaa. Toisaalta siinä on ripaus sitä mitä sanotaan hygieniaksi, alakulttuuri ja vaihtoehto -tyypit esitetään sillain oikeaoppisesti jos ei nyt naurettavassa, niin ainakin varoittavassa sävyssä, jotta valtavirta säilyttäisi puhtautensa. En tiedä, tuli vaan mieleen.

Hyvistä tarinoista vielä että täähän on siis tarinoiden kunkku ja edelleen ylittämätön. jos tätä ei oo nähny, on aika korjata yleissivistystä.