Valonkantajat-kirja

Tulihan se päivä eteen kun bongasin tän kirjan divarista - eli puoleen hintaan. Tunnustan että luin sen vähän hyppimällä ja ainakaan ao. siteerauksia en jaksanut lukaista. En minä ny ala vittuileen mutta ei se ihan niin täydellinen ollut kun mitä julkisuus on antanut ymmärtää. Kohutapaus kumminkin, ja näkeehän sen siitäkin millaista polemiikkia se täälläkin on saanut.

Se mikä itseäni siinä ehkä eniten kiusaa, on rakenteen epätasaisuus. Joitakuita kohdellaan ns. pumpulihansikkain kun taas joitakuita toisia on tehty tietoisesti naurunalaiseksi. Täälläkin mainittu Siitoimen jutun ylipitkyys ei oikein korreloi sitten lyhyitä tarinoita. Ennen kaikkea, aavistaa että kirjalla on tosiaan kaksi kirjoittajaa; toinen selvästi jäyhempi ja toinen sitten verbaali-akrobaatti joka vetelee sutkauksesta toiseen. ja kun on oikein vire päällä, revitellään kunnolla. Tämä on se pointti joka on näemmä uponnut yleisöönkin, sillä huumorin jalo kukka tunnetusti avaa ovia. Kustannustoimituksellisesta näkökulmasta koko kirja olisi kai pitänyt kirjoittaa humoristisen inspiraation vallassa eikä naputtaa väkisin ns. pahana päivänä.
Eli koetan kai selittää että lopputulos on hyvin epätasainen, ja epätasaisuus näkyy myös sisällössä jossa on painotettu eri asioita lähes mielivaltaisin perustein suhteessa toisiin juttuihin.

mutta...mun on tää pakko sanoa. Tätä ei pitäis sanoa. mutta se varmaan on myynyt riittävästi ja tuonut tekijöilleen mainetta joten ei tää ruttausta ole. mulle tää ei vaan kolahtanut. En tiedä miksi. Mulla on paha aavistus ettei tätä tuu toista kertaa avattua ja jollain huuharimessulla panen tämän vitosella kiertoon.

Oikeestaan sun kannattaisi alaan perehtyneenä miettiä miten tuollaisen kirjan saisi tehtyä hyväksi ja kirjoittaa se joskus eläkepäivinä.

Välttämättä ei tarvii odottaa niinkään kauan kun kirjat kumminkin unohtuu nykyään nopeesti ja tää aihepiiri on semmoinen, että lukijoita kyllä löytyy.

Hullut kiinnostaa aina.

Kirjoitat sen vain kolmeen kertaan niin kuin asiaan kuuluu etkä lähetä kustantajalle pelkkää hahmotelmaa.

Tietty Siitoimen elämästä saisi hienon elokuvan, jonka lomassa voisi käsitellä muitakin alan suuruuksia, mutta se ei taida olla kengännauhabudjettimiehen ulottuvilla.

Tosta mun lakonisesta kommentista saa kuvan kun pitäsin sitä jotenkin huonona...mut ei se siis huono ollut. Ehkä siinä vaan oli sekin että just tuli luettua tuo Inkeri Koskisen vastaava kirja muinaissuomalaisesta utopiaa - tai pikemmin kulta-aikaa - luoneista hörhöistä, ja se oli paljon syvällisempi ja tarkasteli asiaa laajemman filosofian kautta. Siihen verrattuna tää oli ehkä enemmän vaan sellaista tirkistelyä, ja osittain vieläpä itsesensuurin peittämääkin. Mahdollisesti kunnianloukkauskanteiden tai muun maineenmenetyksen pelossa.

Sen toki tiedän minäkin että suomessa on oikein kunnon hörhöjä vaikkei ne niin julkisuudessa paistattelekaan. Ennätystarina jonka itte oon kuullu liittyy johonkin pitkänlinjan heroinistiin joka on kai kolme kertaa ollu ensiavussa kliinisesti kuolleenakin. Kaveri kaiketi harrastaa sellaista kun kallonporausta ja vieläpä suhtkoht aktiivisesti koska päänupissa pitäs olla toista sataa reikää. En tietenkään tiedä mikä tässä on totta - vai onko mikään, mutta kaikkeehan sitä aina kuulee.

No mutta tuohan on just sitä friikahtavaa sosiaalipornoa mitä kansa haluaa.

Tavis, jolla on maksa-arvot kunnossa, ei ole kiinnostava, mutta alfauros, joka selviää todennäköisyyksistä huolimatta, on ihan eri asia.

Panet vaan kaikki tietämäsi hörhöt, huhut mukaan luettuina, samoihin kansiin ja kirjoitat sen kunnolla niin kyllä lukijoita löytyy.

Tärkeintä on, että lukija pääsee kattelemaan kulissien taakse.

Se Johanna Tukiaisesta tehty paljastuskirja on periaatteessa pelkkä sekakäyttäjän sairauskertomus, mutta ihan hyvin se silti myi, koska siinä ei kaunisteltu mitään.

Panet vaan Siitoimen täkyksi kun suuri yleisö on kuitenkin kuullut siitä, ja onhan siitä mitä kertoa kun se on pitänyt niitä mustia messuja munasilteen.

Nää pitää tehdä silleen kuin vaikka Alibi, elikkä suurta yleisöä tavoitellen ja hyvää makua kaihtaen.

Rehellisesti sanoen monet tossa kirjassa esiintyvät ns. hörhöt on oivaa luettavaa mutta kannattaa muistaa että valtaosa kirjan antisankareista on kumminkin ns. 70-lukulaisia. Eli tänä hippiaikana jolloin tollasia juttuja ei ees kummasteltu vaan ne oli osa sen aikaista ajanhenkeä. Silloin kun tapahtui kaikenlaisia eikä sitä pidetty silloin niin outona kun nykyisin. Aika monesta paistaa rivien läpi et ne on vaan sellaisia mitä sanotaan taiteilijapersooniksi. Osa varmaan osasi silloisen Hymy- ja Ratto-lehden kylkiäisenä näitä nykykielellä sanoen mediatempauksia.

mut se mikä kirjassa jotenkin rassasi alusta saakka on sen valikointi. Jotenkin tuntuu et tää Iitti on tossa toiminu kapellimestarina ja valikoinut tyypit sen mukaan miten syvässä ne on jossain okkultismissa, mustassa magiassa ja satanismissa jne ja sen myötä tietenkin myös sitä seuraava itsetuhoinen elämäntyyli huumeineen ja epämääräisissä oloissa sattuneine kuolemantapauksineen. Vilahtaahan kirjassa toki tuttujakin rajatieteen hemmoja, Tapani Koivulasta aina Esko Jalkaseen aina Kane Kanervaan joka kuulemma julkaisee jotain Hermeetikko- aikakauskirjaa :blink: .
Onhan nää maagikot kiistatta kai rajatieteen sateenvarjon alle kuuluvia tyyppejä mutta jos rehellisiä ollaan, niin käytännön elämässä niillä on pysyvä porttikielto rajatieteen - tai pikemmin newageilyn - puolelle. Tässä on niin iso kuilu välissä ettei uskoiskaan, enkä usko että tää osasto joka on paremmin kotonaan metalli-piireissä niin tunteekaan halua kristallipiireihin. Kirjasta saa kuitenkin väistämättä sen kuvan kun rajatiede olis jotain Levyn saatananpalvontaa ja kissojen keittelyä. Kyl mä oon sitä mieltä että tässä on tiettyä vedätystä mukana jossa käytännössä ulkopuolinen ilmiö on työnnetty rajatieteen keskiöön ja väittää siellä aina olleensakin. Tää on ehkä kirjan strategista laatua oleva virhe ja luulen että muutkin alan ihmiset sen kyllä äkkiä huomaa.

No mitens olis joku rajatieteen käsikirja tai Hermeticism for Dummies, missä kerrottaisiin enemmän tästä käytännön puuhastelusta?

Tää ei voi mennä niin, että joku ulkopuolinen tyyppi vaan tulee ja vääntää jonkun kirjan ja se on sitten koko totuus, koska se ei toimi missään muuallakaan.

Vaikka matemaatikot pitäisi tilannetta ihan älyttömänä ja nekin vaan johtaa numeroista uusia numeroita.

Ei se sen kummempaa ole kuin rajatiede, paitti että sille on enemmän käyttöä.