Valonkantajat-kirja

Kyl mä tässä nään kumminkin jotain mielenkiintoista. kun on tossa vuositolkulla kattellu mitä kirjallisuutta tän alan genre tarjoo, niin eipä siinä ole paljoa käteen jäänyt. Ne on näitä diana coopereita tai kuka kulloinkin on toptenissä ns. hölynpöly -kirjallisuuden kärjessä. Näitä jossa on haalean sinistä pastelliväriä kannessa, tai sit pinkin punaista ja otsikko vihjaa johonkin itsehoito -oppaan tyyliseen juttuun. "Löydä sisäiset kanavasi" tai "vapauta sisäinen enkelisi". Ei mulla nyt suinkaan ole tarkoitus ole vittuilla tälle kirjallisuustyypille mutta totuus on, että ne on tarkoitettu suppeille piireille vaikka ne kalasteleekin suurempia lukijakuntia. Newage -kirjallisuus on tätä nykyä aallonpohjassa ja rajatieteen kirjallisuutta ei taida olla sitäkään vähää. Mun mielestä on ihan ok, jos joku haluaa vähän piristää päivää luotsaamalla jotain, joka olis ees vähän lukemisen arvoista.

Minä olen itse muuten kuluttanut jo toista viikkoa erittäin erittäin raskastekoisen Hitler- elämänkerran parissa. Ollaan nyt sivulla 480 ja vasta tsekkoslovakian liittymisessä saksaan. Kuuleman mukaan vieläpä lyhennetty laitoskin. miettii kanssa josko hankkis ton tilalle ja jättäs loppukirjan oottaan parempia lukupäiviä

Justhan mä kerroin miten tähän genreen saadaan taas eloa.

Yleisölle pitää antaa jotain konkreettista, niin kuin näitä kummasti tulevaisuutta ennakoivia ennustuksia.

New Age lähti akupunktiosta, joogasta ja sellaisesta. Hörhöt sitten teki siitä ufokristallikultin ja koristeli sen delfiineillä eikä se ole nykyään paljon muuta kuin yksi pissisten tapa larpata siinä kuin goottilaisuus, steampunk ja niin poispäin.

Sulla kumminkin on parempi tuntuma ennustajiin kuin mulla niin ei pitäisi olla isokaan temppu vääntää pieni kirjanen, missä lähitulevaisuutta ennustetaan menneisyydestä käsin. Unohdat vaan kaiken liian ihmeellisen ja yksityiskohtaisen ja etit yhtäläisyyksiä eri profeettojen puheista.

Riittää kun osut vähän paremmin nappiin kuin futurologit etkä rupea kauppaamaan oheistuotteina mitään ihmekristalleja niin nää jutut alkaa taas kiinnostaa.

Ku ny ollaan pitkäaikaisia tuttuja niin varmaan voisin sen yhden ainoan kerran paljastaa miten kulttihitti Bockin saaga on kirjoitettu – ja mitä varten. Nyt mennään alueelle josta saa helpolla vihamiehiä puhuessaan julkisesti kaikenmoista, mutta ei kai se haittaa, jos poikkeuksen tekee. Todetaan rauhanomaisesti et nää on vaan näitä omia pohdintoja….
Sanotaan Ior Bockista sitten mitä vaan, niin kulttuurityyppi se oli siinä mielessä, että harrasti vanhaa kirjallisuutta. Siis niitä 1900-luvun alun hurmahenkien opuksia joista kukaan ei ole kuullutkaan. Siellä oli sitten seassa eräs todellinen harvinaisuus, joka loi koko saagakertomuksen.

Se on sellainen v. 1909 painettu Teosofia paljastettuna, ja takaan että useimmat meistä ei ole siitä koskaan kuulleetkaan. Itsellä on ollut se hyllyssä pari vuotta. Harvinaisuus se on sen takia, että kuten nimikin paljastaa, se on kohuteos teosofian synnystä ja niistä vauhdikkaista veijareista jotka sitä luotsas. Teosofit itse on putsanneet tän kirjan näkyvistä jo kauan sitten. Ne on ostettu pois divareista, varastettu kirjastoista ja kertakaikkisesti kadotettu näkyvistä. Muutama kappale saattaa kieppua satunnaisesti vapailla markkinoilla – odottaen että joku teosofi sen ostaa ja repii silpuksi paperinkeräykseen.

Puuttumatta kirjan sisältöön sen tarkemmin, se kertoi miten kirjallisuuskriitikot murskasivat Blavatskyn hunnuttoman Isiksen sanoen sen olevan puhdas plagiaatio toisista kirjoista. Tää oli kai se syy, miksi B muutti pois Amerikastakin tultuaan nolatuksi, jos nyt oikein ulkoa muistan. Toinen tarina on sitten Salainen oppi joka kriitikoiden mukaan oli vielä pahempi plagiaatio, parhaimmillaan siinä on siteerausta 40 sivua putkeen sanasta sanaan, ja Blavatsky – kun oli pöllinyt kaikki tiedot aiemmista kirjoista – kirjoitti siihen vain pelkät aasinsillat kappaleiden väliin (sitä en ota kantaa oliko se siitä huolimatta kulttuuriteko koska nuo toiset kirjat ovat jo kadonneet ja hyvähän se että joku tiedot kumminkin koosti, olkoonkin ettei alkulähteitä maininnut).

Eräs joka tän on aivan varmuudella lukenut oli Ior Bock. Hän järkeili että vaikka B:n kirjat olikin plagiointeja, teosofeja on silti kymmeniä miljoonia, eli hänen kohdallaan temppu onnistui yli odotusten. Eli jos hänkin tuottaisi vastaavan tempun, hänestäkin tulisi guru vailla vertaa…? Hän loisi vielä Bock-liikkeen josta kasvaisi kristinuskoakin suurempi liike?
Bockin etu oli siinä, että hän todella tunsi vanhan kirjallisuuden – sekä ruotsin- että suomenkielisen joita kantoi sinne Intiaan jossa vietti talvet lukemassa. Eikä suuri yleisö tiennyt mitään näistä teoksista. Joten Bock loi koko saagansa tän vähemmän tunnetun kirjallisuuden pohjalta ja kun olen itsekin tutustunut tähän 1900-1930 –lukujen kirjallisuuteen, tajuan että koko Bockin saaga on käytännössä synteesi kaikista näistä kirjoista. Muutama – ilmeisesti ruotsinkielinen – teos on vielä löytämättä, mistä Ior on juttunsa ammentanut. Loppu kirjaa on sitten sitä kun se intiassa tutustui näihin spermansyönti –juttuihin ja nivoutti sen siihen kylkeen kiinni.

Ior Bock oli eläissään hippiguru vailla vertaa, ja osasi olla otsikoissa. mutta mikään neropatti hän ei juttujensa taholla ollut, eikä sanottavan omaperäinenkään. Kunhan tiesi juttuja jota muut ei tienneet kun eivät harrastaneet samaa kirjallisuusalaa. mutta ellei tiedä tuota teosofian paljastuskirjaa, ei voi myöskään aavistaa miten laskelmoivasti Bock on kirjaansa työstänyt.
Toisaalta on pakko myöntää, että se olisi voinut myös onnistua. Jos Bockin saaga ei olisi ollut niin pohjattoman rivo ja umpihörhö, se olisi voinut upotakin ja tulla vaikka listahitiksi. Pieni editointi ja hän olisi varmastikin päässyt kansakunnan kaapin päälle – ainakin hetkellisesti – vaikka persoonansa boheemius olisi pistänytkin hänet joka tapauksessa toimittajien boikottiin ennemmin tai myöhemmin.

mutta tässä on menestysresepti. Parhaat on näemmä huijareita. Kyllä siinä saa olla vähän persoonassakin sitä kirpeyttä, ettei ole ihan haamunharmaa. Harva niitä lähteitä kykenee kaivamaan, eli ei se tarvi kun pokkaa. Tai sit sen voi tehdä subjektiivisestikin. Mihin nuo Virolaisen veljeksetkin olisivat päässeet jos aivan pokalla olisivat esittäneet, että tietävät aina mitä kaksoisveljensä tekee ja ajattelee tuhannen kilometrin päässä, ja että niillä on koko ajan telepaattinen yhteys päällä.

Natseilla oli scifistä nypätty vril-energia ja bolsuilla scifistä nypätty toimiva kommunismi, mitä se punainen tähti edustaa, Marsissa kun oli.

Elikkä joo. Kyllä koijari hyvällä tuuriolla pitkälle pääsee, mutta tää on nyt tätä ihmekristalli- ja delfiiniosastoa, millä villitään pissiksiä. Nehän ne niitä fanaattisimpia natseja ja kommareitakin oli.

Jos sä aiot potkia alan hereille niin joudut katteleen mallia vähän syrjemmälle jääneistä isoista nimistä, joilla on ollut oikeaa tarjottavaakin. Nää on niitä, jotka on tajunneet vältellä intialaisia huumeguruja eikä puheet siksi ole uponneet suuriin massoihin.

Jos sä kumminkin haluat arveluttavan maineen niin tarjoile rahvaalle ensin jotain mikä toimii ja keskity sitten ganjaan ja höpöjen puhumiseen. Nykyaikaisen markkinointikoneiston kanssa nimittän on paha kilpailla pelkällä vedätyksellä. Se ei onnistunut Bockilta eikä onnistu sultakaan.

Mun mielestä tää perinteinen vertaileva lähestymistapa profeettoihin voisi kiinnostaa, koska huuhaakaupat on täynnä näitä opuksia, missä joku on tavanut Nostradamuksen värssyjä ja antanut mielikuvituksen lentää.

Runoilijathan on osanneet aina sepustaa ihmejuttuja, mihin suuret massat voi samaistua, vaikkei kovin moni ole ollut missään tekemisissä esmes sähkönsinisen hullun noidan kanssa. Top 10:ssähän tää enustamisen laji on tavannut piileskellä.



Roomalaiskatolinen kirkkokin on enempi kiinnostunut semmoisista ennustuksista, missä lehmät ei lennä, koska niitä niitä pystyy tulkitsemaan muutkin kuin vähän yksinkertaiset ja ehkä vähän autistisetkin tyypit. Niihin se luottaa jos samat ennustukset toistuu moneen kertaan.

Tän voisi vaikka kertoa alkusanoissa, ettei hullun maine kasva liian suureksi kun näitä Nostradamus-faneja nyt kuitenkin on. Oot vaan kokeillut ennakoida Suomen ja sen lähialueiden tulevaisuutta muiden metodeilla.

Roomalaiskatolisuudessa mielenkiintoisinta on se roomalaisilta saatu esikristillinen perinne, missä on säilynyt se mitä shamanismista saatiin tehtyä tuhansien vuosien tuotekehityksellä. Jos jossain ollaan hajulla rajatiedosta niin siellä.

Kirjakeskustelu muuttui näköjään yleiseksi keskusteluksi rajatiedosta.

Teosofia paljastettuna -teos löytyy erään yhdistyksen, johon kuulun, kirjahyllystä. Olen lukenut sen vuosia sitten, ja muistaakseni kirjassa ei ole mitään yhteistä Ior Bockin sanoman kanssa. Väittäisin, että Bockin sekoilut perustuvat sanoilla leikittelyyn, vilkkaaseen mielikuvitukseen ja historian valikoivaan lukemiseen eivätkä mihinkään okkulttiseen kirjaan, ei edes teosofiaa kriittisesti ruotivaan kirjaan. Itsekin tunnen 1900-luvun alun suomenkielistä okkulttista kirjallisuutta varsin hyvin. Minusta ne ovat aivan liian raskaita ja eettisiä voidakseen toimia Bockin lähteinä.

Blavatsky kieltämättä plagioi toisia kirjoittajia, mutta hänellä oli kokonaisuuden näkemys asioista. Ei hänen juttujaan voi sanoa pelkäksi huijaukseksi noin vain, sillä esitetty kokonaisuus on yhdenmukainen ja yhdistää eri uskontoja, filosofioita ja symboleita hienosti. Todennäköisesti pohjalla oli aitoja oivalluksia ja ilmiöitä, joita hän sitten hivenen väritti. Osa käsityksistä on paljastunut vanhanaikaisiksi kuten rotuoppi ja Atlantis, ja osa epäuskottaviksi kuten yhteys Tiibetiin. Hänen väitettyjä paranormaaleja kykyjään ja yhteyttään mestareihin en viitsi nyt kommentoida muutoin kuin vain toteamalla että kaikki niissä ei selvästikään ole totta. Itse uskon Blavatskyn opetuksista mm. mysteeritietoon, elämän ykseyteen ja reinkarnaatioon.

(Sivumennen sanoen Intiasta HPB joutui lähtemään, ei Amerikasta.)

Palatakseni Valonkantajat-opukseen, aion kommentoida sitä, kunhan joskus olen lukenut sen. Se on totta, että henkisissä piireissä liikkuu anekdootteja monenlaisista hörhöistä. Ja vakavammiltakin opettajilta löytyy puutteita, jos niitä vain viitsi kaivella, kuten esim. juuri Blavatskysta, mutta se ei välttämättä ole koko kuva heistä. Minua ei oikeastaan kiinnosta hörhöpersoonat, vaan enemmän rakentavat opetukset.