Elokuvapäiväkirja

Mähän sanoin että käytä naisia kun kulttuuri on nykyään niiden alaa. Miehet vaan röhnöttää sohvalla ja arvostelee.

Tää nykyinen tilanne näkyy selkeesti pornossa, joka saa kehittyä aika vapaasti, koska isot pörssiyhtiöt ei koske siihen aidan seipäällä.

Pari kytä vuotta takaperin naisille maksettiin sikana ja miehet oli vaan jotain palkollisia. Nyt naisille riittää suunnilleen matkakulut ja miehet on yhä palkollisia, jotka tienaa naisiin suhteutettuna sikana, vaikkei ne reaaliliksat mihinkään ole nousseet. Miljoonia ei tienaa enää kuin firmojen omistajat ja nekin alkaa olla naisia, jotka on aloittaneet näyttelijöinä ja tuntee alan paremmin kuin joku bisnesmies, joka ajattelee vaan miten se saisi sijoituksille mahdollisimman paljon tuottoa.

Miehen rooli tällä alalla alkaa olla pelkkä statisti, jolla on syntymälahja saada stondis kuvausryhmän edessä.

Kulttuuri on muutenkin jäämässä naisille, jotka on innoissaan jos sen tekemiseen voi edes jollain tapaa osallistua, ja miehet niin kingejä, ettei niistä enää ole kuin sohvaperunoiksi.

Tää sitten näkyy kulttuurin tasossa, koska naiset on enempi keskivertoporukkaa ja friikit löytyy miehistä. Kaikki on semmoista tasapaksua tuubaa, että intialainen ja venäläinen tasapaksu tuuba on alkanut kiinnostaa kun se on erilaista. Sitä samaa digianimaatiota ja hidastuksia sekin on, mutta tarinat on sentään vähän erilaisia,

Elikkä kun panostat siihen kässäriin niin susta voi tulla vielä iso nimi indie-piireissä. Leffan budjetti ei ole niin tärkeää vaan se, että tarina on jotain erilaista kun mitä muut vääntää. Siihen taas päästään helposti kun hyödynnät sitä mitä muuten olet opiskellut, nin kuin kansanperinnettä ja sellaista, koska miehet kumminkin vielä toistaiseksi hallitsee elokuvan tekemistä ja niiden yleissivistys on aika lailla sitä mitä Hollywood tuottaa plus vähän jotain Bollywood-leffoja ja Hong Kongin actionia.

Jossain vaiheessa nääkin aspektit siirtyy naisille, koska niille ei riitä, että Peckinpahilta lainataan hidastukset, joilla sitten korostaa jotain tosi siistiä kohtaa, vaan niitä pitää käyttää niin kuin Peckinpah, eli tarinan kerronnan välineenä. Tosi siisti hidastus painaa katsojan mieleen jotain, mistä syntyy myöhemmin mielleyhtymä.

Naiset on nykyisin ihan selvästi perinpohjaisempia ja huolellisempia kuin nää perseääliöt, jotka kutsuu itteään miehiksi. Ne on kovassa nousussa ampujina ja hitsareina, jotka on perinteisiä miesten aloja, koska miehet ei enää viitti ottaa niitäkään tosissaan. Kunhan nyt jotain ja sitten elvistellään.

Mä en ihan ymmärrä mitä miehille on tapahtunut, mutta taivaallinen valta ,elikkä tää kulttuuripuoli millä miehetkin ohjelmoidaan, on selkeesti siirtymässä Matrixille, ja tilannetta voi hyödyntää sillä viisiä, että antaa Matrixille jotain mitä se ei itte kunnolla osaa, niin kuin näitä friikahtavia tarinoita leffoihin. Kaikki hyötyy ja sohvalla retkottava uros maksaa että se pääsee näkemään jotain, mistä se voi olla mieltä.

Toi mitä sanot on ihan totta. Mulla oli tossa alkuperäisessä visiossa jo alusta asti keskeisten roolien täyttäminen naisilla. tai siis itse asiassa alkujaan oli neljä naista ja homomies mutta sitten rupesin miettiin, että mitä lisäarvoa homomies tuo naisten keskelle, kun se kumminkin on sillain sukupuoleton siinä porukassa. Otin ja korvasin senkin naisella.

Tarina on kumminkin hemmetin hyvä ja syytä ollakin jos sitä tosiaan on kolmisen vuotta pallotellut ennen kun se varsinainen idea lähti käyntiin. Se mitä siinä tapahtuu, onkin sitten korkean luokan valtiosalaisuus mutta voin luvata että tulee ennenkokematon ja ainutlaatuinen juttu, jota oikeestaan ei edes vois toteuttaa julkisen rahoituksen kautta. Ei ne suostuis tähän ideaan. kenties vaatis viiden naisen korvaamista kahdella miehellä ja kolmella naisella joka on kansainvälinen standardi jolla halutaan korostaa perhearvoja tai edes miehen suojelevaa roolia.

Oikeestaan toin ton filosofian esiin jo Niinassa, joka älyvapaana splatterina nyt on enemmän terapeuttinen elokuva jossa läpikäydään aggressioiden työstämistä ja seksuaalisten turhaumien käsittelyä, jos sitä psykologisesti pitäis analysoida. mutta sen syvempi sävy on naisten ja miesten sub / dom –suhteessa jossa miehiä surutta alistetaan, nöyryytetään ja pieksetään ja niillä on arvoa ainoastaan etsintäkuulutettuina joilta voi ottaa päät talteen.
Prioni kuvaa naisyhteisöä, eräänlaista kommuunia apokalyptisessa maailmassa, jossa miehet edustaa uhkaa, ja jotka on lähtökohtaisesti pahoja. Vitsi on siinä että naiset ei suinkaan edusta sitten hyvyyttä vaan mukautumista samoille säännöille tietyn kehityskaaren kautta. eli kai sen vois sanoa näin, että on tullut ja tulee tehtyä harvinaisen feminististä elokuvaa, joka sekin on aspekti joka varmaan herättää huomiota. Kuulostaa niin syvälliseltä mutta totuus on varmaan se, että tossa näyttelijävalintojen aikaan kevät oli jo pitkällä, hormonit hyrisi tälläisen vanhan äijän sisuksissa ja sitä on ihan sulaa vahaa neitokaisten lirkutteluille – mutta antaa sitten vaistojen ja viettien ohjata oikein, jos järki onkin jääny jalkoväliin.

Joka tapauksessa olen tehnyt suururakan eli hankkinut kaikki 37 näyttelijää, avustajaa, kuvausryhmäläistä etc eli hetken voi vetää henkeä, ja keskittyä vähän tännekin.

Pissiksien kanssa nää hommat etenee sujuvasti kun vaan muistat. että että oot työnjohtoa etkä niitten kaveri. Auktoriteetti ja hengailu ei kuulu yhteen, elikkä jos haluut tutustua lähemmin niin sitten et enää ohjaa mitään, koska oot laskeutunu tavikseksi.

Tän takia amiksilla on se kypäräkoodi, missä mestarilla on valkonen kypärä ja duunareiila toisen värinen kypärä, yleensä se halvin eli keltanen. Se ei vaan oo mukavaa, että tyyppi, jota pitää duunin takia pitää auktoriteettina, yrittää tunkea auktoriteetiksi yksityiselämäänkin.

Tää on varmaan niitä juttuja mihin miehet kompastuu helposti kun ne ei oo viittiny topetella miten maailma toimii. Kaikki on vaan sitä mitä elokuvista on nähty ja alaiselta voi vongata pillua ihan vapaasti. Sitten ihmetellään kun se tosi sexy pimu vetääkin kylmästi pataan. Eihän sillä pitäisi olla omaa tahtoa kun sille maksetaan likaaa jonkun muun rahoista.

Politiikassa vasemmisto on kanssa tehnyt rumaa jälkeä luulemalla, että akateemiset voi vallata puolueen, mutta jättää duunarit ay-asioissa omilleen. Nyt ne sitten itkee äärioikeiston noususta kun duunarit pakenee oikeistoon, missä akateemiset ja amikset ei oo kahden kerroksen väkeä. Kokkeraista on paha sanoa kuka on tohtori ja kuka autonasentaja, ja persut tavoittelee samaa tyyliä, vaikka SMP:n jäänteet paneekin hanttiin.

Elikkä pidät vaan suhteen pimuihin amattimaisena niin homma skulaa kuin rasvattu.

No niin. Ensimmäinen kuvauspäiväkin jo takana. Nyt helpottaa sentään hetkeksi kun on saanut luotsattua kunnollisen tekijätiimin kasaan, ja alun vaikeudet on pääosin voitettu. Se mikä tässä on hyvää on se, että toista kertaahan tätä näyttelijävalintaa ei tarvitse tehdä. Silloin kun saa luotsattua verkoston luotetuista ihmisistä, voi samoja naamoja hyödyntää toisenkin kerran jos vielä leffakärpänen puree. Toinen asia on sitten pureeko, sillä Prioni on sen verran kunnianhimoinen tarina, että jos kylmiltään rupeaa toista tekemään, tapahtuu tasopudotus.
Mutta tiettyä sisäistäkin kehittymistä on tapahtunut. Mulla on ollut aina tapana olla vähän sellainen ylimielinen tyyppi ja kun ihmisten kanssa pelaa, jotka on vapaaehtoisesti mukana, oppii väkisinkin arvostamaan niitä, kunnioittamaan ja puhumaan muutenkin kun alentuvasti. Eli kyllä tälläset jutut kehittää sitten ihmisenäkin? Omat huonot piirteet karsiutuvat pois mikä ei kai paha asia ole.



Prioni on suomen oloissa teemaltaan ainutlaatuinen. Se on puhtaasti apokalyptinen elokuva maailmasta jossa luontoon karannut geenimanipulaatio on tehnyt jokaisesta ruokakasvista läpimyrkyllisen ja ne muodostavat niitä syövien eläinten tai ihmisten aivoissa väärinkiertyneitä proteiineja eli prioneja. Hivenen epäuskottavasti prionit leviävät myös verenkierron kautta lihaksistoon, joten oikeastaan mitään ei voi enää syödä – paitsi ihmislihaa tietenkin. Eli tästä tulee vähän sellainen walkingdead –tyylinen viritys vastapainoksi kotimaiselle ihmissuhdedraamalle.

Kannibalismi on yllättän vähän hyödynnetty teema. Johtuu amerikkalaisesta mentaliteetista joka ei sitä juurikaan päästä hollywoodmaiseen ilmapiiriin – paria poikkeusta lukuunottamatta. Teema tarjoaa liikkumatilaa. Sen voi tehdä perinteisenä toimintana jossa sarja mimmejä on linnoittautunut jonnekin jonne työntyy liuta sotamaalauksissa olevia hurjimuksia, joita pudotellaan pumppuhaulikoilla – kuten elokuva Day näytti. Totuus on että omassa maailmassani se on urpoille tehtyä viihdettä eikä vie asiaa riittävän pitkälle. Mitä sitten tehdään kun omakin ruoka loppuu; missä kulkee se raja että kun toiset ihmiset ovat potentiaalinen uhka, niin missä vaiheessa alat itse olemaan uhka muille.


Tähän sen verran että nylkemistään odottava kuollut vauva saattaa olla kyllä yhdenlainen shokkikeino mutta vaatii aikas kovaa vivahdetajua ettei homma lipsahda silti kokonaan ns. sairaan puolelle. Sittenhän sen näkee pysyykö draaamallinen esitystapa kuosissaan vai meneekö homma överiksi

Sen takia kai lähestyin asiaa McGormakin Tie-romaanin kautta, jonka alkuasetelma kyllä kelpasi. tavalliset ihmiset epätavallisessa tilanteessa. Tie ei taas toiminut elokuvana koska siitä puuttui fyysisyys jota kaikki elokuvat kaipaavat. Noh, en minä asian filosofiasta tämän enempää. Kunhan toteen että tämä mun tarina on eräs parhaista jota tässä maassa on edes tehty vaikka itse sanonkin, ja juonirakenteeltaan kunnianhimoinen. Osaksi varmaan juontuu kirjailijataustasta, sillä elokuvakäsikirjoittajat näkevät tarinat elokuvina kun taas minä vain kuvallisena tarinana. Sillä monet parhaat elokuvat ovatkin kirjoista tehtyjä joten mikään ei estä hyppäämästä sitä vaihetta yli, kun kirjailija itse tekee elokuvan. Eihän se vaadi muuta kuin realiteetin tajua; on aivan turha kirjoittaa kuinka 50 000 miestä ratsastaa kohti auringonlaskua jos sellaista ei pysty sitten järjestämään.



Näenhän minä että tällä olisi kansainvälistäkin menekkiä jo pelkän suomi-kuvan ansiosta. Onhan se selvää että suomalaiset itse määrittävät suomi-kuvansa luonnon ja sibeliuksen kautta, mutta paremmin meihin istuu erakkomaisuus, outous, syvissä metsissä asuva villikansa jolta voisi juuri odottaa jotain kannibalismiin vivahtavaa. Joten suomalainen elokuva ihmissyönnistä pantaisiin varmaan merkille keskieuroopan puolella. Aika näyttää miten hänelle käy.

Toinen kuvauspäivä on sentään takana, ja kun tuo ihmispuoli on ratkaistu, niin säällehän ei kukaan mitään mahda. Ihme kyllä, vettä tullut koko viikon ja kauan sitten sopimani päivä oli kun sattumalta ainoa jossa luvattiin edes hetkellisesti aurinkoa. Kertoo että onnetar on puolella.
Post-apokalyptisessa maailmassa talot ovat hylättyjä luurankoja.

Tää tönö löyty pispalasta ja pitäskö tuntee huonoa omaatuntoa että tuli sieltä häädettyä joku kulkuri, vaikka olis sen mun puolesta voinut jäädä. Yhtä vähän meillä sinne oli asiaa kun silläkään.

Post-apokalyptisessa maailmassa kannibaalien sotamaalaukset on rock. Vaikka itte kehunkin, niin kalliomaalauksen ottaminen kasvokuvaksi ei ollut huonoin oivallus mitä on vähään aikaan saatu.


Siinähän se, vanhaan tapaan kuvausryhmä pääsee aina helpolla mun kanssani kun osaan löytää ne helpoimmat ja vaivattomimmat kuvauspaikat :blink:



Semmosta tällä kertaa. ens kuussa jatketaan. Vähän tää verkkainen tahti ei oo omaankaan mieleeni mutta tippa kerrallaan ja metri metriltä elokuva saapuu kohti maaliaan.

Piipahdin eilen yhdessä indie-tuotannossa. jossa oli nuorta ja innokasta porukkaa. Opin taas parit niksit ja sen takia niissä käynkin. Yleensä kumminkin koetan valkata kunnon nollatuotannot ammattilaisjuttujen sijasta koska haluan tukea aloittelevia porukoita ja maasta ponnistavia. Tiedä sitten onko se hyvä asia, kun tulee oltua suuna ja päänä ja jäi vähän epätietoiseksi rupesko jo ohjaaja hermostuun muhun kun mulla tuntu olevan aina vaihtoehtoinen näkemys asiaan kun asiaan. Ainakin ittellle selvis että musta ei taida ikinä tulla näyttelijää kun en meinaa siinä kuosissa pysyä.

Anyway, häissä kumminkin oltiin ja hommat tuppas meneen härmän malliin. Kastike olis varmaan ollu hyvää



Jotain sentään sain minäkin siellä aikaan ja kaadettua pöydän oikeaoppisesti. Onneks oli kumminkin oli vaan vieraileva näyttelijä ettei tarttenu jäädä siivoustalkoisiin.



Se on vielä auki kun tässä oli viikonlopun kesäleskenä että millainen neuvottelu meillä käydään kun muijalle selviää että olin lähteny tekeen verisplatteria hautajaispuku päällä. Ihme kyllä, vaan paita vereenty. Kävi niinkin hassusti että piti mennä järvelle peseen naamasta tekoveret pois mutten löytäny koko vesistöä. ja jouduin yhdeltä rouvalta kysyyn mistä päin käännytään pälkäneelle. autossakaan ei ollu muuta talouspaperin palaa kun millä öljyjä tulee kattottua joten naama kuivuneessa tekoveressä sitä ajeltiin kotia kohti



Että semmoinen lauantai.