Kellon tyranniasta

Hyvä juttu kellon tyranniasta sivuston pääkirjoituksissa.

Heräsi ajatus, että ehkä osaselitys on, että näemme paljon kellonaikoja ympärillämme ja tietoisuuteen alkaa näistä ajoista päästä 11.11-ajat sen jälkeen kun on tullut piinaantuneeksi asialla. Esimerkiksi kävellessämme kadulla näemme ikkunoiden läpi kahviloiden seinillä kelloja, joiden aikoja alitajunta prosessoi, ja häly käy, kun 11.11-aika tulee vastaan.

Digitaaliajan neuroosi.

Itselleni kävi silloin niin, että kun se 33-hommeli oli päällä, törmäsi lukuun 333 kaikkialla. En viittiny kellekään mitään puhua, etteivät pidä hulluna. Kai se on niin, että kun keskittyy johonkin tiettyyn lukuun, se alkaa erottua.
Toisaalta se voi alkaa vainoamaankin.

Yks tuttuni puhui että se oli istunut autossa ja olivat jutelleet luvun 216 kabbalistisista ja vapaamuurarillisista merkityksistä, ja yllättäen kolmion takaa kiilasi auto röyhkeästi eteen, jonka rekkarissa sojotti luvut 216. :blink:

Itselläni oli pari kesää sitten luku 27 joka ilmestyi tosiaan päivittäin ja todella kauan.

Heh, kello oli 12:12 kun tulin sivuille ja näin tuon 11:11 artikkelin.

Kun käyttää edullista automaattikelloa aika ei enää ole minuutin päälle vaan riittää kun ei myöhästy bussista. Kellonaika "jotain varttia yli kuusi" ei taatusti aiheuta riippuvuutta eikä pakkoneuroosia.

Oliko se nyt Arthur C. Clarke vai kuka sanoi, että ”maailmaa ei voi estää digitalisoitumasta”. No, nyt vuonna 2012 maailma on aika helvetin digitalisoitunut. Ei ainoastaan kuva ja ääni, vaan myös aika!

Tässä 11:11-ilmiössä on kuitenkin kyse ihan muusta; nimittäin korkeamman minän ja alemman minän viestinnästä.

Leif Segerstamhan on kertonut siitä, miten hän saa viestejä havainnoimalla autojen rekisterikilpiä. Kyse on samasta ilmiöstä. Hän jopa kertoi kuolleiden kommunikoivan hänelle autojen rekisterikilpien kautta! Mitä en epäile hetkeäkään.

Tässä Skepsisläisten ja muiden vajakkien kontrolloimassa yhteiskunnassa ihmisten on vaikea oppia näitä asioita ymmärtämään. Kun ei niitä opeteta koulussa. Eikä niistä oikein saa edes puhua. Ellet sitten satu olemaan maailman ykköskapellimestareita, mutta silloinkin nuo puheet sivuutetaan taiteilijan ”mielikuvituksen tuotteena”.