pseudohistoriallisesta kirjoittelusta Suomen muinaisuudesta

Toisaalta on sanottava miten kauheen ahdasmielinen konsepti tää on kaiken kaikkiaan. Kun kattoo tota britanniaa ja skandinavian viikinkimaita niin niissä on ihan oma kirjallisuudenalansa tollaset maallikoiden tekemät tutkielmat jostain aiheesta. Jotkut varsin menestyneitäkin, osa tietty NewAge -juttua ja osa ihan asiallista. Niitä on näissä maissa hyllymetreittäin ja uusia putkahtaa joka vuosi. Ei sillä, tiiän meiltäkin muutaman mutta kyllä ne yhden käden sormilla on laskettavissa.

ja sitten on nää pseudo-hankkeet jotka tekee kaikkensa ettei sellaista pääsisi ilmestymään ensinkään. Aiemmin oli tää Inkeri Koskisen "vuoden tietokirja" jossa nää kaikki läpikäytiin ja niille naurettiin enemmän tai vähemmän hyväntahtoisesti. Toisesta päästä sitten ettei nää akateemiset piirit julkaise itte mitään sen jälkeen kun niitten opiskeluajat on ohi. tietääkseni edellinen teos maamme muinaisuudesta on tää Huurteen teos vuodelta 1977 jos muistan vuosiluvun oikein. ja aina nousee kauhee haloo jos maallikko tekee jotain...

Ne julkaisee tieteellisiä artikkeleja enklanniks sellasista aiheista, mitkä kiinnostaa ulkomailla, kun se on tosi fiiniä.

Suomessa pitää aina muistaa, että metsäläinen pyrkii asumaan omassa maakuopassa etäällä muista. Kaikki, mitä se häärää, tähtää siihen, ettei ympärillä olis turhaa väenpaljoutta.

Tätäkään ulina ei koske suomalaisien omaa tarustoa, koska se ei kiinnosta ketään. Sitä ei lue amatöörit eikä ammattivalehtelijat, koska ne vanhat hyvät rotuopit, joitten mukaan nää ei oikein pysty kehittään omaa kulttuuria, on totta. Ei se tyhjästä tullu vaan niihin aikoihin nää unohti omat perinteensä.

Nyt niillä on vaan kansalliseepos kun sellaset oli muodissa muualla sillon kun se kirjotettiin ja omista juhlapäivistä on jäljillä suunnilleen se, mitä niistä on kirkolliseen perinteeseen tarttunu, kun muualta saadut vaikutteet on aina parempia.

Naapureilla on Joulutonttu ja Pakkasukko, mutta näillä on Coca Cola -mainoksen näkönen Joulupukki. Sitten nää selittelee sitä silleen, että niiltä vietiin omat perinteet vieraan vallan aikaan, koska akateemisissakaan piireissä ei tarvii puhua niin totta, että alkais ihmetellä, että minkä vitun takia niillä ei sitten oo ees ruottalaisia tai venäläisiä perinteitä.

Nyt ne ettii Suomen muinaishistoriaa saagoista ja sekin on myöhemmin jotenkin muitten syytä.

Mulla on tohon miks muinaiskunkut katos, paljon julmempi teoria. Jos ja kun tällänen kuningaskunta sijaitsi pohjanmaalla siinä kansainvaellusvuosina, niin mitä enemmän sen tuhoa tutkii ja päättelee, niin kuvioon astuu myös satakuntalaiset. Aiemmin oon esittänyt et sen tuhos tanskalaiset mutta kyllä toi satakuntalaisten rooli siinä alkaa olla mukana. Ja niitten kädenjälkeä on nää muinaisrunojen pohjolan väestä, josta ei tunnuta sanovan yhtään hyvää sanaa. Satakuntalaisesta runoperinteestä katsoen sehän oli voitettu ja tuhottu vihollinen joten ei sinänsä ihme ettei sitä tunneta kun rivien välistä.

Toinen liittyy sit noihin satakunnan ja hämeen miekkamiehiin. Nekin oli jonkinlaisia päälliköitä muinaisessa kuningaskunnassa Tawastiassa ja Satakondiassa mutta niittenkin nimet on kadonneet. Ja mulla on koko ajan kutina että myös suomessa vuosien 1000-1300 välisenä oli näillä alueilla oma itsenäinen feodalistinen valtakuntansa. Miekat oli lähinnä tarkoitettu pitään alemmat suvut ja talonpojat aisoissa eli jännite oli kovaa jo sillon kylänväen ja kartanonherrojen välillä. Huomattavaa muuten että muinaiset kartanot sijaitsee aina kylästä säällisen matkan päässä kuin varoen yllätyshyökkäystä. Ja kun tätä miettii, niin ehkä tiedostaa miksei talonpoikaisväestö ole katsonut asialliseksi muistella omien pakkoverottajiensa päällikkökronikkaa.

Kylillä oli yhteispellot ja yhteismettät, joita poltettiin pelloiks, niin että aatelisille oli pakko antaa omia maita etäämpää. Ennen sarkajakoo käytäntö oli sellanen, että jokasen talon väki kaskes sen verta peltoo kun sattu jaksaan, mutta ei maan omistamisessa mitään eroo ollu vaan se kuulu kylälle.

ei siinä varmaan ollutkaan kyse maan- tai pellonomistamisesta sinänsä,.vaan verotuksesta. Mikäs se oli laittaessa viljat laariin kun samalla pihaan karautti sotajoukkio kuoriin kermat päältä. vaikka tätähän se oli pitkin maailmaa siihen aikaan. Yllättävästi jopa japanissa saakka. siellä on sentään samurait romantisoitu, vaikka oikeesti niitten rooli käymässä pätkäseen pää poikki, jos joku maaorja alko pullikoimaan. jotain vastaavaa se on ollu meilläkin ja on jotenkin kutina että kun satakunta liitty osaksi ruotsin valtakuntaa joskus 1300-luvulla, ei ainakaan maanviljelijät pitäny sitä pahana,.

Verojen maksaminenhan on edistystä. Mitä vanhoja verotusoikeuksia on setvitty Ruottin vallan aikaan, niin aikasemmin se on tarkottanut enempi orjatyötä, ja autonomian aikana keksittiin sitten maaorjuus uudelleen. Torppari ei ollu ees vuokraviljelijä vaan enempi ilmasta työvoimaa.

Suomalaiset on niin mulkkua kansaa, että Ruottin vallan aikasta sortoa on pitäny keksiä väkisin kun ei pystytä osottaan, että ruottalaisilla oli täällä tarpeeks sotaväkeä sortovaltaa varten. Jos pohjalaisia on rahdattu muualle kuoleen sodissa, niin syytä kannattais ettiä pohjalaisista, koska se ei oo silleen hirveesti haitannu muita suomalaisia.

Pitkä viha on tosi mielenkiintonen, koska se antaa ihan erilaisen käsityksen ruottalaisista ja venäläisistä kun suomalaisien omat paskapuheet. Ne on odottanu välirauhojen aikona kärsivällisesti, että juntit sais tapettua toisiaan tarpeekseen, ja sotaa on ruvettu organisoimaan siinä vaiheessa kun nää on innostunu teurastaan muutakin väestöä.

Pohjalaiset on saanu tappaa karjalaisia ihan vapaasti, mutta venäläisen luostarin hävittäminen on ollu merkki siitä, että venäläisien on ollu aika piipahtaa armeijan kanssa pohjalaisien kotipuolessa levittämässä samaa ilosanomaa kun ne on alkanu luulla ittestään liikoja.