pseudohistoriallisesta kirjoittelusta Suomen muinaisuudesta

Katos kun mä löysin näppärästi suomalaisen muinaiskuninkaan ruottalaisista lähteistä,

When no news had come from Svegder for a long
time his son Vanlande became ruler over Upsala do-
main in Svithiod. He was a great warrior, and with
his ships went far and wide waging war in other
lands. He came to Finland and conquered the Finns.
He received King Suon's daughter, Drifa, in marriage.
Having stayed over the winter in Finland he departed,
leaving Drifa behind, and promising to return in three
years. They had one son called Visbur. More than
three years elapsed and still Vanlande did not return.
Therefore, by means of witchcraft Drifa caused the
Nightmare Mara to tread upon him at night until he
died. The Swedes burned his body and raised a great
Bautastone to his memory.

archive.org/stream/cu31924071200814/cu31924071200814_djvu.txt

Suon on ollu saamelaisien kuningas, koska tossa mainitaan heimot erikseen.

During the early part of the historical era there
were living in the south-western part of Finland
certain tribes known as the Sumer and the Tavaster,
and in the East the Careler, and in the North the Lapps.
These people were divided into many small communi-
ties. They worshiped certain spirits in nature, both
good and evil, but also certain demigods with human
characteristics who gradually assumed the most im-
portant place in their rites. Among the objects of
their reverence was the old prophet known as Vanamoi,
who ruled over water and fire, and was the originator
of all civilization. He also discovered or originated
the art of poetry and music. When he touched his
harp the heart of the spiritual and temporal world
stood still. The Finns were lovers of song and music,
and they celebrated and worshiped their gods and he-
roes in certain popular songs and poetry which have
been preserved by the people and delivered from mouth
to mouth to the present time. These have been lately
collected and are known by the name of Kalavala
songs, a grand epic.

Oikeestaan mä on hämmästelly sitä, että miten edistyksellinen valtiomuoto tällanen kuningaskunta on.

Siinä vaiheessa kun musta surma alko riehuu Euroopassa, Ruottin kuningas järjesti niin hirveellä kiireellä sodan Novgorodia vastaan, että se sai rahotuksen kasaan valehtelemalla kirkolle ja tanskalaisille, että se olikin ristiretki ruseja vastaan. Sitten se kävi vallottamassa Pähkinälinnan ja jäi odotteleen, että musta surma saapuis Ruottiin, niin että ristiretkeen mahtuu pari vuotta munien puristelua. Sen jälkeen tuli kiirus päästä Pähkinälinnaan avuks, mutta rutto oli jo sielläkin, niin että se lakkas kiinnostamasta ja sen tilalle keksittiin, että Baltian saksalaiset kaupungit oli jotenkin ristiretken tarpeessa. Sinne ei kummiskaan tarvinnu mennä, koska musta surma hellitti ja ristiretken pysty lopettamaan.

Jos tää on ollu edistystä, niin sitten ruottalaiset on kuollu sukupuuttoon jo kauan ennen kun ne on oppinu muodostaan kuningaskunnan, koska heimopäällikköaikaan johtaminen on ollu vieläkin huonompaa.

Jäi tuosta Suon kuninkaasta sanomati että se viittaa snaer vanhaan ja hänen tyttäriinsä, joita kulmakunnan kaikki kuninkaantapaiset kosiskeli minkä kerkes. Nämä mainitaan niin kuinka norja asutettiin -saagassa kuin ruotsalaisessa ynglinge -saagassa (josta tuokin lienee lainaus). Tietenkin Snorri kirjoitti ne molemmat joten ne ei ole sillain erillisiä lähteitä. Snaer - tai ruotsalaisittain Sno - mainitaan myös tanskalaisten saxossa joka vuorostaan on oma lähteensä. Kotimainen muinaisrunous tuntee ne pohjolan tyttärinä ja pohjolan häinä joka lienee vuorostaan satakuntalaista alkuperää. Snaer muodostaa tyttärineen kaikkien näiden tarinoiden keskipisteen ja saagat ja runot - kuten kalevalakin - on ryhmittynyt pääosin tämän tarinan ympärille. Jotain historiallista siinä on väistämättä oltava.

Aiemmin on tullut puhetta että Snaer (Lumi) on norjannos jostain pohjanmaalaisesta nimestä joka ilmeisemmin on ollut germaniaa. Tällöin ihan alkuperäisnimi olisi valkoista tarkoittava adjektiivi kuten vaikka witt (vrt suomen sana vitivalkoinen) ja sen nykymuunnokset witikka, witting jne.

Aika paljon noiden saagojen nimietymologia viittaa enemmän hiusten väriin, kiharoihin tms kun mihinkään luonnonilmiöiden tarustoon.

Mun mielestä olennaista tässä on se, että suomalaiset on tällanen runonlaulajia kunnioittava kansa. Ajattelijaks pätevöityy helpoimmin kun opettelee rämpyttään kitaraa ja historia on aina Mikä mikä -maan juttuja.

Lähihistoriakin on heti ihan eri näkönen kun akateemikot avaa suunsa, ja näähän on tärkee osa valtarakennetta, koska kun poliitikko sanoo jotain historiasta tai suomalaisuudesta, niin heti tulee omat akateemiset informaatiovaikuttajat heiluttaan häntää ja nuoleen munia.

Muitten informaatiovaikuttajat panee sitten tietty vastaan, mutta kaikilla on sellanen meininkin, että proffat ja dosentit on vaan pikkupiskejä ja totuuden keksii tällaiset johtajat, joista osa on jopa suorittanu jonkun akateemisen pikkututkinnon. Ei näitä korkeesti oppineita proffia ja dosentteja koskaan hallituksessa näy vaan ne on huutosakkia ihan muille tyypeille.

Mä rohkenen jopa epäillä, että kalevalaiset tarinat on alkujaan naapureiden käsityksiä suomalaisuudesta, koska ne on suomalaisien omiks jutuiks vähän turhan totta ja ne on jotekin jopa säilyny, vaikka suomalaiset ei tarvii puolta vuossataa siihen, että maailmanhistoria valehdellaan kokonaan uusiks. Tän takia niillä ei enää okkaan omia perinteitä vaan ne tekee onnessaan vaikka paskoja liukuhihnakopioita ruottalaisista dekkareista.

Kadonneen kansan mysteeri.

"Arkeologiset tutkimukset eivät tue käsitystä siitä, että Suomessa olisi ollut kuningaskuntia tai edes kovin järjestäytyneitä maakuntia ennen Ruotsin vallan aikaa (Haggrén et al. 2016, 316–317, 358–359). Verrattuna esimerkiksi Ruotsin alueeseen ja sen kehitykseen kuningaskuntana, josta on kirjallisia lähteitä, Suomen kehitys vaikuttaa vähäpätöiseltä".

Tää on ilmeisesti Museoviraston Ranisen näkemys Muinaisuutemme jäljet -kirjasta. Jos näiden "arkeologinen tutkimus" ei saavuta kalmistokulttuurisen mv- metalli-populaation kuningaskuntia, se johtuu vain siitä, että tutkimuksen ja yleissivistyksen taso näillä on todella huono. Suuri osa "arkeologeista" on lukutaidottomien pyyntikulttuuristen jälkeläisiä, jotka vaan etiketöitiin "suomalaisiksi". Suomi puolestaan oli arjalaisen mv- kulttuurin patriarkka ja klaani, aasoja/asereita. Virossa on vieläkin Aseri. Nämä olivat alkuperäisiä suomenkielisiä, eivät suinkaan "skandinaavisia".

Pari kolme vuotta sitten Helsingin yliopiston avoimella Karoliina Kouvolan viikinkikursilla Aalto piti videoluennon ja sylki vain roiskui suusta kun tämä tieteen ruumiillistumana itseään pitävä houru paasasi Niemisen pseudotieteellisyydestä. Vaikken Niemisen kanssa olekaan kaikesta samaa mieltä, niin kyllä tökki todellakin Aallon asenne. Aalto mm. puolusteli kantaansa sillä, ettei Suomea ollut olemassakaaan rauta-ajalla. No ei kyllä Ruotsiakaan, saati "Skandinaviaa", missä Aallon mielestä olivat ne kuningaskunnat, jos jossakin. 

On myös huomattava, että täkäläisten pyyntitaustaisten pseudosuomalaisten tärkeilystä ja saagojen sataprosenttisesta mitätöinnistä huolimatta, kans. väliset tutkijat, aidosti ammattitaitoiset ja tieteelliset, ovat löytäneet mm. Vinlandin viikinkiasutuksen Newfoundlannista. Paikan osoitti saagojen perusteella paikallinen tutkija kirjassaan viime vuosisadan alkupuolella, ellei jo 1800- luvulla, en nyt muista tarkkaan. 

Vinlandin viikinki- vinnit olivat alkuperäisiä finnejä, heidän omien kirjoitustensa perusteella jateja/ jättejä.Eli siis sekä Suomi, että vinnit (finnit) olivat alunperin finnoarjalaisia mv- sakoja, karialaisia, jo-ionialaisia ja helleenejä, sekä tietysti persialaisia achaemenideja, jotka kirjoitusten perusteella (ei saagojen, vaan näiden omien kirjoitusten) olivat jo- jomilaisia eli jo- ionia laisia, mm. sudeja eli tsuudeja. Joonialainenkin oli alunperin heimoidentiteetti. Kariat kuuluivat saman heimon eri haaraan.

Aallon yms. tapauksessa kyseessähän on varmaan vaan oman virka-aseman ja olemattoman auktoriteetin turvaaminen. Kari- nimen selittäminen jonkinlaisena mytologisena luonnonilmiönä, ei henkilönä, osoittaa vain Aallon ja vastaavien pyyntitaustaisten todellista kyvyttömyyttä muinaissuomalaisten mv- heimojen kulttuurin tutkimukseen. Kari tai Kar oli karialaisten ja samoslaisten karioitten esi-isä. Samoksen samienKIN endonyymi on omittu näiden pyyntitaustaisten "rikastusten" toimesta". Nykyäänhän "samit" ovat siperianjurttalaisia porotaloutta harjoittavia, jos nyt oikein olen tulkinnut näiden kulttuurin. Mutta alkuaan samit olivat arjalaisia samoslaisia, jo-ionialaisten kanssa samaa muinaissuomenkielistä kansaa. Näillä muinaisilla oli rautakaudella pohjoista Lappia myöten asutusta ja kauppareittejä. Joten ei ihme, että niitä jalkakiviä yms. sieltä löytyykin.

Huom! Sirpa Aallon ja vast. pyyntitaustaisten esi-isät olivat tuohon aikaan luku- ja kirjoitustaidottomia kannibaaleja, niin nykyisen Suomen, Ruotsin kuin muillakin alueilla. Arkeologia on pystynyt todistamaan tämän, mm. Jomalan ja ruots. kuoppakeramiikan käyttäjät WHG olivat kannibaaleja. Näiden jälkeläiset ovat mielestään arjalaisten historian, tieteen ja kulttuurin "asiantuntijoita". Kyllähän tää on surkuhupaa ja oksettavaakin.

Herodotus, joka itsekin oli karialainen (Halicarnassoksesta), mainitsi, että Mustan meren pohjoispuolella liikkui kannibaaleja, jotka puhuivat eri kieltä kuin sakat, mutta muistuttivat pukeutumisensa osalta näitä. Sakat olivat R1a1-linjaisia, finnoarjalaisia, jotka puhuivat karjalanmurteista suomea. Tää kannibaalijoukko oli varmaan WHG tai protokelttejä. Svedut polveutuvat pääosin WHG-populaatiosta. Nyky-Ruotsissa on finnoarjalaisten sakojen jälkeläisiä enää 10%, Suomessa 5%. Mä luulen, etteivät svedut olisi ikinä päässeet niskan päälle, elleivät Rooman kirkon joukot olisi hävittäneet ja ryöstäneet svedujen apuna. 

Mitä tulee finnoarjalaisten mv- suomenkielisten sakaheimojen muinaisuskontoon, niin se oli kasteuskonto, mitä harjoitti esim. Johannes Kastaja ens. vuosisadalla. Maa ja vesi oli pyhää. Suuri osa nykyisestä "kristinuskosta" pohjaa finnoarjalaisten muinaiseen uskontoon. Kirkko tosin väärensi ja muunteli aika lailla asioita. Jopa VT on alunperin sakaheimojen kirjoitettua historiaa, mikä ulottui tuhansien vuosien taa, kuten Strabo kirjoitti turdetanoista, jotka olivat turta tai tarta (tartessiolaisia) alunperin. 

Nykyinen pseudosuomalainen pyyntitaustainen väestö, "akateemiset" ennenkaikkea selittävät suomen kielen sanat lainoina "indo-arjalaisilta" tai " indo-eurooppalaisilta", mutta todellisuudessa adaptoivat kielen finno-arjalaisilta kalmistokulttuurisilta, jotka olivat alkuperäisiä suomenkielisiä. 

Pyyntiväestö tuskin edes hautasi kuolleita, söi ne ja heitti luut tunkioon. Ja tässä on kyse nimenomaan aggressiivisesta kannibalismista, nää metsästivät ihmisiä ja ryöstivät lapsia syödäkseen. Ei tarvinne ihmetellä pronssi-ja rautakauden paalutuksia yms. 

Edes R1a1 nuorakeraaminen kulttuuri ei halunnut olla näiden alkeellisten tyyppien kanssa tekemisissä, vaan liittyi pronssikauden tulokkaisiin finnoarjalaisiin. 

Helleenien ja Anatolian joonialaisten sekä karialaisten finnoarjalaisuus ei ole mikään vitsi, vaan jopa Helsingin yliopistossa tiedetään ainakin arkeologian proffatasolla muinaissuomalaisten ja helleenien myyttien vastaavuus. 

Tuli tässä mieleen mielenkiintoinen yhtäläisyys Kalevalan Väinämöisen ja Pallas Athenen legendojen vastaavuus. Molemmat kasvoivat kolmekymppisiksi isänsä tai äitinsä sisällä ja syntyivät aikuisina täydessä varustuksessa aseineen. Tämä on vaan yksi esimerkki, vastaavuuksia on kymmeniä.