messuilua

Toki siellä ollaan - Hengen ja Tiedon messuilla. Enkelimaalla on oma pöytä toisen kerroksen käytävän varrella. Myymme nyt itse julkaisemiamme kirjoja tosi halvalla ja nyt on myös uusi vähän leikkimielinen kokeilu: muutamalla salasanalla saa vielä lisäalennuksen ja yksi niistä on "Sinikivi". Nähdään!

Nyt on siis erinomainen mahdollisuus perehtyä enkelitietoon: "Enkelit kanssamme" on Suomen laajatietoisin enkelikirja ja Ultran lukijat valitsivat kkeväällä "Plejadien tähtisisaret" vuoden rajatietokirjaksi!

Kiva jos ja kun törmätään (taas) kasvokkain. niin ja hyviä myyntejä tietenkin.

Itsellä on tällä kertaa pahimmat paineet jääneet taakse ja voi otella rennosti ja vaan jutella ihmisten kanssa. ei tarvi ees tuputtaa mitään

Jeps, ainoat messut joihin aion tänä vuonna osallistua onkin sitten tossa viikonloppuna Tampere-talossa. Kunnon huuharimessut kuten aina.
On muuten ainoa tilaisuus jossa voi hankkia ton 33-kartankin kun aattelin ettei sitä panna nettiin myyntiin jotta sinikiven tilaajille jää käteen jotain spesiaalia.
Mullahan on kartta ittellä seinässä antamassa inspiraatiota ja tarvittavia johtolankoja. sen avulla on hommakin nytkähtänyt aavistuksen eteenpäin kun bongasin seasta ensimmäisen geometrisen kuvion, joka taitaa olla pala isompaa kokonaisuutta.

mites tuo nyt noihin messuihin liittyi? ei kai mitenkään. nykyisin on tullu tavaksi myös tyhjentää kodin video- ja kirjahyllyä sellaisilla erikoisuuksilla joita joka jalmarilla ei olekaan. nyt varmaan lähtee toi kabbala-osasto ettiin uutta kotia.

Joo, menen siis huomenna tonne Tampereen kirjamessuille ja nostan taas tapetille tän iänkuisen virren. Totuus on että kaltaiselleni renessanssi-ihmiselle näiden perinteisten messujen formaatti alkaa olla liian vanhahtava. Eikä tää rajoitu niinku muhun, vaan myös mun taitelijakavereihin joiden tuotanto on liian laveaa normijuttuihin. Mitä ajatella kun samat tyypit tuottaa erikoisten, marginaalisten kirjojen lisäksi myös kaikenlaista alakulttuuria ja pulpia. ja kun ei se jää pelkkiin kirjoihin vaan myös musiikkiin, pienlehtiin, elokuviin ja videoihin yleensä, t-paitoihin, julisteisiin jne jne. kun osassa on myös tapaamiset, bloggaukset ym niin eihän tälle sakille ole enää olemassa mitään selkeetä tapahtumaa. ne yleensä jääkin pimentoon tekeen omaa juttuaan ja näivettyy siellä tasaisen hitaasti pois tästä maailmasta.

Tää on se juttu jota olen kelannut vuosia suunnitellen milloin missäkin kaikenlaista sinikivi-päivää, video- ja kauhumessuja jne. mutta kaikki nekin edustaa vaan tuotoksistani pientä osaa kuin joutuis koko ajan lohkoon elämästään siivuja. Huomenna saa esiintyä kirjailijana, ja kirjathan on taas sitä luokkaa, että on sen saman kummastelun kohteena. Sitten kun tulee jossain vaiheessa toi Vaivaistalo -elokuva niin sitten hillutaan sen kanssa jossain elokuvafestivaaleilla mutta ei koskaan yhdessä sekä kirjojen, että elokuvan kanssa. Sitten tulee taas Sinikivi-päivä jossa saa esiintyä yksinomaan rajatieteilijän viitassa. Älkää ny käsittäkö väärin, tottakai nautin niistä kaikista mutta näitten juttujen ongelma on, että ne on jotenkin jäämässä ajasta jälkeen nykypäivän moniosaajien taholta. Mun täytyy ihan vakavasti ottaa esiin jonkinlaisten uuden aikakauden populaarimessujen olemassaolo, jonka sateenkaarimaisuus ei tunne mitään rajoja.

Tähän sopii mainita että oli tossa paikallisuutisena että Tampereella ei pidetä kirjamessuja. Syykin ilmoitettiin eli että paikanpitäjät on panneet messut boikottiin. En sinänsä ihmettele sillä viime kerta meni taas kummola-taudin merkeissä.

Kummola-tauti on tamperelainen ilmiö jossa koetetaan kiskoa vaan tyhmiltä rahaa antamatta juurikaan mitään vastineeksi. Tampereen kirjamessut jotka on tollaset pikkumessut on kuitenkin pöytähinnaltaan suuren festivaalin hintaista puuhaa. Hinnoittelun kuuluis olla enemmän jotain Lahden kun Helsingin tasoa. Tuttuun tapaan tunnelma siellä oli kun jossain Prismassa ja lavalla ei nähty ensimmäistäkään vetonaulaa joka olis tuonu ihmisiä. Oli haalittu ilmatteeks jotain paikallispolitiikkoja ja kirjailijavieraina jotain tyystin tuntemattomia (ilmaisia) heeboja tyrkyttämässä esikoiskirjaansa. En sinänsä ihmettele sillä muuta kautta tunnen tätä messurakentajaväkeä ja siitä ei ole montaa vuotta kun ne oli vielä Asserivainaan isä-lapsi –leireillä. Tätä nykyä ne taitaa olla 18-19 –vuotiaita ja vissiin oli siellä jollain harjoittelijapalkalla.
Eli ytimekkäästi ihan hirveä rahastus vailla mitään ohjelmanumeroa, saati tunnelmaa. Muistaakseni siellä oli sentään kahdeksan pöytänpitäjää.

hassuinta että laitoin pitkät palautteet miten homma olisi pitänyt tehdä, ja miten se seuraavalla kerralla on jo pakko tehdä, ennen kun homma menee ihan läskiksi, ja mihin asioihin on panostettava tosissaan. Palautelomake oli kumminkin monivalintajuttu johon sai laittaa vaan rastia ruutuun sanojen ”erittäin tyytyväinen” ja ”tyytyväinen” välillä ja kun en tätä halunnu täytellä laitoin suoraan sähköpostina. Ongelmaksi vaan nousi että kun messut oli ohi, kukaan ei enää niitä posteja viittiny vilkaistakaan ja kai ne on siellä vieläkin lukematta.

On olemassa syynsä miksi Tampereella tuppaa tapahtuma kun tapahtuma aina meneen jotenkin vituiksi.

Voisin tietty vähän tilittää laajemminkin miksi olen hissuksiin jättäytyny noilta kirjamessuilta kokonaan poies. Yksi on niitten hinta. Ei tälläinen omakustannekirjailija viitti montaa kertaa maksaa kahden metrin pöydästä reilusti yli tonnia alveineen kaikkineen, ja siihen päälle muutkin kulut kuten bensat. Erityisesti kun messunpitäjien logiikan mukaan pienkirjailijat kuuluu heittää jonnekin sivunurkkaan jonne ei kukaan löydä ja jossa sitten istutaan kun orvot pirut juttelemassa toinen toisilleen. Kyllä tollaset Turun kirjamessutkin rupee oleen kustannuksiltaan sellaiset 1100e parin metrin pöydästä jotka on jossain peräseinustalla ja vastineeksi saa sit myytyä kirjaa jollain 200-300e edestä. Ei sitä montaa kertaa viitti.

mutta on taivaanrantaan tullut toinenkin uhka eli nää 5e kirjakaupat. Sehän alko yhden tyypin oivalluksesta että se ostaa kustantajilta jämäpainoksia 0.5e ketale ja myy vitosella. Mulle se ainakin kehu nettoavansa päivä toisensa perästä 30 000e messuila enkä ihmettele kun kattoo sitä kuhinaa. Luonnollisesti toiset pöydänpitäjät kattelee sitä hommaa happamana. Vaikeehan se on jotain herra hakkaraista ja isänpäivän korpisoturi –kirjaa kaupata 20e hintaan kun kundi vieressä myy samaa pehmeäkantisena femmalla. Persnettoo tulee ja perkeleesti jos siihen viereen joutuu – tai edes samoille messuille.

Ihmiset tykkää tietenkin. Toiset myyjät ei. Tiedän paljon kirjakauppiaita jotka ensitöikseen kyselevät onko hintojenpolkija tulossa paikalle, ja jos on, läppäävät luurin korvaan. Vaikka tässä kateus puhuukin voidaan olla melko varmoja että perinteiset kirjamessut on kuolinkouristuksissaan jos paikalle ei hilaudu kun yksi halpamyyjä ja sitten ne joilla on jokin erikoistuote. Näin se oli tossa tampereellakin viime kerralla ja vielä kun listaa ammattitaidottoman ja läpiahneen messujärjestäjän, on konkka valmis.

Toisaalta kun aattelee niin se mitä mun päässäni liikkuu on se, että tapahtumaa tarjotaan itselleni lähes kultalautasella. Itte osaisin järjestää tapahtuman.