messuilua

Mulle sano toi Mediapinnan äijä harvinaisen terävän oivalluksen: Kun täyttää 50v ei kukaan enää ota vakavasti!

Jotenkin toi on jääny korvaan että näin se maailmanmeno vaan tapaa mennä. Enpä tiedä muuten juuri yhtäkään senikäistä jota ei jo pidettäs vähän kyllästyttävänä tyyppinä, ellei sit oo nuorena hankkinu sen verran meriittiä että olis joku julkku. mut ei sellanenkaan oo julkku muuten kun omanikästensä keskuudessa. Täytyy vaan myöntää että on jollain tavalla ihan out...

Jari Tervo otetaan vakavasti, vaikka se on vanha juoppo, koska se kirjoittaa dekkareita.

Se on varmaan se syrjäytyneen juopon näkökulma mikä niissä kiinnostaa, koska kaikki intellektuelleiksi kohotetut dekkarikirjailijat kirjottaa sellaisista.

Sellaisen kun panee päähenkilöksi niin kaikki maailman rikollisuus voidaan keskittää samaan syrjäkylään eikä kukaan pidä sitä epäuskottavana.

On vähän epätodennäköistä, että semmoisen postitoimipisteessä hajonneesta paketista paljastuu ydinpommi, mutta jos se putoaa syrjäytyneen juopon varpaille niin sitten kaikki on ok.

Jukkis kirjoitti: Mulle sano toi Mediapinnan äijä harvinaisen terävän oivalluksen: Kun täyttää 50v ei kukaan enää ota vakavasti!

Jotenkin toi on jääny korvaan että näin se maailmanmeno vaan tapaa mennä. Enpä tiedä muuten juuri yhtäkään senikäistä jota ei jo pidettäs vähän kyllästyttävänä tyyppinä, ellei sit oo nuorena hankkinu sen verran meriittiä että olis joku julkku. mut ei sellanenkaan oo julkku muuten kun omanikästensä keskuudessa. Täytyy vaan myöntää että on jollain tavalla ihan out...

Useimmiten se on niin että se vaatii sukupolven kahden yli hyppäystä kun on taas julkku. Julkulle se on sikäli ongelmallista, kun useimmat lepää jo kivipainon alla ja eivät pääse enää nauttimaan työnsä hedelmistä.

Ei tilanne ihan menetetty ole. Yleensä sitä tekee 70-vuotiaana comebackin kun on niin vanhan ja viisaan näköinen. paasikiviläisittäin muotoillen vanhana saa arvovaltaa kun vanhat ryyppykaverit on haudassa eikä kertoilemassa kaikkia juttuja jotka ei niin nuoremmille ole.

mutta toi messuilu. Niiden ongelma on kai ollut ettei ne ole vuosiin oikein kehittyneet mihinkään suuntaan. Aattelin kyl piipahtaa ihan turistina helsingin kirja/ruoka -messuilla kun ne on sen verran iso tapahtuma että siellä voi vahingossa törmätä johonkin uuteenkin juttuun. Ehkä mä ramppasin niitä vaan tossa takavuosina liikaakin ja kyllästyin jo vähän siihen souvaamiseen. Eikä se enää oo toi rahakaan. Tai itse asiassa kun olen aina ollut enemmän idealistien kun materialistien heimoa niin ei mua oo koskaan oikeesti kiinnostanu paljonko sieltä saa katetta. Sillä on ollu merkitystä lähinnä sellaisena itsekunnioituksen välineenä kun arvostetaan kirjailijana kun kirjat menee kaupaksi. mutta siinäkin on rajansa. Myyntipöytien pitäjien vahingoksi ja ostajien iloksi lama-aika pakottaa tollaseen polkumyyntin jossa myydään kirjoja 2 tai 5 eurolla kun ne ennen oli kympin tai viistoista. Tosin alennus on näennäistä: ne tuppaa oleen yleensä noita kustantajien jämävarastoja joita on paljon siks ettei ne menneet kaupaksi uutenakaan. Lyhyesti sanoen, taso on pudonnut roimasti ja sitä voi ostaa himaansa kaikkee ihme bulkkia mutta halvalla sentään. Ja kai se mietitään jo kirjoitusvaiheessakin et kun kukaan ei maksa mistään mitään niin turha tässä on väsätä mitään jerrycottonia syvällisempää.

Dekkarikirjailijalla on sekin etu, että muitakin kirjoja sitten luetaan.

Mika Waltarin historiallisien tiiliskivien suosion salaisuus on komisario Palmu, jonka ansiosta niitä on lukenut moni sellainenkin, joka ei tähän lajityyppiin muuten koskisi.

Tänään tuli käytyä Teknologia'15-messuilla ja näin mihin suuntaan ala on kehittymässä.

Roinaa on jaossa paljon enemmän kuin viime vuonna, mutta esitteitä jaetaan vähemmän. Kahvia sai ainakin kymmenestä paikasta ja makeistarjoilu oli ylenpalttinen.

Näytteille panossa kehitys on mennyt värikkäiden tai välkkyvien valojen suuntaan. Myös pelkillä julisteilla ja esitteillä näkyy pärjäävän jos ei viitsi raahata mitään paikan päälle.

Oppilaitoksille on kova sana, että niillä on 3D-printteri, jollaisen saa hommattua kuka tahansa vähän päälle tonnilla.

Inssi, joka tosissaan tuntee alan, on out, ja myyntitykki ja pissis ovat in.

Myös se perinteinen palkattu malli/juontaja-pimu on näköjään out ja mainoskassin voi työntää pahaa-aavistamattoman ohikulkijan nenän eteen aika aggressiiviseenkin tyyliin. Se, että muistaa ketä on jo yrittänyt puhua ympäri kiinnostumaan jostakin, ei ole tärkeää, ja ihan pistää silmään jos joku yrittää vielä tosissaan pitää kiinni tästä periaatteesta.

Fantsuja museoautoja oli kanssa hyvin, vaikka uuden teknologian tapahtumasta oli olevinaan kyse.



Tää homma rupeaa olemaan puhdasta markkinointia, mitä ei olla edes harkittu kunnolla.

Plussaa on, että heijastimia on nyt enemmän kuin niitä ehtii talven aikana hukata.

Kyniä olisi varmaan voinut kerätä monen vuoden tarpeisiin tarvitsematta ottaa kahta samanlaista, ja kasseja, avainkaulanauhoja ja linssinpuhdistusliinoja oli tyrkyllä joka puolella.