parhaat hukkareissuni

ostin hätäautoksi wolkkarin ja melko uuden vieläpä; vm -87. jos jotain hyvää siitä ettii, niin ainakaan sähkövikoja siihen ei varmastikaan tuu.

Nonni. Olin 50km päässä tampereesta aamukolmelta kun pakoputki katkesi. Koetin pimeessä tehdä hätävirityksenkin ilmastointiteipillä, mutta eihän se pysyny metriäkään. Lopullisesti pakoputki putos onneksi vasta tampereella. Se oli sen auton jäähyväismatka.
Anyway, tämä oli vastaava tilanne jossa auto pitää saada heti seuraavaksi päiväksi. Ostin ekan jossa oli hinta ja laatu jotenkuten kohdillaan. Päädyin tollaiseen amerikkalaiseen Chrysleriin jonka jouduin ostaan 100% velalla. Tiedä sitten miten sekin maksellaan lähitulevaisuudessa. Ei siinä muuta vikaa kun että jenkkiautoissa turvasysteemit on jo ihan puhdasta vainoharhailua. Jouduin käymään liikkeessä kysymässä onko siinä lukkopesä rikki kun avain ei lähde irti. Siinä on kuulemma nappi jota pitää painaa samaan aikaan kun avainta irrottaa, mikä on ihan hullu ajatus mutta jotenkin amerikkalainen idea ettei vaan avain irtoa kesken ajon.

Harmaat hiukset aiheutti että yllättäen se ei käynnistynytkään. aattelin että nyt siinä hajos sähköt ja soittelin jobbarille kaupanpurun tiimoilta, kun se sanoi että se on sellainen että jos etuovi on liian kauan auki, siinä menee käynnistyksenesto päälle. Ihan pimeetä. yhtä pimeetä että koko auto on täynnä näitä käynnistyksenestoja, hälyttimiä, paniikkinappeja, ovien hätälukituksia ja vaikka mitä turhaa sälää jonka uhriksi päätyy todennäköisemmin itse. Ohjekirjakin on muuten ruotsinkielinen.
Kaipa siihen kuitenkin mukautuu pienen alkukiukuttelun jälkeen.

Jotta asiaan tulee kunnon käänne, niin kerrottakoon että tämä uudenkarhea auto ei inahtanutkaan kun avainta käänteli. Sinne sekin samalla tavalla 50km päähän tampereesta älkääkä kysykö miten itse pääsin pois, erityisesti kun kello oli kolme yöllä. just lähti hinausauto sitä hakeen. Ilmeisesti jokin sähkövika tms

Jos tarinan loppu kiinnostaa niin rehti-Reiska oli myyny mulle auton jossa oli akussa virtaa minimaalisesti tai alle senkin. akun vaihto ja taas on biilendaaleri alla. Hyvä pitää teitit välillä tiedossa näistä siviilipuolen asioista niin ymmärrätte miksi aina ei ehdi tälle palstalle.

Pidetään sormet ristissä ettei enää vastaavia sattuis, joskus tuntuu kuin ois jääny jonkinsortin maagisen kirouksen uhriksi.

Kauheeta kun takki tyhjenee…voima päästä pakenee.

Tunnnustan olleeni melkoisen murhanhimoisella kiukkufiiliksillä viime viikot. syynkin tiedän. Kokonainen kirja velloo päässä eikä ittelleen saa sellaista rakoa jotta saisi kirjoitusrauhan. viime aikoina menny aivo-energia työjuttujen opetteluun ja kotona on sitä tavanomaista hälinää ettei mistään mitään tuu. Jonnekin täytys päästä irti kaikesta ja olla ottamatta nettiä mukaan. tossa olis muutaman päivän rako loppuviikolla jollon vois karata vaikka mökille mutta kokemuksesta tiedän että siinä ajassa ehtii vasta orientoituun ja parhaimmillaankin vaan hakea oikeanlaista kirjoitustyyliä, mutta itse raakatekstiin ei vielä päästä. Sitten kun palaa arkeen, tarvitaan taas kaksi päivää... kyllähän toi vituttaa aikas raskaasti ja mitä enemmän vituttaa, silloin ei tuu mistään mitään sitäkään vähää.

Olen tajunnut haasteen kokoluokan. Kokonaisen historiankirjoituksen pitää lähteä askel kerrallaan. Osa 1 ja sitten osa 2 ja niin edelleen kunnes päästään jonnekin osaan 12 - tai millon nyt valmista onkaan. Pieniä kirjasia, pienpainatteita kunnes koko sarja on valmis ja ne voi sitten hamassa tulevaisuudessa vaikka pakata samoihin kansiin yhdeksi kokonaisuudeksi. siinä on sekin etu että aina jää kumminki jotain oleellista sanomatta jonka voi sitten lisätä kokoomateokseen.
Oishan sellainen "jukkiksen historia-sarja" ittestäni ainakin aikas cool juttu. Tarjota laajempia perspektiivejä noiden piispaluetteloiden ja ruukunsirpaleiden vastapainoksi joita tässä on saatu lueskella vuosikymmenestä toiseen puputtavien proffien kynistä.

mutta se tehdään vaikka väkisin. eka osa kesälukemiseks.

Jukkis kirjoitti: Oishan sellainen "jukkiksen historia-sarja" ittestäni ainakin aikas cool juttu. Tarjota laajempia perspektiivejä noiden piispaluetteloiden ja ruukunsirpaleiden vastapainoksi joita tässä on saatu lueskella vuosikymmenestä toiseen puputtavien proffien kynistä.

Kun satuit noin sopivasti mainitsemaan nuo piispanluettelot, niin laitan kuvan komiasta kivipaasista jossa on Ilmajoen emäseurakunnan kirkkoherrat lueteltuna. Tuolla listalla toisena olevaa Stuuttia luulin pitkään yhdeksi esi-isäkseni, mutta eipäs ollutkaan. Tuohon voikin hyvinkin hirtehisesti todeta, että onpahan yksi hirtetty vähemmän.



Ilmajoen vanha hautuumaa sijaitsee Ilkankentällä Ilkanpatsaan vierellä jokitöyräällä. Kuvan vasemmalla oleva isoo rakennus, jossa on "kivijalka katolla", on kunnantalo. Siitä seuraava on Yli-Lauroselan talonpoikaismuseo ja Ilkanpatsaan oikealla puolella oleva tupa, on se Suomen kuuluisin konkurssipesä Vesi-Seppo, jonka konkurssia ei vieläkään ole saatu päätökseen vaikka aikaa on jo kulunut yli 30 vuotta. Viimeisin on Säilän baari, tai liekö enää baari mutta muutama kalja siellä tuli nuoruudessa humalahakuisesti maistettua ennen Seppälän lavalle tryskeisiin menoa.



Rannassa on ooppera-alue, jossa esitetään tällä hetkellä tulvaoopperaa "luonto vastaan ihminen". Suurin tyhmyys ja esivalmistelu näinkin muhkeaan esitykseen saadaan sillä, että Kyrönjoen keskijuoksun ja yläjuoksun larvakylillä ojitetaan metsät ja suot oikein sitten viimeisen päälle kunnon metsäojilla, ja sitten viimeisen päälle syvillä urilla että saadaan muutama puunkäkkärä kasvatettua vetisilläkin paikoilla. Vanhastaan on tiedetty että suot ja kosteikot kerää vettä kesäksi ja sitä riittää sitten pitkin kesää jokeenkin valumaan Pohjanlahteen. Jo 1950-luvulla ojitus käänsi tuon tasapainon ja kaikki tulee keväisin lumien sulaessa kerralla ryskyen pois ja nyt viimeisen viiden vuoden aikana tuo temppu toistettiin taas.



Ilmajoki oli Isonkyrön kappeliseurakunta ja Helsinki tuolloin, oli ruotsinkielisten lehmähaka.

Ilmajoki sai ensimmäisen kirkkonsa katolisen ajan loppupuolella. Pieni puukappeli sijaitsi nykyisen vanhan hautausmaan keskellä. Pyhälle Annalle ja apostoli Jaakobille pyhitetyn kappelikirkon vihki Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki 6.6.1516. Katolinen kausi päättyi 1532, kun ensimmäinen kirkkoherra, Pietari Eerikinpoika, astui virkaansa.

Ilmajoen kahden ensimmäisen kirkon paikalle vanhalla hautausmaalla on pystytetty muistokivi, jossa on muistolause sekä Ilmajoen 2. kirkon kuva.

Suomulan sillalle kävi näin köpelösti, ei silti vieläkään lähtenyt tulvien matkaan sillä aikoinaan kökkänä rakennettu on aikansa mestarien tekemä. Silta on Valle Antilan suunnittelema ja hän haki mallia Kyrönjoen ylittäville riippusilloille aina Ruottia ja Norjaa sekä Tanskaa myären.



Tehräänpä pieni ennustus, jäätelejä jäi tämän kevään aikana rannalle kun vesi alkoi laskemaan. Vanhan kansan mukaan se tietää kesällä muhkeita tulvia taas, kun kesätulvat hakee keväällä jääneet jäätelit pois rannoilta. Katotaanpa...

Joo, tää ”muinais-kirjasarja” on mun puoleltani paras idea kenties vuosiin. Sitä voi tehdä omaan tahtiin siinä järjestyksessä kun huvittaa ja tuottaa ilmoille kokonaisen brandin. Sitten sitä onkin elämäntehtävä täytetty. Oikeaoppisesti aion jopa aloittaa ihan alusta eli siitä ensimmäisestä alkusuomalaisesta ja työnimenä on ”talvehtimisteoria” mutta katotaan nyt missä välissä pääsee vauhtiin. Hemmetin vaikeasti ajattelin aloittaa ja noudattaa vähän samantapaista kaavaa kun Tuho-kirjassa mutta toisenlaisin painopistein. ja tällä kertaa jätän kyllä viitteet pois, ne ei hyödytä ketään, mitä nyt pakottaa kirjoittaan sellaisessa uomassa josta ei voi juurikaan poiketa.

mutta millään muotoa en vähättele tuota Anteronkaan hommaa. Se on sellaista paikallishistoriaa jota ei juurikaan pistetä kirjoihin tai kansiin kun ei se ole historiaa, mutta ei oikein paikallishistoriankaan kriteereitä täyttäviä. Se on vähän sellaista paikallisen tietomiehen… miten sen sanoisi … maisemahistoriaa. Eräänlaista pohjavirtausta, joka koostuu seudun suullisesta historiasta. Perimätietojen, paikkojen, tapahtumien omaa historiaa joka katoaa yleensä esittäjänsä mukana, ellei joku ime samoja juttuja itseensä ja kanna vuorollaan soihtua. Toisaalta tyystin uniikkia. toisaalta sitä ikuista tarinaa jota tarinaniskijät, tietäjät ja bardit on kuljettaneet vuosisatoja. Niitä juttuja joita suvun tietomiehet ovat käyneet esim hiivanaisenkivillä kanteleen tahdissa ”kantelemassa” jälkipolville. Ei turhaa puuhaa ollenkaan.