parhaat hukkareissuni

Jukkis kirjoitti: Jos tarinan loppu kiinnostaa niin rehti-Reiska oli myyny mulle auton jossa oli akussa virtaa minimaalisesti tai alle senkin. akun vaihto ja taas on biilendaaleri alla. Hyvä pitää teitit välillä tiedossa näistä siviilipuolen asioista niin ymmärrätte miksi aina ei ehdi tälle palstalle.

Pidetään sormet ristissä ettei enää vastaavia sattuis, joskus tuntuu kuin ois jääny jonkinsortin maagisen kirouksen uhriksi.

kyllähän se akku voi kärvähtää koska vain, ei se myyjä sitä tiennyt että olis jotenkin "vähän" virtaa
juu se käynnistyksen esto on sellainen mikä itsellekkin on tullu yllätyksenä. parhaiten toimi ku kakesta painaa vaan ovet lukkoon ja auki ni johan strattaa.

t.amerikanautomies

Tää ketju on oikeen tällänen Jukkiksen automurheet. Oikeestaan se alko jo edellisviikolla kun tuntu että auto ei kiihdy ja moottori vaan huutaa kun painaa kaasua ja ainoa reaktio oli kierroslukumittarissa muttei nopeudessa. Mietin pitkään ja googlasin mikä ihmeen vika siinä vois olla ja pitäskö se viedä pajalle.
no nyt sitten kun tultiin maalta rouvan kaa ison omenamehukuorman kanssa niin jossain siinä pimeellä tiellä kierroslukumittari vaan ulvo ja sanoin että vaikka on talla pohjassa niin ei tää kulje yli 80km. pian sitten ei kulkenut yli 70km ja sen jälkeen vauhti hiipui 60km tuntumaan vaikka kierrokset huusi. Nippanappa vielä päästiin yhden ylämäen päälle mutta sitten vika yllättäen selvisi; penteles... kytkin on ihan tunnoton. Kytkinlevyhän siitä levisi.
Ei muuta kun ompot, muija ja auto hinausauton kyydissä mansesteriin.

mun täytyy tunnustaa että sen jälkeen kun ryhdyin autoilevaksi kansalaiseksi niin murheet on seuranneet toinen toistaan ja joustoluotto soi.

Se on kieltämättä mukava tunne kun kytkinlevy alkaa "liiraamaan", silloin pitäisi ajaa pienellä vaihteella että pitoa olisi vielä. Joissain kärryissä oli ennen hieman vara säädellä painelaakeria, jonka vipuun oli kytkinvaijeri kiinnitetty että sai pitoa lisää. Alle piti silloin ryömiä.

En kauheesti autoista tiedä mutta opin sen että kun kytkin menee niin se kans menee ja matka katkee kun kananlento vaikka mitä koetttais. Ei sen puoleen, oli kyllä varotettu että edellinen omistaja oli joku mamma joka sillä on liirannut ja kiistatta se piti tyhjäkäynnillä rohinaa. en vaan tiedostanut mistä se vois johtua ja kun kiihdytys ei onnistunu, niin aattelin vikaa kaasuttajassa. Tuli sekin mieleen että kun hihna oli just vaihdettu, niin vika vois olla sen löysyydessä. Menee sillä tavalla omaan piikkiin etten osannu tulkita varoituksia ajoissa.

ja kuinka ollakaan että pakkohan se oli hinata merkkiikkeen eteen joka tietää yleensä ylimääräsiä satasia ja sellaisia ylimielisiä nuoria miehiä naureskelemassa hälläväliä -asenteella - työt tehdessä yleensä just joku ammattikoulusta päässy joka miettii ensin vartin mistä konepelti aukee. mutta ei ny haukuta etukäteen. sen verran tiedän että kytkinpaketti pitää tilata hollannista ja luoja tietää kauanko menee. tässä oon kuluttanu joutoajat pummimmalla lähipiiriltä autoa kun sattumoisin on tuo autotyö - eikä ny o varaa rokuliinkaan jäädä

Näin kun käy niin joutuu kartoitteleen erilaisia vaihtoehtoja millä liikkuu tän ja ens viikon nuo työhommansa. Kattelin tossa autovuokraamojenkin hintoja mutteihan siinä mitään järkee oo maksaa enemmän kun mitä saa palkkaa. eikä ne mitään halpoja oo, kehtaavat ottaa jostain Kiasta tai Smartista melkeen 80e päivä. honasin tossa toisena vaihtoehtona että kaupan oleva kaupungin pahin rämä maksas vaan 350e jolla nyt varmaan ajelis viikon. muttei sekään hyvä hinta oo kun pitäs kumminkin maksaa pakollinen vakuutus. niinpä tein sit olennaisimman. Vippailen eri tuttavilta autoja milloin ne vaan ei sitä tartte ja järjestely on kiistatta monimutkainen mutta myös halvin mahdollinen.

Valitettavasti Ruoveden Kellarivuori kuuluu tänne parhaat hukkareissuni -osastoon. Kävin ekaks vuoren pohjoispäässä eikä siellä ollu muuta kun isoo metsähakkuuta ja mitä kiviä koetin kattella, niin ei jälkeäkään muusta kun tavallisesta mettästä. Oli se muutenkin sellaista rytöä että pani vähän epäileen.
Kun sitten palailin autolle, niin jotenkin löysin kyllä tien mut lähdin tietä väärään suuntaan. se päätty johonkin iänkuisen vanhaan maataloon jossa ei ollu ees ulko-ovee. Joku siellä kuitenkin kävi kun oli kissoile jätetty purkkeja. ja sit sieltä sisältä tuli oikeen sellainen vanhan ajan vanhapoika joka kutsu mut kahville sadetta pitään. ja se oli oikeen sellainen wanhan ajan huusholli jossa oli kärpäsiä, vähän huonekaluja ja ainaski tusina kissaa. Yhdellä kissoista oli muuten hitler jakaus ja -viikset mutta vierasti niin etten saanu siitä kuvaa. Hyvää kahvia se kyllä keitti ja siinä puhuttiin sit EU:n maataloustukiaisista, miten maa makaa, ja vähän lähiseudun murhatalonkin taustamotiiveista.
Kyselin kovasti siitä kellarivuoresta ja se sano - tämä Luolamiehelle - ettei se siellä ole koskaan nähnyt luolaa mutta tiesi se kiven ja lähti oppaaksi. Noustiin saatanan jyrkästä kohtaa ja eikä sekään sit sitä löytänyt. Oli vähän kummissaan mutta sano paikkojen muuttuneen ja viimeksi lapsena sen nähneensä. Uskoin kyllä kun sano sen olevan luonnontekele sillä edelleenkään ei ollu mitään jälkeä ihmisasutuksesta.
Tultiin alas, erottiin ja se neuvo oikopolun mettän läpi jossa taas onnistuneesti eksyin ja haahuilin aikani jossain ihme kosteikossa. Lopulta niinku näin tutunoloisen sähkölinjan ja siinä kiven ja menin oikein kattoon niin siinä oli se sama nortintumppi jonka jätin siihen kolmatta tuntia aiemmin. Ei tullu lasta eikä ... siitä reissusta.

mutta jotain hyvääkin. Matka kellarivuorelle oli toista kilsaa mettän läpi ja takas sama matka. vaikka tulinkin ihan eri reittiä, niin periaatteessa en ollu autosta kun 300m liian etelässä. Toinen että vaikka tuli viitisen tuntia tarvottua ylämäkiä, hakkuuaukeita, kaikkia ihme ryteikköjä jne jne niin kunto ei pettäny missään kohtaa. jalka nousi edelleen vaikka henkisellä puolella kiistatta piisas jo tätä lajia.