parhaat hukkareissuni

Ihan sattuman oikusta pääsin omin silmin näkeen sen kumman kolon joka oli tehty Ruoveden Halkosaareen. Joku modernin ajan viritys tää taitaa olla sillä saari oli liian matala muinaisajoille.


Sitä en sit tiedä mikä se on. Vois olla tosiaan joku tsaarinaikainen viritelmä jonka silloiset sotilaat on tehneet. Toinen et se voi olla väliaikaishauta ajoilta jolloin kirkkomultiin oli pitkät soutumatkat ja tapana oli säilyttää saarissa ruumiita.

Sen tiedän että joku kirous siinä saaressa oli. Aurinko paisto menomatkan ja kun rantautui, jostain tuli sellainen äkillinen tummanpuhuva pilvi joka antoi kunnon rankkasateen. mut kun oli päätetty paistaa makkaraa niin mehän paistetaan makkaraa..prkl. Sade loppu heti kun lähdettiin saaresta pois. ja kuinka ollakaan vene oli sellsen silokallion edessä jonka märkä levä kasteli jäänliukkaaksi ja jokainen muli siinä. kuka saaden enemmän ja vähemmän mustelmia mennen päistikkaa rantakiviin. Minä olin ainoa joka pysy pystyssä kun oli tupakat pelissä. kun pääsin kannelle, liukastuin sit minäkin - kukaan ei näemmä voi paeta kirousta. :blush:

Sinä päivänä kun Lemmy kuolee, on syytä pysytellä kotosalla. Anyway, piti käydä kumminkin Hesassa hakemassa lisää Vaiettua, jota taas menee armottomat määrät. Eikä kustantaja tietenkään sit ollut kotona vaikka oli sovittu. Sen isän kaa sit koluttiin varastoja jossa pahvilaatikoita oli kattoon saakka ja se pieni kulku-urakin oli tukkeutunu jollain puuroinalla. Lopulta selvittiin ja tässä vaiheessa olis jo pitäny tajuta häipyä kotiinsa - mutta ei. Piti vielä käydä kattoon Niina - palkkionmetsästäjä -leffan raakaleikkaus ja kuinka ollakaan että navigaattori hajos. Lähepä siinä nyt sitten maalaispojan ominaisuudessa ettiin jotain pientä katua Vallilasta kun ei ees tiedä missä tai mikä sellainen on. Ihme kyllä, siitä selvittiin suhteellisen hyvin. Vain kerran tartti topata kunnolla ja pitää jutustelua ohikulkijoiden kanssa mutta olin sentään osannu pitää oikean ilmansuunnan.
Poispääsyssä olikin enemmän ongelmaa. Siellä kun kerran kääntyy väärin niin sittenhän on jossain ihan hornankuusessa. Mun kai piti olla jollain kehätiellä mutta kattoin että onks toi ny se pyöreä talo joka on jossain siellä keskustassa. ja kumma kyllä, tunnistin rautatieaseman joten silloin sentään tiesin mistä kotikulmille mennään. Piti käydä vielä kaverin liikkeessä Vantalla mutta ilman navia sitä ei löydä edes koko Vantaata joten aatokseksi jäi.
Mun päivä meni ny näin ja ny kun sitä aattelee, niin ois se voinu huonomminkin mennä. On meinaan kokemuksia tuolta helsinginmaalta kun kerran jouduin soittaan ittelleni tutuilta apua jostain vantaan kivikirkolta - eikä hajuakaan minne olis pitäny seuraavaks mennä.

Mun hukkareissu Firefoxin kyydissä päättyi tänään, koska päivitykset pitää sen näköjään tiiliskivenä. Muuta iloa niistä ei kai ole ollutkaan.

SeaMonkey on paljon näpsäkämpi samoilla laajennuksilla.

Chrome-maailma on kanssa semmoinen päivityskaaos ettei tee mieli sekaantua, mutta Edge on sentään pätevä kakkosselain.

Mun on pitäny koko päivä tänne naputtaa jotain uber -viisasta mut on menny aika ihan toisissa puuhissa. Piti meinaan vaan käydä tankkaan auto kun on ihan löpö ihan lopuillaan ja sit kun kääntää sitä jalkatilassa olevaa vipua joka vapauttaa bensartankin luukun lukituksen - niin ei mitään. Tiedä sitten oonko astunu siihen päälle kun se vipu oli jotenkin kumman muotonen mutta ainakin taipu lisää kun renasin sitä väkivahvasti. ja on tietenkin ilmiselvää että kun näitä sattuu on sunnuntai. se on kans se sellanen murphyn laki et kun joku hajoo niin aina se tapahtuu lauantaina klo 18 jälkeen tai sunnuntaina.
Joten päivä on menny tiirikkahommissa ja ihan turhaan. lopulta piti repiä takakontista koko ripustus irti ja sit pääsi kiinni lukitusvaijeriin. Sen sain sit kierrettyä irti ja johan loksahti auki.

Sellainen tarina tällä kertaa ja siinähän se päivä meni taas mukavasti. tiedä sitten paljonko saa lähiaikoina kaivaa kuvetta vivunkorjaukseen ettei tartte aina takakontin kauttta hoitaa noita tankkausasioita.

Mikael Niemen kirjoittamassa kasvukertomuksessa Populäärimusikkia Vittulanjänkältä, päähenkilö Matti kuvaa hyvin elämän kulkua. Se on kuin polkupyörällä ajoa, jatkuvaa ylämäkeä ja joka mutkan takana on uusi ylämäki.. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohden vastatuulta.

Mulla ny meni koko päivä taas kun poltteli niin kivijutskia katteleen. pakko oli lähtee kattoon sitä havunvetämänkivee kun niin ihmetteli miksi joku kivi on nimetty keskellä mettää - ja järven toisella puolen on megaliitti eli hartikankivet. Vittu siä mitään ollu ja rupes vielä sataankin. Taisin kumminkin löytää kiven ja tuiki tavallinen maakivi se oli, pannaan ny kuva kun kerran kukaan muu ei sitä ole kuvannut. tämä se ainakin käsittääkseni oli.


Piti sit niinku lähtee pohjoseen bongaan kaksi muutakin kivee mut matka-aikatauluun tuli pieni este jonka varmaan ymmärrätte tästä kuvasta. vastedes voi olla parempi odotella tota kelirikon päättymistä niin ei tartte mutateillä upota ihan akselia myöten.



ja tunti pari vierähti mutavellissä ja kun en muutakaan keksiny, bongasin jonkun autiotalon jossa ei (ulkorakennusten) tavaroista päätellen ole juurikaan asuttu 70-luvun jälkeen. Päärakennus oli siinä ja siinä pystyssä ja olis sinne sisään päässy kun ovesta oli vaan puolikas mut aattelin et meen lattiasta läpi. Kehtasin nyysätä pari laudanpalaa josko sais renkaita heijattua niitten päälle. eihän se inahtanutkaan.



Joten ei muuta kun tossua toisen eteen ja lähimpään maataloon oli sit waatimaton 3.5km dallailu. Paluumatka hienosti traktorin kyydissä.



ja siinä sit kahvilteltiin ja mä aloin kertoileen juttuja ja isäntäpari innostu kans ja sit ne sano et tossa on lähellä luola jos haluat käydä vilkaiseen. minä vieraskoreena suostuin vaik aattelin et se on joku syvennys kalliossa. mut ei, se oli ihka aito luola. Sinne olis pitäny hypätä pari metriä alas ja siellä olis sit ollu holvimainen tila n. 160-170cm ja halkeamaa pitkin on kuulemma laiha pikkupoika ammoin päässy läpi ja tullu ulos viiden metrin päässä olevasta reiästä. Sano vielä ettei tätä tiiä oikeen kukkaan.



Paska reissu kaiken kaikkiaan ja äkkiä vaan kotiin. Orituvalla luttasin vesisankojen kanssa et sain pahimmat mudat poies. mutta joo - ei elämä ainakaan yksitoikkoista ole.