parhaat hukkareissuni

Mullakin oli eilen hukkareissu.

Kaivoin kameran esiin kun teki mieli saada parempia kuvia kuin kännykällä. Sitä on vaan tullut käytettyä aika vähän, koska USB-kaapeli katosi melkein alkuunsa eikä sitä ennen ehtinyt oppia kaikkia kommervenkkeja.

Kaapeli on tietty valmistajan oma malli eikä samannäköinen välttämättä kelpaa. Pitäisi olla sellainen liike, missä niitä voi sovittaa kunnes oikea löytyy, mutta kauppiaat eivät ole ajatelleet asiaa näin pitkälle.

Tilasin lopulta uuden Saksasta asti, koska lähempää en onnistunut löytämään semmoista, mikä on varmasti tarkoitettu siihen malliin.

Kuusi vuotta on näissä asioissa pitkä aika.

Kameran muistikorttia vartenhan mulla ei tietenkään ole sovitinta, mutta sen sijaan löyty sovitin, millä MicroSD-kortin saa kameraan ja parikin millä MicroSD-kortin saa kiinni tietokoneeseen.

Normaalilla järjellä ajatellen näin pystyisi ottamaan kuvia, mutta ei kuitenkaan onnistu. Virta menee pois heti kun laukaisinta painaa.

Toissapäivänä kumminkin onnistuin ottamaan hulppean kokoisen RAW-kuvan ja ajattelin, että se MicroSD-kortti sitten varmaan kelpaa.

Kumminkaan sillekään ei sitten saanut kuin yhden kuvan ennen kuin sama temppuilu alkoi.

Illalla yritin perehtyä asiaan ja huomasin ihan vahingossa, että kortti kelpaa kun sen alustaa kameralla, vaikka tiedostojärjestelmän pitäisi kaiken järjen mukaan olla sama. Windows ei ainakaan huomaa mitään eroa.

Aluin perin mä ajattelin, että ongelma johtui siitä, että kameran kanssa ostettu muistokortti on nopeaa mallia ja mulla on ainoa nopea MicroSd-kortti kortti puhelimessa, ja onneksi en ehtinyt ostamaan toista, koska siitä olisi tullut vain lisää vitutusta.

Oikeestaan koko kamera on hukkareissu, koska puhelimellakin saa hyviä kuvia.

Edellisessä oli parempi kamera kuin nykyisessä, mutta sen akku alkoi pullistua uhkaavasti ja se piti muistaa panna lataukseen joka ilta niin ettei sitten enää tehny mieli hankkia siihen uutta akkua.

Kamerassa on tietty kunnollinen zoomaus, joten sillä voi ottaa lähikuvia eläimistä.

Niitä on kyllä tullut nähtyä ilman kuviakin ja ainut vähän koreampi niistä on fasaani, joka on kyllä hyvä kuvattava.

Rääkäisystä tietää missä niitä on ja eikä niitä haittaa vaikka joku olis lähistöllä.

Vanhasta fasaanista saa joskus lähikuvan ilman zoomaustakin, koska se tietää jo ketä kannattaa lähteä karkuun.

Niitä on joskus ihan pyörätien vieressä lähellä keskustaa, joten mitään kummempaa eksotiikkaa niissä ei ole.

Vähän kuin pulu, mutta kovempiääninen.

Minä joka oon pudonnu kehityksen kelkasta aikaa sitten, vakuutan huvittuneelle lähipiirille että jos puhutaan soittamisesta, niin vanhaa nokialaista parempaa ei olekaan. se on kevyt, kestävä ja luotettava eikä siinä ole ominaisuuksia joka pakottais lataan akkua kun kerran viikossa. Mutta kuviahan sillä ei voi ottaa koska ne on järjestään suttuja. Mulle antoikin joku tollasen androidin jolla sit olen ottanut kuvat kun on tarvinnut jotain parempaa otosta. Yleensä sit himassa vaihdan sim-kortin siihen ja lähetän sähköpostina ittelle - miettien että kaupasta varmaan saisi jonkun johdonkin jonka vois suoraan yhdistää läppäriin.

Nää mun kuvaussessiot toimii maastossa yleensä samalla tavalla. Lähellä haluttua paikkaa alkaa yleensä sataan, vähintään tihkuna jos ei muuten. Se tulee näemmä joka kerta. Sit sitä samoaa tuttuun tyyliinsä pikkukengissä jossain kosteikoissa puntit märkinä ja joka oksa tiputtaa hyisevän vetensä niskaan. Ja sit kun löytyy se kuvattava kivi niin jostain alkaa yleensä aina kirkas auringonpaiste. ja aurinkohan on tunnetusti kuvaajan pahin vihollinen. Yleensä kun puhutaan näistä megaliiteista ja niitten muodoista, siitä saa profiilin vaan yhdestä kulmasta ja kuinka ollakaan että se aurinko on aina just eikä melkeen siinä vastapäätä. Joskus se räkittää sen pintaan niin että syntyy sellainen kirkas ylivalottunut kuva jota ei voi käyttää oikeen missään yhteydessä. Sit kun hyppää takas autoon, tulee sellaset harmaat pilvet jotka olis täydellinen kuvausilma mutta kuka sitä nyt takasin viittii mennä. Mulla tää menee yleensä just näin ja sen takia saa yhdessä paikassa käydä kaksi ja joskus kolmekin kertaa.

Androidissa on semmoinen hienous, että ei tarvii olla sen kameraohjelmiston varassa, minkä valmistaja on suvainnut antaa kapulan mukana.

Jos valotukset menevät vituralleen niin asenna siihen kaikki mitä ilmaiseksi saa niin ongelma varmaan korjaantuu kun vaan jaksaa kokeilla.

Se kannattaa kanssa muistaa, että jos ohjelman antaa valita kuvaustilan itte niin se voi otta potretin silloin kun pitäisi ottaa maisemakuva, ja jostain syystä potretissa ei niin haittaa jos naama jää pimeäksi liian kirkkaan taivaan takia.

Nää on tietty tapauskohtaisia juttuja, mutta mun kapulassa Open Camera ja A Better Camera näkyvät tietävän parhaiten, miten sitä kameraa pitää käyttää. Open Camera ei vaan osaa tarkentaa ihan yhtä hyvin kuin muut, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä kun kuvaa pitää kumminkin pienentää ennen kuin mahtuu edes tietokoneen näytölle.

Sitten on tietty näitä, mitä ei ole viitsinyt edes kokeilla kunnolla, koska niissä on tarpeettoman hankala käyttöliittymä.

Kuvien parantamiseen jälkikäteen mä olen käyttänyt Ashampoo Photo Optimizeria, koska siitä saa uuden version ilmaiseksi joka vuosi ja se osaa yleensä panna kontrastin ja valoisuuden kohdalleen niin hyvin, ettei tarvii itte ruveta säätämään.

Office Lens on kanssa kokeilemisen arvoinen lelu, koska sillä saa usein hyvän kuvan suoraan edestä vaikka joutuisi ottamaan kuvan vähän sivummasta.

Ulkona se ei ole hirveän hyvä, paitti jos taivasta ei tarvii ottaa mukaan kuvaan ollenkaan.

Jet Scanner Lite osaa tehdä saman valmiille kuville, mutta kuvien ottamisessa se on kömpelömpi.