parhaat hukkareissuni

Joo, näin siinä kävi että leiman saadakseen olis pitäny panna siihen romuun 700e. en enää viittiny kun siihen hintaan saa katsastettuja autojakin. eikä se katsastusmies turhaa mussuttanu, hajoshan ne laakerit. tai oikeestaan se hajos jo siellä lappajärven reissulla, alko koliseen Virroilla. Vedin koko matkan nelosella niin ei saanu kierroksia niin paljon että oli hiljaa loppumatkan. heti kun pysähty, alko pauke käymään. mutta pääsin kotipihaan asti. Hinattiin poies ja sain jälkpostissa 200e arvosetelin joka tosin jää käyttämättä.
ja se auto mitä kattelin, vietiin nokan edestä. ostin hätäautoksi wolkkarin ja melko uuden vieläpä; vm -87. jos jotain hyvää siitä ettii, niin ainakaan sähkövikoja siihen ei varmastikaan tuu.

Juuh, pakko kertoa että tämä on taas näitä päiviä... vaikka niin tomerasti aamulla heräsin että tänään tehdään tuhat asiaa.
Se kai alkoi siitä että jäi autonsulka käteen Prisman pihassa ja kun satoi, oli pakko topata ekalle huoltikselle sitä ostaan jossa tietenkään ei ollut monttööriä sitä laittamassa. Sain sentään pujotettua uuden sulan kun puolisen tuntia tappelin sormet kohmeessa. Toista en saanut edes pois. Sinne se mun viimeinen kaksikymppiseni sitten menikin.

Tunnin päästä olinkin jo autoineni ojassa kun jouduin tekeen tilaa - vähän liikaakin - vastaantulevalle kauhakuormaajalle kapealla tiellä. Kiva kaveri kuitenkin muuten kun veti kettingillä ylös.
Ainoa vaan että joku läpätti renkaassa ja kun katsoin niin roiskeläppä oli jotenkin mennyt ylösalaisin. eikä toivoakaan saada paksua kumia taipumaan joten taas sormet kohmeessa puukolla sitä vivutin irtipoikki. Keskellä peltoa, viiltävän tuulen muuttaessa näppejä aina vaan punaisemmiksi.

Viimein kotona ja aattelin että kun tässä ollaan korjaustuulella niin putsaanpa tukossa olevan lavuaarin hanankin. Se kyllä kävi alle vartin mutta koko putkikoneiston takaisin saaminen sitten kestikin yli puolitoista tuntia eikä hajuakaan mikä osa kuuluu mihinkin ja miksi.

Sitten se onkin jo ilta ja huomaa tuhranneensa aikaa juttuihin jotka joltain kätevämmältä olis varmaan käynyt alle viiden minuutin.

Jukkis kirjoitti:
Viimein kotona ja aattelin etä kun tässä ollaan korjaustuulella niin putsaanpa tukossa olevan lavuaarin hanankin. Se kyllä kävi alle vartin mutta koko putkikoneiston takaisin saaminen sitten kestikin yli puolitoista tuntia eikä hajuakaan mikä osa kuuluu mihinkin ja miksi.
Sitten se onkin jo ilta ja huomaa tuhranneensa aikaa juttuihin jotka joltain kätevämmältä olis varmaan käynyt alle viiden minuutin.

Siinä kraanassa on verkko hantaakin pääs joka tukkeutuu ja se irtoaa maataloussorvilla näppärästi. Saasen vittupihireilläki väännettyä mutta se herkemmin nulukkaa kromauksen pilalle.

Joo, oot oikeessa. ei sitä olis tarttenu avata niin leveesti kun tein. meni ne kaikki osat sitten paikalleen kun sovitteli aikansa vaikka miten päin - ja jäi lopuksi joku muovitötterö ylimääräistäkin. Kai sekin sinne jonnekin kuuluisi

Jukkis kirjoitti: Joo, oot oikeessa. ei sitä olis tarttenu avata niin leveesti kun tein. meni ne kaikki osat sitten paikalleen kun sovitteli aikansa vaikka miten päin - ja jäi lopuksi joku muovitötterö ylimääräistäkin. Kai sekin sinne jonnekin kuuluisi

Tässä on siis ollut Occamin partaveitsi käytössä

Parhaat hukkareissut on nyt elämän kokoisia, koko mies on ollut pitkään hukassa.... :dry:
Täytys vähän miettiä tulevaisuuttaan tälläkin rintamalla, mutta pitkän aikaa on tuo luomisvoima ollut tyystin kadoksissa. En oo saanut tuota etusivuakaan päivitettyä pian kuukauteen. En tiedä onko enää elämää Sinikivi-lehden jälkeen, kun kaikki on niin hakusessa.

Hyvällä säkällä se johtuu tästä sydäntalvesta jolloin mieli vajoaa talviuneen, mutta pelkään että se voi olla syvempääkin laatua. Sanotaan että joka vuosikymmen on aina erilainen, ja niin on ihmisen kujeetkin aina muuttuen vuosikymmenen välein. Mulla on jotenkin tunne, että kun tässä on kymmenen vuotta heilunut kirjailijana, tai ns. kirjailijana, alkaa homma kertakaikkiaan tympiin. Kaikki vaan kyselee, koska tulee seuraava kirja mutta totuus on, ettei ole mitään inspiraatiota niihin puuhiin. Toivotaan että tuo kuppikivi-teoria saisi vielä kerran puhtia aikaan ens syksyksi.

Ei sillä, onhan tossa toi tapahtuma 23.2 ja huhtikuussa alan tekemään kokopitkää elokuvaa (jonka kässäriin ja rekvisiittaan pitäis kanssa jo keskittyä), mutta siinä kaikki. Messupaikat oon jo perunut lähes kaikki. Kaikki eivät muuten tiedäkään että kun Äitimaa-messut kupsahti tampereella, tulee tilalle Hengen ja Tiedon –messut Tampere-taloon huhtikuussa. Ainoa paikka johon mulla on pöytä, mutta voi olla että osuu leffanteon kanssa niin pahasti päällekäin, että joko perun sen tai sitten oon siellä vaan lauantain.

Kauheeta kun takki tyhjenee…voima päästä pakenee.

Näin meidän kesken, olis kyllä kiva kun sais noita esoteerisia aiheitaan dokkareiksi, mutta kun opettelin animaatioiden tekoa, se homma tyssäsi kalkkiviivoille. Johtuen kai siitä, että kaikenlaisen tekniikan opettelu on niin hemmetin vastenmielistä ja luonteen vastaista. mutta vois sitä silti pitää yhdenlaisena kiintotähtenä elämässään.