Sinikivi nro 5

Toi etusivu tossa on roikkunut jo ylikauan kun aattelin että vaihdan sen vasta lehden ilmestyttyä, mutta....
Pitäs varmaan sanoa sekin että seuraava Sinikivi viivästyy ainaski viikolla. Olivat painopaikassa vähän kireenä kun niillä on jonossa vaalijulisteiden ja -flyereiden tekoa ja minä sitten suurpiirteisesti annoin luvan, että saavat painaa myöhemminkin. Olivat selvästi helpottuneita.


Tosin muistutin että vaalikrääsä pitää aina laskuttaa samoin tein - ja mieluiten käteisellä. Ne jotka jää sitten rannalle - ja niitähän on ehdokkaista 90% - ovat ilmeisen haluttomia makselemaan pieleen mennyttä kampanjaansa jälkikäteen. varsinaiset ammattipolitiikot taas ei yleensä maksele laskujaan ensinkään.

Jeps jeps. Ideat taas muhii. Tällä kertaa oon tosissani väkäämässä sitä 33-karttaa ja uskon että se tulee kevyesti jouluksi. mutta mutta...funtsasin tossa etten taidakaan tehdä sitä (tän vuoden) viimeistä Sinikivi-lehteä vaan kestotilaajat saakin sen julisteen. Vai pitäiskö sitä sanoa julisteeksi vai sittenkin pelilaudaksi - sitähän voi käyttää vähän molempina.
Tämä siis vastineeksi lehdestä kestotilaajille, muille moista läpyskää irtoaa vaan kylmällä rahalla.

On tietenkin luonnollista että itsevaltiaan päätökseni herättää (taas) ansaittua kiukkua kun lehti on luvattu ja tuleekin joku ihmeellinen pahvinpala. Uskoni on kuitenkin vakaa että siitä riittää hemmetin paljon enemmän iloa kun jostain puolivillaisesta omakustannelehdestä. Juliste kun ei ole kulutustavaraa. Tai pelilauta. Sitä paitsi tämä vastaa maailmankuvaani jossa lukijoita hemmotellaan aina kaikella ihmeellisellä ja odottamattomalla. Kannattaa kuulua katraaseeni.

Luonnollisesti tullaan myös julkaisemaan kilpailu josta voi voittaa selvää palkintoa. se joka keksii laudalle parhaat pelisäännöt tullaan palkitsemaan mutta siitä kanssa tammikuun puolella.

Luonnollisesti se mikä menee pieleen, takaa että vaikka jouluksi pitäisi ehtiä, jokin kohtalon sormi (taas) tulee pilaamaan kaiken aikataulullisesti. Siihen on vaan totuttava

kieltämättä jos ultralta tai minä olen-lehdelt tulis viesti et joulukuun lehden tilal tulee pelilauta (tai ite päätät onx se lauta vai juliste) ei siis edes peliä vaan lauta: jolle saa itse keksiä säännöt olis se vähä naurettavaa. sinikivi nyt on sen tason (huono) vitsi et nämä jutut ei enää jaksa itkettää eikä naurattaa.... :pinch: ei edes suututtaa, Sinikivi on kuollut julkaisu ja kuollut kaikin puolin, sen puolesta puhuu myös aavekaupungiksi muuttunut keskustelupalsta.... kyllä kaukana on hyvät Hermeetikko ajat kun keskutelu oli uraauurtavaa ja lehti aina positiivinen yllätys.

Hyvä yritys Tyy muttet ole oikeasti koskaan Hermeetikkoa nähnytkään. mutta muuten olet ihan oikeassa. En tiedä oletko huomannut, tai muutkin, että hyvät jutut kestää aina vaan vähän aikaa?

Viittaan tietenkin omaan varhaispuberteettiini jolloin tuli punk. Se kolahti aikas lujaa mutta se vaan tussahti kun savu ilmaan muutamassa vuodessa, eikä mulla ole hajuakaan mitä niille tyypeille tapahtui tai mihin kaikkialle ne ajatutui.
Kai se oli vähän sama tossa 90-luvulla kun nämä tietokoneet tuli. Kuka tahansa koululainen sai kehittää nettiä, kokeilla taitojaan pelirintamalla ja suunnitella omia ohjelmiaan. ja just kun homma oli luovimmillaan, se kaikki vaan katosi jonnekin ja ne tyypit vissiin veti solmiot kaulaansa ja lähti yhtiöihin kirjottaan perus-softaa?
Voisi varmaan mainita 90-luvulta tuon Skepsiksenkin, jolla Mustelinin aikaan oli nostetta ja se veti puoleensa lähes kaikki intellektuellit, mutta nekin vaan katosi yksi päivä. nythän se on pelkkä vitsi.
Tamperelaisena haluan erityismainita tuon Nokia-mission (vaikken siellä itse koskaan käynytkään hihhuloimassa) joka silloin tuntui kaikkien mielestä raikkaalta reformituulahdukselta, mutta mites sen kanssa tätä nykyä? Ei mitenkään mairittelevaa seurattavaa. Koska hyvät jutut ei kestä kun aikansa.
Nyt on kuuma liike nuo Persut mutta pahaa pelkään että niin hyvä juttu kun sekin on, se on muutamassa vuodessa taantunut opportunistiseksi rivipolitiikkojen harmaaksi populaksi. ja mistä tiedän? Siksi että hyvät jutut ei vaan kestä kauaa.

Hermeetikko oli myös hyvä juttu aikanaan. Sillä oli innostunut tekijäpiiri ja vielä innostuneempi fanijoukko. Valitettavasti me kaikki kasvettiin erilleen toisistamme koska se saaga ei voinut kestää pidempään. Tietyt ihmiset tietyssä elämänvaiheessaan puhaltaa hetken yhteiseen hiileen mutta sitten ne taas katoaa jonnekin. Se pitää ymmärtää elämään kuuluvana asiana. Eikä sitä voi koskaan tuoda menneisyydestä takaisin, istuttaa ja toivoa että se lähtis taas kasvamaan, ainakaan samanlaisena. Näin se nyt vaan menee.

seuraavan numero vois sit korvata suomen mysteerit kirjan kansikuvast tehdyl 12 palan palapelillä? ^{(voit käyttää idist ilmaseks!)} :blush: taik voit tehä myymättä jääneist mysteerit kirjois käyttöesineitä joil paikkaat mokas tilaajille :woohoo: atenakustannus.fi/kirjat/kirja/403 Jason Thompson on koonnut kohta kohdalta eteneviä, selkeitä ohjeita, joilla kirjojen kansista ja sivuista luodaan lumoavan kauniita uusia esineitä.

Joo, oon ollu päivän mittaan yhteyksissä tyyppeihin ja kaikki tuntuu olevan tuosta kartta-ideasta innoissaan. Kerrankin jotain luovaa kaiken sen rutinoituneen ja pystyynkuolleen vastapainoksi. Mukava kuulla että jengi vielä arvostaa tuoreita ja inspiroivia aloitteita. Tähän minäkin uskon. Aina uskonut.

Kun jokin juttu leipääntyy, rutinoituu ja hakee tuttuja uomiaan, on aika panna kaikki päreiksi, rikkoa konseptit ja testata rajojaan. Keskinkertaisuuksien tehtävä on kauhistella kun mikään ei pysy tutussa ja turvallisessa - eikä pysykään. Sinänsä muuten harmi että lehti jää vissiin tauolle ens vuonna. Oli meinaan tarkoitus vuoden päästä postittaa yllätyksenä kaikille lehden sijasta yllätyksenä itsetehty DVD kauhuleffa "Kartano" - tai mikä sen lopullinen nimi tuleekaan olemaan.

Muutenhan tää koko rajatieteen genre on ollutkin pitkään alamaissa, ja tyytyy riskittömiin perusjuttuihin. Homma alkaa olla ns. out. Tajusin sen just että tän voi tehdä kahdella tavalla; joko hypätä kelkasta pois zombie-kirjailijaksi tai sitten palata perusjuurille ja jättää omat juttunsa sivuun ja ruveta puhaltaan itse genreen uusia tuulia.
Kävinkin tossa yhden nimeltä mainitsemattoman salaseuran syyskokouksessa – suorastaan tuppauduin sinne – ja sain kun sainkin puhallettua nuukahtaneeseen juttuun uudenlaista intoa ja tarmokkuutta. Totesin että nyt perkele suunnitellaan huomisen rajatiedettä ja sen tulevia virtauksia. Ei mitään toimimatonta ja pystyynkuollutta enää.
Suomeksi tämä päsmäröinti tarkoittaa että rupean tekeen kunnon tilaisuuksia ja tapahtumia jonka pääpaino ei ookkaan omien kirjojen iänkuinen kaupustelu vaan todellakin määrittää raamit uusiin, kokeileviin ja luoviin juttuihin, jotta rajatieteestä tulis taas numero uno.