Sinikivi-päivä

Muinaistelu on erinomainen aihe Ultraan. Hienoa kun saat lisänäkyvyyttä!

Mutta älä kirjoita liian pitkästi. Minusta Ultrassa on ollut jo pitkään ongelmana liian pitkät jutut. Se verottaa lehden monipuolisuutta. Jos juttu sattuu olemaan esim. kritiikitön kolmen aukeaman kanavointijuttu tai jokin aikamme loputtomista terveysjutuista, jotka eivät ole minun teekuppejani, skippaan sen alta aikayksikön. (MUOKS. Siis muinaistelutkaan eivät tietenkään kiinnosta kaikkia lukijoita.)

Mielestäni Ultrassa pitäisi olla enemmän rajatiedon tutkimusten referointia ja uusien outojen tapausten (esim. Itämeren anomalia) pohdiskelua. Toinen mitä saisi olla enemmän, on kotimaisten hörhötyyppien esittely. Heitä on muitakin keitä Ultrassa on esitelty ja ketkä esiintyvät alan messuilla. Tietysti jonkun pitäisi vinkata heitä Ultralle. Kun ottaa käteen vaikkapa 80-luvun Ultran, näkee heti, että niissä on paljon lyhyempiä juttuja, esiintyy enemmän henkilöitä ja lehti on huomattavasti monipuolisempi.

Anomalia-sarjan aloituksesi (jääkausikritiikki) on oikein hyvä, selkeä.

MUOKS. Yksi aihe, joka voisi vetää populaa niin messuille kuin lehden ääreen voisi olla esoterismin poimiminen populaarikulttuurista. Sinikiven edeltäjässä oli aikoinaan kiva artikkeli, joka poimi esoteriaa James Bondista.

On totta, että kaikilla asioilla on huippunsa ja aikansa. Jossain vaiheessa joko oivallukset loppuvat taikka ihmiset häviävät abstraktien asioiden miettimisestä konkreettisen elämän velvollisuuksiinsa. Joskus voi tosiaan olla aika vetäytyä kehittämään uusia ajatuksia.

En tunne Jukkista ja hänen elämäntilannettaan, mutta en usko, että tämä hänen juttunsa on vielä katoamassa. Ehkä hän ja muut vetävät vähän henkeä, kunnes jutut virkoavat uudessa muodossa.

Joka tapauksessa Hermeetikko ja Sinikivi ovat luoneet Suomeen jotakin uutta. Ihmisillä täällä on kyky kyseenalaistaa annettuja käsityksiä ja astua uusille poluille ja jopa kulkea ryteikössä. Itseäni viehättää tämä hyvin paljon, vaikka harkitsemattomia ylilyöntejäkin syntyy! Liian moni ns. esoteerikko Suomessa on vain kirjanoppinut, joka toistelee toisten ajatuksia uskovaisesti.

Itse en nykyisessä tilanteessani valitettavasti juurikaan ehdi miettimään uutta enkä kehittämään tätä toimintaa, mutta seuraan foorumia kiinnostuneena. Kiitos kaikille osallistujille.

Ongelma on kai että koko esoterialla ei pyyhi nyt kauhean hyvin. Ei ole oikein syntynyt uutta polvea jolla olisi se oma juttu, kuten oli 70-luvun rajatieteellä, 80-luvun teosofialla, 90-luvun newagella, 2000-luvun salaliittoteorioilla jne. Nyt vaan toistellaan pyöritellään vanhaa juttua uudessa paketissa. Sitä tuskin kukaan kiistää, etteikö ilmassa olisi ollut odotuksen tuntua…

Kyllä sen näkee että saitit on hiljentyneet, alan lehdet ovat sisällöllisesti jähmettyneet tutuiksi ja turvallisiksi samassa suhteessa kun levikit laskee tasaisen tappavasti, alan messut on yllätyksettömiä ja samat helppoheikit luennoi samoista iänkuisista aiheistaan. Mikään ei oikein vedä. Jopa esoteerikkojen vastavoiman skeptikkojen palsta tuntuu ihan kuolleen – otaksuttavasti sopivan polttoaineen puuttuessa. Alan jannut on lähteneet etsiin uusia kohderyhmiä tai sitten menneet raksalle tai videofirmoihin töihin.
Syyt on tietenkin moninaiset; printtimedia muutenkin on hätää kärsimässä ja se näkyy ekaksi erikoislehdissä. Lamaa pelätään ja säästetään sukanvarteen mieluummin kun sijoitetaan onnenkiviin ja henkiseen opastukseen jotka kuitenkin on – anteeksi vaan – ylellisyystuotteita jotka kuuluu enemmän tuonne nousukausiin.

Genrelle tekis hyvää pikku piristysruiskeet. Minä en tiedä millainen Sinikivi-päivästä tulee olemaan, mutta strategia sen onnistumiselle on melko selvä. tarvitsee etsiä ihmisiä joilla on intohimo aiheeseensa. Se on sitten ihan sama mikä se aihe on, vaikka virkkaus, kunhan siitä ihmisestä säteilee juttunsa kanssa puhdasta rakkautta, intohimoa ja innostusta. Joka pystyy vetään yleisön mukaansa. Sellaiset pitää päästää lavalle, sillä ihmiset tunnetusti vaistoaa innostuksen, ja se luo niihin itteensäkin virtaa. Mun tehtävä spiikkerinä on sitten hoitaa tuo tsemppauspuoli. Saada yleisö uskomaan itseensä ja kykyihinsä, tuomaan lavalle esimerkkejä ihmisistä jotka on onnistuneet tekeen intohimostaan johonkin juttuun elämäntarinansa – ja voittaneet. Kaikki täyteen voitontahtoa, mahdollisuuksia, optimismia, uskallusta aloittaa asiat ja kyky viedä ne loppuun asti. Hylkäämään rutisemisen ja ryhtymään vahvoiksi joilla on terve minäkuva. Jos se tulee sydämestä se kaikki, ja yleisö vaistoaa että nää on ihan tosissaan, niin veikkaanpa että sieltä tulee ulos ihan eri ihmisiä. Todellinen itsetuntopäivä siitä tulee.
Se on siinä se erilaisuus, vaikka ulkoisesti se ei eroaisi muista vastaavista tilaisuuksista. On kyse ihan omanlaisensa fiiliksen luomisesta. ja mikä parasta, jengille on tästä päivästä hyötyä

Uudelle polvelle kyse ei ole salatieteestä vaan salakäytännöstä.

Tottakai alalla on uuttakin polvea. Ne on näitä villamyssyyn ja kangaskassiin pukeutuneita hippejä, jotka on ihan täysillä tässä jutussa. ne joogaa, syö kasviksia, harrastaa itsensäkehittämistä, eli on esoteerisempia kun esoteerikot itse. Tietenkään valtaosalle niistä ei mikään Blavatsky, Ultra-lehti, skeptikot tai mikään muukaan alan ikoni kerro mitään. Jotkut on hämärästi kuulleet että jotain sellaisia dinosauruksia aikanaan oli. Näitä kun kuuntelee, tajuaa miten out on vähän kaikesta.

Näin messumyyjän näkökulmasta ne ei ole myöskään mitenkään ostovoimaista porukkaa. Yleensä ne tulee messuille – mieluiten ilmaisille – vaan kuluttamaan aikaa ja varastamaan messupöytäpitäjän aikaa. Siinä ne jaanaa tuntitolkulla kosmista tarinaansa, aikomattakaan mitään ostaa ja vielä vähemmän niillä on ees rahaa mukanaan. Toisaalta ne ei ole kyllä tottuneet ostamaankaan mitään printtiä; lehtiä, kirjoja tai ylipäätään mitään muutakaan perinteistä. Ne vaan nuohoo.

Josta me päästäänkin oivallisesti tarinan pääruokaan eli elektroniikkaan. Tottakai tällä uudella polvella on rahaa, jopa näillä hipeillä, mutta ne on tottuneet kuluttaan kaiken elektroniikkaan. Läppäreihin, iphoneihin ja tietenkin appleen. Ostovoima tapahtuu netissä jos on tapahtuakseen. Tälläisen kalkkiksen on tietenkin vaikea keksiä miten tästä tehtäisiin bisnes ja uskoakseni samat murheet ne on noilla paranormaaliblogeilla ja verkkomedioilla, jotka nyt on sentään askelta pidemmällä kun tämä sivusto. Tai kenties koko media-ala painii samanlaisen ongelman kanssa.
Sanoisin yhteenvetona että elektroninen vallankumous on tehnyt melkoisen sukupolven välisen kuilun tälle(kin) alalle. Eihän se tietenkään paha juttu ole, mutta homma ei selvästikään pelaa vanhaan malliin.

Juuri näin :=


Itse kuulun esoterian ja okkultismin "kuluttaja-kastiin".

Joogaan ei roppa taivu ja meditaatiokin tökkii.
Juon kaljaa ja syön pitsaa.
Teen jotain omakehittämiäni harjoitelmia, etten olisi yhtä mulkero kuin ennen.
Lähinnä omaksi hyväksi. Jossain taustalla kummittelee yhteinenkin hyvä.

Tilaan kirjani pääosin amazonista, enkä koskaan lataa pdf-versioita vaikka niitä joskus eteen tuleekin. En välitä onko eka vai uusi painos, mutta kirja hyllyssä ja kourassa toimii. Etenkin sohvalla. Tollea yms. uutta vierastan ja katselen enempi aikojen taakse. Etenkin läntiseen perinteeseen ja etenkin tyyppien kuten Poke Runyon ja Lon Milo Duquotten tekemisiä on mielekästä seurata.

Ituekointiaetchippeily tuntuu yhtä vierailta kuin epämääräiset mustan puhuvat okkultistit.

En pidä kulutustani täysin viihteellisenä, vaan rakentelen maailmankuvaa pikkuhiljaa.

Katson että läntinen perimä jää new agen ja itäisen rintaman jalkoihin.
Harmi. Viktoriaanien okkultismi sotkee, termeineen, kummallisine käsityksineen...

Joku voisi kirjoittaa läntisestä perimästä nykyaikaisen katsauksen.
- platon ja kumppanit oli shamaaneita
- joogaa on harrastettu lännessäkin
- It's All In Your Head ... You Just Have No Idea How Big Your Head Is
- ...