varoituksen sana että syyskuun alku häämöttää ja lupauksen mukasesti otetaan vähän energisempää ilmettä. Tämä tarkoittaa että etusivulle rupee ilmestyyn juttua hegästyttävää tahtia kunnes sit vakiintuu 3-4 kertaan viikossa. koetan vähän muokata etusivua sen verran että siitä tulee enemmän sanomalehtimäisempi jottei kaikki mene samassa nipussa alaspäin,,, tiiätte mitä tarkoitan?
Aihepiirit muuttuu myös paljon yhteiskunnallisemmiksi mihin en vieläkään ole tyytyväinen. Oma kantani on ja pysyy että politiikka ei tuo ketään onnelliseksi ja politiikan seuraaminen on kun seurais lätkätuloksia, niitäkin pelataan vielä kauan meitin poismenon jälkeen ja pitkässä juoksussa on oikeestaan yks ja hailee kuka mestaruuden kulloinkin vie. Ainoa mikä politiikassa on näemmä hyvää että ihmiset saa marista päivät pitkät ja pilata elämänsä kiukuttelemalla asioista joille ne ei mitään voi. Koko polliittisen keskustelun voi tiivistää Cormac McCarthyn romaanissa Veren ääriin oleva repiiikki:
"Tuo mies tuolla. Näetkö hänet? Tuo hatuton. Tiedät hänen mielipiteensä maailmasta. Sen näkee naamasta, asennosta. Silti hänen valituksensa ihmiselon huonoista kaupoista peittää hänen varsinaisen asiansa. Joka on se että ihmiset eivät toimi kuten hän tahtoisi. Eivät koskaan ole toimineet eivätkä toimi. Sillä lailla ovat hänen asiansa ja niin ovat vaikeudet hänen elämäänsä raskauttaneet, että sen suunniteltu arkkitehtuuri on muuttunut, eikä hän ole kuin läpikulkuhökkeli, hädin tuskin kelvollinen asuttamaan ihmisen sielua. [...]
Mies toden totta jupisi itsekseen ja silmäili murhaavasti ympäri salia jossa ei näyttänyt olevan hänelle yhtään ystävää."
Tälläinen on ihminen joka marmattaa maailmanmenosta, ymmärtämättä että hän etsii omaa kohtaloaan eikä kenkään muun.Ihminen joka peilaa maailmaansa ja kohtaloaan toisten kautta. Ja juuri tähän olen itse astumassa....
