Käytin Vistaa suunnilleen puoli toista vuotta ilman ihmeempiä ongelmia. Alussa oli pari kaatumistapausta kun asentelin kokeeksi vanhoja tuttuja ohjelmia, joista ei ollut saatavilla Vista-versioita, ja vasta vähän aikaa Vistaa käytettyäni fundeerasin optimistisesti, että hei, Linuxinhan voi asentaa toiselle kiintolevylle ilman bootmanageria kun BIOS:issa on kätsy toiminto, jolla saa heti käynnistyksen jälkeen nappulaa painamalla esiin toiminnon, jossa saa päättää miltä asemalta käyttöjärjestelmää etsitään. Kyllä kai Vista ja Ubuntu sellaisen systeemin ymmärtävät niin että turha tässä on katsoa netistä tarkempia ohjeita? Eivät sitten ymmärtäneet ollenkaan ja piti formatoida kumpikin kiintolevy. Alkaahan sitä verta nenästä tulla kun ryhtyy tosissaan kaivamaan eikä mulla siinä vaiheessa edes ollut kiintolevyillä vielä mitään säilyttämisen arvoista ja Vistan asennuksestakin oli varmuuskopio DVD:illä niin ettei siinä mitään todellista vahinkoa päässyt tapahtumaan.
Sitten ostin hölmöyksissäni Microsoft Officen äkkiä asiat olivat toisin. Järjestelmän palautusta on pitänyt käyttää muutaman kerran ilman omaa syytä ja tänään tein Vistalle jo toisen puhtaan asennuksen (ei mennyt kuin 11 tuntia ja vieläkin puuttuu kaikenlaista pientä niin kuin virustorjunta ohjelma ja semmoiset härpäkkeet), koska osa päivityksistä lakkasi asentumasta toukokuussa. Ei muka ollut järjestelmänvalvojalla enää oikeuksia kaikkiin rekisteriavaimiin. Miten MSO osaakin tehdä tietokoneen käyttämisen niin hankalaksi?
Täytyy tosin myöntää, että OneNote on ollut ahkerassa käytössä. Aluksi luulin, että se on vain joku Wordin kylkiäisenä tuleva levytilan viejä kuten Excel ja PowerPoint, mutta sepäs onkin harvinaisen kätevä tapa panna netistä löydettyä tekstiä talteen. Evernoteen palaamista en ole kertaakaan harkinnut.
eräänlaista kitinää tämäkin 