Hiivanaisenkivet

Hiivanaasessa on maanmittaus tehty 1950 luvulla ja maastossa on kolmiomittauskiviä, joissa on kuparinen metallinuppi ja vuosiluku sekä korkeus merkittynä. Naapurin isäntä oli armeijan jälkeen mittamiehenä ja hän kertoi että myös hänen tupansa nurkalla on yksi kolmiomittauskivi. Erikoisinta kivessä on se, että Hivanaasenkivestä siihen on matkaa tasan kilometri.



No ehkeipä se ihan vielä tee siitä erikoista vaan se, että merenpinnasta mitattuna kivi on senttiä vaille 99,9 metrin korkeudella...



Kivestä on 666 metrin matka Pikku-Hiivanaasen nurkalla makaavaan kolmiomittaus körmyyn, johon on merkitty vuosiluku 1953 ja korkeus 97,2 m

Mulla on jotenkin tunne että tää saaattas toimia tässä ketjussa? Tuli vaan meinaan nääs mieleen että oletko koskaan ajatellut kammata asiaa vieläkin syvemmältä? sulla kun on tota vaistoa ja alitajuisesti oot jo hyvällä jyvällä. Mennääs ensin noihin oxfordin rollright stones –kivikehään, kun tarttee selittää välimutkan kautta.
www.google.fi/search?q=rollright+stones&...sAQ&biw=1366&bih=596

Juttua on siellä kelattu ja kivissä on havaittu heikkoa sykkivää magnetismia ja mikä oudointa – myös suuritaajuuksista ultraääntä. Tämä äänipuoli onkin mielenkiintoinen koska äänillä tunnetusti on vaikutusta aivojen magneettikenttäänkin ja ne manipuloi tunne-elämää. Yhden näkemyksen mukaan esim Pori on sen takia toivottoman väkivaltainen kaupunki kun kaupungin äänet kolkkeineen ja paukkeineen ja vääränlaisine akustiikkoineen on väärällä hertsitaajuudella ja tekee ihmisistä väkivaltaisia.
Sitten on huomattu että yksi näistä britteinsaarten kivistä jossa oli metrin korkuinen juonne, ampui vähän aikaa signaaleja joiden taajuus oli 37 kilohertsiä. sitten ilmiö loppu kun seinään. Viittaa monellakin tapaa anomalioihin niin painovoiman, sähköisyyden kuin magneettisuuden saralla eikä yleensä ihme, että pronssikautisten juttujen yhteydessä raportoidaan usein myös valopalloista.
Tuli vaan mieleen…

Jukkis kirjoitti: Tuli vaan meinaan nääs mieleen että oletko koskaan ajatellut kammata asiaa vieläkin syvemmältä? Juttua on siellä kelattu ja kivissä on havaittu heikkoa sykkivää magnetismia ja mikä oudointa – myös suuritaajuuksista ultraääntä. Tämä äänipuoli onkin mielenkiintoinen koska äänillä tunnetusti on vaikutusta aivojen magneettikenttäänkin ja ne manipuloi tunne-elämää. Sitten on huomattu että yksi näistä britteinsaarten kivistä jossa oli metrin korkuinen juonne, ampui vähän aikaa signaaleja joiden taajuus oli 37 kilohertsiä. sitten ilmiö loppu kun seinään. Viittaa monellakin tapaa anomalioihin niin painovoiman, sähköisyyden kuin magneettisuuden saralla eikä yleensä ihme, että pronssikautisten juttujen yhteydessä raportoidaan usein myös valopalloista.
Tuli vaan mieleen…

Täällä kävi aikoinaan yksi tutkija ulkomailta, jotkut muistaa että Ranskasta mutta viimeksi Peltokosken vanhaisäntä kertoi hänen olleen Itävällasta. Ukko tutki Kalajaisjärven ja Nopankylän alueella esiintyvää, kerrotun mukaan jopa euroopan mitassa erittäin harvinaista ääni- ja kaikuilmiötä. Kuten tässä bysantin kopiorahassa kerroin juosseeni "Topujen" perässä, pitänee paikkansa että alueella on hyvin erikoinen ääni-ilmiö. Mielessä on myös vilahtanut että mahtoiko Itävaltalaisukko olla itse Viktor Schauberg... tai hänen hengenheimolaisensa. Viktori oli luonnontieteilijä ja tiedemies , joka oli kovin kiinnostunut maaperän ja Großer Ödseen järvellä kumpuavasta maanalaisesta jylinästä

Nyt kevään aikana kun linnun tietä Norinkyläntien vierellä olevalla Botniaringin moottoriradalla aletaan ajaa moottoripyörillä kisaa, sopivalla ja kuulakkaana ilmalla tulee tunne että pyörät kiertää pihassamme. Kalajaisjärven rannalla ei sitten kannata edes kuiskata mitään hävyttömän tuhmia, kuiskaus kun kantaa järven toiseen päähän ja kuluu siellä.

Kalajaisjärveä sinänsä voidaan eräänlaisena pienois "Lago di Gardana", korkealla olevana vuoristojärvenä, jota ympäröi kummaltakin sivulta vuoret kuten Pässilä luoteen suunnalta ja Kalajaisvuori kaakon suunnalta. Lisäksi Järvi on poikittain sillä samalla sarkalinjalla 3,33 km päässä Hiivanaasenkivestä. Onko sitten ihme jos äänet jää kiertämään... Paulaharju kertoo miten Rinnalla asuvat eli Kyrönjoen rannalla 9,99 km päässä asuvat kutsuivat Rehuperää Topuperäksi. Ketä täällä asui ennen, ketä oli ne "metsänkörrit" joihin on maastossa viitteitä...

"Museoviraston arkeologi Satu Koivisto tutki Maanmittauslaitoksen aineistoa tietokoneella ja havaitsi poikkeavia maastonmuotoja. Painanteiden löytöalue on Levanevan suojelualueen pohjoispuolinen ylänkö Jurvantien itäpuolella eli Teerivuori. Kaakossa Pässilän-Sikovuoren muodostaman vedenjakajan takana Ilmajoen-Kurikan alueella on vanhastaan tiedetty olevan kivikautista asutusta."

Minulle tämä on ristiriitainen tieto kun näitä kaakossa "vanhastaan tiedettyjä" etsii portaalista, löydot järjestään kiertää 9,99 km päässä Kyrönjoen rantaa jättäen koko alueen kummasti lähes valkoiseksi...

Mitä ilmeisemmin topuja eli kummituksia, menninkäisiä ja maahisia sekä mahdollisesti niitä "Leväluhdan" pienikokoisia ihmisiä pelätään vieläkin... Valkoinen aukko joka on maastoltaan satametriä korkeammalla kuin alempana olevat kivikautiset löytöpaikat, jokin ei nyt rimmaa siihen että Pässilän rinteillä on ollut satama ja veneille laituripaikka...

Laitan nyt kuvina sellaista joka on samalla sarkalinjalla Hiivanaasenkiven kanssa, en kuitenkaan laita vielä etäisyyttä ja koordinaatteja enkä muutakaan tietoa, kuin oheiset kuvat. Haluaisin kuitenkin kysyä, miltä kuvissa olevat kivet teistä näyttää ja mikä voisi olla mielestänne kyseessä?

































Koko komeuden huipulla on tämä:

melkoisen pirunpellon ainakin olette löytäneet, ainakin tuo pystysuorat seinämät teki vaikutuksen, oisko jotain vanhaa asuinpaikkaa kenties ???

Oon tavannu samanlaisia muodostelmia kävellessäni vanhoilla oletettavasti roomalaisvaikutteisilla alueilla eteläsoomessa. Tismalleen samannäköistä seinämää sekä muurin tynkää. Samaten näyttäisi siltä kuin useampi sen aikainen röykkiöhauta olisi hajoitettu pirunpelloksi.