Hiivanaisenkivet

Kävin kuvia läpi ja huomasin että Nopan sakara puuttuu, tai oikeastaan mitä siitä on olemassa nykyisin. Kuvassa on vino pino kiviä perunakuopan vieressä ja tähän sakaraan linjalla Pihlajanmäki - Hiivanaasenkivi - Nopan sakara, juhannuksen auringonnousu alkaa klo 3.33 aikaan horisonttiviivalla.



Taustalla näkyvän pyöröpaalikasan paikalla oli vielä pari vuotta sitten julmettu kivi, muttei ole enää. Vei ilmeisesti tilaa ja niitä katosi silloin oikein viimeisen päälle reippaasti. Taustalla olevassa pusikossa oli vielä Vierikon tupa jokunen vuosi sitten, valkia vei sen nyt toiseen kertaan lopullisesti vaatien myös uhrinsa. Siinä on äitini suvun syntymäpaikka, ensimmäisen tulipalon jälkeen 1960 luvulla se myytiin ja väki muutti Ylistaroon. Nykyisin se on serkkuni hallussa ja joka alkoi viljelemään ympärillä olevia maita. Sakaran alue on kuulunut muinoin laajaan Kokkolan talon Kalajaisen torpalle ja kun mennään vieressä virtaavaa Nenättömänluomaa seuraten yläjuoksulle Mustaasnevan suuntaan, tullaan Kalajaisten äijän talolle jonka kerrotaan "virallisesti" tulleen 1600 - 1700 luvun taitteessa ensimmäisinä asukkaana muinaiseen Nenättömänkylään. Sukututkijana ja Helsingin professorien asiantuntijana tunnetuksi tullut Tapio Piirto kirjoittaa Kalajaisten äijästä seuraavaa:

Kalajaisjärvi oli vielä 1600-luvulla nimeltään Nenättömänjärvi. Järven rannalle ensimmäisen pysyvän talon perustivat yhtiömiehet Juho Erkinpoika ja Tuomas Ollinpoika heti 1700-luvun alussa. Juho Erkinpoika oli tullut Pyhämaasta ja tunnettiin myös suku- tai paremminkin lisänimellä Kalajainen. Juhon mukanaan tuoman nimen mukaisesti järvi sai sitten uudeksi nimekseen Kalajaisjärvi. Juho kuoli, 6 vuotta sängynomana sairastettuaan 22.2.1740 , ikää oli tuolloin 114 vuotta! Siinä se todellinen "kalajaisten äijä".

Sarka on myös kuulunut Rahanaaston taloon aina Jurvan rajalle saakka ja sen torppina ovat olleet mm. Vierikko sekä Noppa. Vierikkossa tupaa ovat pitänet Kuusiston kärrynikkarisuku ja Noppan torppa taasen itsenäistyi korvaukseksi siitä, kun Rahanaaston vanha isäntä "tarkasti tiluksiaan" ja oli vielä 108 vuotiaana viriili tervaskanto pannen pari piikaa paksuksi.

Kalajaisten äijän talon paikkeilla on erikoinen kumpare, sen vierellä kasvaa hyvin vanha ja paksu "piilipaju" eli Terijoen salava. Kävellessä pitää varoa sillä maa on täynnä reikiä,ikäänkuin siinä olisi kuoppa, kellari tai jonkinlainen haudan tapainen.



Tie nousee ylöspäin ja alueelta on possautettu ja raivattu runsaasti kiviä. Vieressä olevalla laitumella hevosiaan pitänyt emäntä ihmetteli ettei ole koskaan nähnyt tälläistä maata jossa on kummallisia reikiä.



Ennen Jurvan maantietä, kapea maantien tapainen on mennyt Nenättömänluomaa seuraten tämän kautta Kalajaisjärvelle. Toki monikaan ei ole uskaltanut kulkea kun niitä Topuja ja loppuviimeksi karhuja on alueella nähty. Paulaharjukin aikoinaan kulkiessaan manaili tien häjyä kuntoa, kun ei päässyt kunnolla polkupyörällään veivaamaan, vaan piti kävellä. Jossain vaiheessa tie on äestetty laidunmaaksi kun suoraan oikaiseva Jurvan maantie on tehnyt kärrypolun tarpeettomaksi.



Sata vuotta sitten Nopassa oli tälläisiä pajoja kolmisenkymmentä ja joissa kaikissa rauroitettiin hevosasjokaluja. Kirkkokärryjä ja rekiä myytiin ympäri Suomea ja ulkomaita myöden niin itään kuin länteen. Parhaimmillaan esimerkiksi Kurpansepät tekivät kaksi viikkoa ja 20 tuntia yhtä soittoa töitä. Nukkuivat tuvan penkillä neljä tuntia vaatteet päällä ja painuivat takaisin takomaan. leipä ei ollut leviä mutta kyllä sillä talon irti sai kun ei liikoja nirsoillut:



Siinon se kivi jonka päällä minoon istuskellu kakarana hevoosenpään kokoosena ja leikkinyt naapurin flikan kanssa käpylehmillä:

Myös rukoushuoneen sakaran kivi on jäänyt esittelemättä. Sen paikka on paremminkin Laitilanloukolla ja Luunevan vieressä, kuin aivan rukoushuoneen läheisyydessä. Joka tapauksessa Jurvantieltä synkkään metsään on mentävä ohi harmaan ja lymyssä olevan tuvan. Metsätietä pitkin on käveltävä sellainen toistasataa metriä, kun vastaan tulee halkokasoja. Siinä kun hetken pyörii ympäriinsä ja ihmettelee että missä täällä on tämän sakaran kivi, se saattaa yhtäkkiä pilkistää esiin sammaleen alta.



Vielä kun siellä siristää silmiään toiseen paikkaan, sammaleen alta pienen matkan päästä pilkistää tasaanen pöytäkivi paksun turkkinsa alta:

Mukkalan sakaran kivikin tuli kuvattua jo viimme kesänä mutta on jäänyt laittamatta esille. Kivi könöttää "afrikan" muotoisen pellon kupeessa ja oli alkuunsa hankala löytää melkoisen risukon takaa. Pellolla on ollut talon vanhan isännän aikaan harjoitusravirata, joka kiertää Hiivanaasenluoman viertä poiketen metsälenkille välillä.



Siellä se kuitenkin könöttää missä pitääkin olla ja näin taavetin tähden viimeinenkin kivi on esillä:

Nopan heksagrammi eli "Taavetintähti" kuukkelin kartalla

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut, Antero! Hienot seudut ja tykkään noista hevosajoneuvohistorioista myös. Oletko käännellyt sammalia noilta kiviltä yhtään, onko niissä mitään hakkauksia tai merkintöjä?

Kiitoksia, näin eteläpohjalaisittain trossaten, ennen sitä oli nuori ja komia, mutta nykyisin vain komia .

Joitain yksittäisiä paljaana olevia kiviä olen tutkaillu, onko niissä merkkejä tai kuoppia, osassa on ja kuppien kaltaisia kolojakin löytyy. En kuitenkaan osaa sanoa onko ne luonnon vaiko ihmisen tekemiä ja milloin. Hevosajokalujen valmistuksen aikana 1869 jälkeen kylän väen aika meni totaalisesti niiden parissa. Hätinä ovat maata ehtineet viljellä ja sitäkään ei kaikki tehneet. Vanhastaan kotitaloni naapurissa vanhaisäntä tarinoi alueen olleen muinoin kuuma kuin pätsi. Jopa simpukan kuoria ja trooppisia kasveja löytyisi ja löytyy Rajalammen ja Pässilän vuoren kupeelta, sellaisia mitä ei muualla ole ollut ajalta, kun muualla Pohjanmaan merenrannat oli vielä veden peitossa. Jotkut kivet on kuin räjähdyksen jäljiltä, niissä on erikoisia teräviä leikkauksia ja jopa muotoa, jotka on vaikea kuvitella luonnon tekemäksi. Virallisesti alueen asukaat olisivat tulleet 1600- 1700 luvun aikana... Silti alueen ympärillä vajaan kymmenen kilometrin säteellä, on runsaasti kivikautista asutusta... Naapurissa Viitalassa ihan "kivenheiton" päässä. Paulaharju kertoo, että aikoinaan rinnalla eli Kyrönjoen varrella asuneet kutsuivat Rehuperää "Topuperäksi", jossa on kummituksia, mörköjä ja jättiläisiä. Mieleen on tullut että peloteltiinko ihan tarkoituksella ihmisiä pysymään poissa ja miksi... Lopulta joku rohkea "Kalajaasten äijä" uskalsi asettua asumaan "Nenättömänluoman ja -järven" ääreen...

Nopan alueella ne isot kivet, joita muistaa lapsuudesta ja nuoruudesta olleen pelloilla, on ihan viimeisen viiden vuoden aikana ammuttu pois. Kivet joiden päällä kasvaa sammalta, olen jättänyt luonnontilaan, koska pidän niistä sellaisina kuin ne on ja riittäisikö jokamiehen oikeuteni niiden kuopustamiseen. Tässä omalla plassilla olevia muutamaa kiveä olen kokeeksi kuorinut ja isoksi työmaaksi havainnut. Multaa riittäisi sammaleen alta useampaankin kukkapurkkiin

Nuo heksagrammin nurkkakivet kiersin valokuvaamassa läpi ja hieman jännitin, että onko niitä lainkaan olemassa kun ensimmäisiä kertoja mittasin karttapaikalta etäisyyksiä ja koordinaatteja. Erakon talon "takana" on iso kivi ja sen etupuolella kiviä linjassa luoteen suuntaan jonne aurinko laskee. Se oli ensimmäinen kerta kun mittasin tämän ja Hiivanaasenkiven 999 m välisen etäisyyden. Siitä sain ajatuksen mitata niitä kiviä, joita jo ennestään tiesin näkyvillä paikoilla olevan. Luonnostaan Lepistönkivi Myllytien varressa oli toinen näkösällä oleva kivi ja seuraava oli Jurvantien varrella oleva Mäenpää. Kananojan pyramidikivet löytyivät karttaa tutkimalla Hiivanaasenkiven ja Mäenpään etäisyyden perusteella. Siitä sitten vyyhti alkoi purkautua ja kivet löytyä sieltä mistä pitikin. Hankalin löydettävä oli Sydänojan "lentokoneen" siiven alla oleva kivi, kirjoitin koordinaatin väärin ja kaksi kertaa tramppasin noin toistasataa metriä ohi kiven. Vasta kolmatta kertaa hakiessani hoksasin tarkistaa koordinaatin ja varmuudeksi mittasin mistä kohtaa pellolta kivelle pitää mennä ja paljonko sen etäisyys on pellon reunasta. Näin se sitten löytyi justihin sieltä mistä pitikin. Vaikka "Erakonkivi" oli ensimmäinen se ei kuuskantin kehälle mennyt tasan. Kävin uudelleen tarkistamassa alueen ja siitä noin 130 metrin päässä sarkalinjalla oleva iso kivi osui kohdalle. Mukkalan sakarakiveä etsin Erakon kivestä mitatessa talon kartanon liepeiltä ja sakaran heitto tuli sen ja Hautamäen kiven välisestä etäisyydestä, joka näytti että kivi olisi kauempana. Toiseen kertaan ajellessa sinne, Afrikan muotoisella pellolla ei näkynyt mitään. Vasta kun aloitin pellon päästä sen reunan kiertämisen, kivi oli ryteikössä "Nigerian" kohdalla ja mitta täsmäsi sinne Erakon ja Hautamäen suunnasta. Jos olisi ollut lehtiä puskassa silloin, se olisi jäänyt kokonaan näkymättömiin. Hiivanaasen nevalta tulee Hiivanaasenluoma ja se kiertää aluetta tehden paikasta erikoisen ja kiehtovan oloisen paikan. Mukkalan talo poltettiinn pois viimme talvena ja sen edessä oli komia lampi padottuna. Siitä puolisen kilometriä alempana on vielä Suvisalmen vesimylly korkeiden töyräiden pohjalla.

Tämän kevään aikana olen kiertänyt Hillin sakaran alueella. Tuossa joku kysyi mitä "rämäkkä" tarkoittaa ja sattumoisin hoksasin sen sanan merkityksen Paulaharjun kirjasta. Se on sellainen metsäpohja jossa on pään kokoisia kiviä runsaasti ja alueella on hankala kulkea "kivirämäkän" hidastaessa menoa. Kivet saattavat olla piilossa sammaleen alla tai paikoin esillä eräänlaisena "pirunpeltona". Keväällä nousin Kurpanvuoren suuntaan jossa on isosta kivistä "tehtyjä" kivikehiä ja alueella on hyvin suuria yksittäisiä kiviä, jotka ovat linjassa vielä toisiinsa nähden. Kartalta katselin ja mittailin niiden etäisyyksiä, Hillin sakaran yläpuolella oli karttamerkintänä tälläinen "rämäkkä" jossa oli kolmio merkejä kivistä. Sitähän piti lähteä katsomaan ja ajelin Hirsikorven tielle, josta kävelin parisataa metriä alueelle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyramidin muotoinen kivi ja hain erityisesti niitä alueelta. Laskin että noin hehtaarin pläntillä niitä on viisi kappaletta niitä, kuten kartallekkin oli sellaisa kolmioita merkittynä. Toisella kertaa Hirsikorventien varrella löytyi hieman kaempaa lisää pyramidikiviä ja isoista kivistä muodostuva kivikehä.

Mitoista sen verran että pyrin mahdollisimman tarkkaan mittaan, ollen 999 metriä -1,02 km (1020 m) koska kiven pituuskin saattoi jo olla viitisen metriä ja leveys kolmisen metriä. Kännykän GPS koordinaatin mittaa en kovin monessa paikassa lopulta käyttänyt muuhun kuin kohteen hakemiseen. Singaali saattoi heittää 20 metristä 60 metriin, vaikka asensin ohjelman jolla pitäisi päästä metrinkin tarkkuuteen. Huonona puolena sen kanssa on lukeman käsin kirjoittaminen paperille. Nokian karttaohjelma on kohtuulinen, mutta ei satasen tarkka. Kun luonnosta löytyi kivi tai kivikehä, päivitin koordinaatin siihen kohtaan ja lähetin sen sähköpostina itselleni ja sillä sai jäljen, miten oli maastossa kulkenut.

Niin joo, hevosajokalujen historiaa:

www.matesla.fi/ajokalut/ajokalu.htm

Kurpan seppien sukuhistoriaa:

jarinhotelli.blogspot.fi/2011/05/sukuval...ista-albumeista.html