Hiivanaisenkivet

Hiivanaasenkiven vieressä on kolme isoa kiveä, jotka vielä 2009 olivat kivijatassa ja sen jälkeen tyrkättynä sivuun. Toistaiseksi ne ovat olleet päätymättä kiven vierelle kaivettuun monttuun tai uuden sillan vahvikkeeksi, joka on tehty Hiivanaasenluoman ylittävälle tielle. Joka tapauksessa kivessä pisti silmääni kaiverrukset jo keväällä. vedin urat liidulla mutta vaaleasta kivestä ne eivät juurikaan erotu. Joka tapauksessa kivessä Ilkan suvun puumerkki siitä tulee esiin....



Ja kas kummaa, mikäs yhteensattuma sitä löytyykään!!!

Yli-Ilkan torppari Tuomas Matinpoika Hiivanainen
Syntynyt 4.12.1812, Ilmajoki
Kuoli 22.11.1892, Ilmajoki
Ilmajoen Yli-Ilkan torppari
Isä Matti Yrjönpoika Nisula (1784-)
Äiti Leena Sakriksentytär (1788-1845)

Tuomaksen akka oli:
Hedvig Jaakontytär Väli-Lahti
Syntynyt 3.12.1811, Ilmajoki
Kuoli 3.8.1897, Ilmajoki
Isä Jaakko Mikonpoika Väli-Lahti (1759-1831)
Äiti Liisa Simontytär Ala-Kihniä (1775-1823)

Pentti Ilkka , oli Jaakko Ilkan isä ja asui Ilmajoen toiseksi suurinta tilaa Rahastoa n:o 3, joka on nykyisin tunnettu paremmin Yli- Ala- ja Keski-Rahnaston taloina.

Tytär Peltoniemi; syntynyt 1520 Ilmajoki.
Hänen puolisokseen vihittiin 1540 Ilmajoki Pentti Ilkka, syntynyt 1520 Ilmajoki, talollinen 1546-66 Ilkassa, kuollut 1566.
Lapset: 1545: Jaakko Ilkka

Muokkasin tuota Hiivanaasen alueen kiviä paremmin esiin rajaamalla niitä ja poistamalla metsäkoneen jättämiä uria. Saattanee olla että mukana katosi muutama kivikin, tai että niitä tuli lisää varjostuksen perusteella. Joka tapauksessa pyrin selkeyttämään ilmakuvaa. Selkeyttäminen kannatti, sillä siitä näkee paremmin, että Hiivanaasenkiven ympärillä on kiertänyt kivikehä ja saattaa kiertää edelleenkin, mutta kivet on puskettu maa-aineksen alle.



Tässä on alkuperäinen kuva vertailtavaksi.



Lisäksi kun kuva käännetään, sitä voidaan tarkistella uudesta kulmasta ja se voi tuoda uutta tietoa mitä ei yhdestä suuntaa ole huomattavissa.



Olen pohtinut tuota "puumerkkiä" kivessä, kun tuolla Jukan linkittämällä sivulla se sanotaan...

PAKANALLINEN SUOMALAINEN LOHKOJAKO:

Lohkojako oli käytössä ennen Ruotsinvallan maaverotukseen ja sarkajakoon siirtymistä, mahdollisesti jo 600 – 800 – luvulla. Lohkojako oli hämäläisillä talonpojilla käytössä Lounais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. Kylissä oli ko. talojen peltokappaleet, lohkot, kuten myöhemmässä sarkajaossa.

TANKO on lohko/sarkajaossa käytetty mitta. Tanko oli 6 kyynärää pitkä (kyynärä 55 cm), saran leveys eli tankojen määrä riippui jakokunnan tai talon suuruudesta.

21.1. VALTAUS: Maat olivat pitkään yhteisomistuksessa. Vanha nautintaoikeus määräsi, että ”metsän selkä kuuluu sille, jolla on rinta”. Sittemmin tehtiin sovintojakoja ja lopulta seurasivat viralliset maanjakotoimitukset. Kaskialue vallattiin yhteisiltä takamailta kaatamalla sieltä täältä puu ja laikuttamalla alueen reunapuita hakkaamalla kirvellä kyljestä kaarnapala pois. Menettelyä nimitettiin pilkoittamiseksi tai rastimiseksi.

21.2. PUUMERKKI: Valtauksesta ilmoittava puumerkki lyötiin / veistettiin em. lisäksi puiden kylkiin. Tämä "rastiminen" tarkoitti ko. alueen / piirin valtaamista ja puumerkillä vahvistettiin kenen käyttöön alue oli varattu (ks. Järvenrannan jakokunnan lohko/sarka). Yleisen tapaoikeuden mukaan vallatulla alueella oli aloitettava varsinaiset kaskeamistyöt kolmen vuoden kuluessa rastimisesta tai alue palautui uudelleen vallattavaksi.

www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkeli...kuvero-tankojako.htm

Eli kyseessä saattaisi olla yhden suvun alue ja heidän puumerkki sen mukaan kuin sukupolvia on asustanut alueella ja hallinnut sitä. Puumerkki on säilyttänyt melko tarkkaan muotonsa pienin muutoksin uuden isännän astuessa remmiin, kuten on verrattavissa Jaakko Ilkan ja hänen poikansa Mikko Ilkan puumerkkiä. Tässä on kuva alueella olevasta toisesta kivestä:



Toinen vaihtoehto voisi olla että jokaisessa jatassa olevassa kivessä on "Nenättömänkylän" talojen puumerkit. Tässä on kuva vuoden 1679 kartalta, jossa talojen määrä on "sinne päin" mitä kivijatan jonossa on kiviä. Todellista määrää on kuitenkin vaikea sanoa koska Hiivanaasenalue ja kartta ovat aivan eri vuosisadoilta...



Lisäksi kivissä olevien merkkien tarkistaminen on nyt pikkasen vaikeaa, kun jata on purettu... harmi. "Mikään ei ole kiveen hakattua", kuten tavataan sanua.

Vielä ei ole auringonpistosta katolla tullut mutta katotaan ehtooseen mennessä, kun tuo lämpötila näyttää nousevan...
Oli miten oli, tässä on pohdittavaksi kuva puoliknaapista "Ilikan" keropäästä...

Keväältä varmaankin jotkut muistaa tämän paikan jossa halusin kysyä, miltä kuvissa olevat kivet teistä näyttää ja mikä voisi olla mielestänne kyseessä?



Paikka on Kokonmäki lähellä Kalajaisjärveä ja sen päällä on kivet ladottuna kuin "jättiläisen kirkossa".

Kun lähdin käymään Rajalammella katsastamassa puolukoita "Kiinalaisten poimurien" jäjiltä, Valohannu oli veljiensä kanssa siellä avaamassa ikivanhaa tietä josta kerron myöhemmin (jos muistan). Tämä tie meni sopivasti Kärmeskallion sivuutte ja poikkesimme sinne, kun tämä kehui niin siellä olevia kiviä. Perhana vie, nyt täytyy kysyä uurestaan miltä kuvissa olevat kivet teistä näyttää ja mikä voisi olla mielestänne kyseessä?

Tässä on kartta, ja kuten siitä huomaatte, linjat menee ja jakantuu lähes tarkalleen 33 mittoina.

Kärmeskallio - Hiivanaasenkivi 4 km
Hivanaasenkivi - Kokonmäki 4,14 km
Kokonmäki - Kärmeskallio 2,331 km

Lisäksi linja Hiivanaasenkivestä Kärmeskalliolle leikkaa Penan pyramidin ja sivuuttaa lähes äärestä Lepistön sakaran.
Samoin linja Kokonmäelle menee justiinsa prikulleen sarkalinjan suuntaisesti Hillin sakaran sivu ja puolimatkasta poikki Kalajaasjärveä Ilmajoen seurakunnan leirikeskukseen. Lisäksi Hirsikorven tiellä mennään kivikehän läpi.... Kokonmäen ja Kärmeskallion linja leikkaa Rajalammessa veden alla olevan "nenättömän" 80 metriä pitkän kivipiikin.



En enenpää selittele kuvia, ymmärrän kyllä hyvin miksi "rinnalla" ennen muinoin peloteltiin kauhukertomuksin Topuperän topuista ja museovirastokin kiertelee pelkästään Laihian puolella. Joku pelkää joutuvansa vielä kirjoittamaan virallista historiaa uusiksi...





























Riuku jossa voi asioida, harmi vain että se hajosi kun yhden piti kokeilla halkeaako kiven murikka .



Niin joo, meinasi jäädä pois tämä komia ja teräväkärkinen pyramidikivi, joita kasvaa siellä täällä ku sieniä sateella... vai voisiko luonto olla niin näppärä että on niitä aikansa kuluksi värkännyt?

Siitä on lähes vuosi kun olen Hiivanaisenkivistä kirjoitellut. Eilen illalla flikat lähti leirille ja minä akan ja kloppien kanssa lähärettiin Jurvaan ja Norinkylän tietä pitkin ohi Säläsjärven kivijatojen kohti Botniaringin moottorirataa. Siellä satuin pitkästä aikaa näkemään hyvän kaverini joka varoitteli, - "Älä ikinä osta Ducatia". Siihen on syynsä sillä se vie miehen ja miksei naisenkin mennessään.

Antero pääsi kuitenkin ottamaan kylmät mutta sen verran ikä on tuonut jäykkyyttä, ettei koivet enää meinanneet taipua jalkatapeille. Nortonilla päristellessä ei vielä sellaisesta jäykkyydestä ollut tietokaan mutta on siitä jo yli 20 vuotta. Pyörä on hieno taideteos ja näyte kaverin ja hänen poijan osaamisesta, se on eri osista koottu ja paljon osia on itse tehty aina polttoainetankista, lestasta, ja katteesta alkaen kuivakytkimeen ja 350 kuutioisesta moottorista 600 kuutioiseksi suurentaen ja virittäen kisakoneeksi. Aivan kuin Tauno Nurmi Tampereelta aikoinaan rakentaessaan oman 350 kuutioisen V8 moottorin ja ajaen sillä kilpaa ympäri eurooppaa. Siinä jäi moni 1960-luvun tehdastalli toiseksi Nurmen painellessa menojaan. Ikävää vain oli, ettei Nortonin loota koskaan tahtonut kestää Nurmen V8- moottoin voimia maaliin saakka:





Ellei sitten tule lähdettyä paikan päälle, lauantaina ja sunnuntaina kisoja saa seurattua tässä meidän pihastakin kiikussa istuen, kun kaiku kantaa koneiden äänet parinkymenen kilometrin päästä pyörimään pihapiirin nurkasta nurkkaan.

Kävin Kokonmäellä pitkästä aikaa ja kyllä se paikka jaksaa ihmetyttää. Yli 150 meträ meren pinnasta sen päällä on jätinkirkko jota reunustaa alempana kiertävä valli. Luoteen suunnassa 50 -100 etäisyydellä on kuin olisi ollut linnan tai sataman reunavallien kaltaiset rakennelmat. Kolmiaskelmaiset portaakkin yhden "kivijalan" päälle löytyi. Teräväsärmäisiä nurkkia ja pitkiä sivuja kuten rakennuksissa tapaa olla. Jätinkirkkoa on joku tonkinut, toisin en osaa sanoa koska sillä kiviä on pinottu noin metrin halkaisijaltaan ja metrin syvyisiin kuoppiin niiden reunoille muuriksi. Oheisella kartalle merkitsin vihreällä jätinkirkkoa kiertävän vallin ja tummalla alueella suurinpiirtein olevat rakennelmat:





Tuli vielä mieleeni, että Koskenkorvan talon isäntä oli Lauri Kokko. Tuskin oli ensimmäinen, siitä ei ole virallista tietoa mutta Lauri oli syntynyt ~1475 ja hänen poikansa Pencht Kockoij, (s. ~1500) aikana Kokko nimi vaihtui Koskenkorvaksi, talon ollessa läheisen Pukarankosken korvalla eli sen vierellä, äärellä. Tuolloin talo oli muinaisessa Nenättömänkylässä ja Koskenkorvan talosta kun vetää suoran viivan 14,2 km päähän Nenättömänjärven vieressä olevalle Kokonmäelle, se myötäilee Jurvaan menevän maantien linjausta ja linja jopa leikkaa tien varrella olevia isoja kiviä. Vuoden 1546 kymmenysveroluettelon mukaan Kurikan keskustasta Seinäjoelle saakka, taloja oli nauhamaisesti Kyrönjoen kummankin puolen ja luetteloon oli merkittynä 94:n talon isännät. Samalla vuosikymmenellä veroluetteloon tulee vielä parisenkymmentä taloa lisää.


Kokko sanalla on myös Kalevalainen merkitys:

"Kokko tai vaakalintu on jättiläismäinen kotka kalevalaisessa runoudessa. Synonyymi myös sanalle kotka. Kokko on luultavasti sukua yleismaailmalliselle ukkoslintu-hengelle, joka tunnetaan Euroopasta aina Amerikan intiaaneille asti. Kokko on toisinaan tarusankarien ystävä, toisinaan taas vihollinen. Joskus sen tehtävä on vartioida.Kokko kuvataan joskus rautaiseksi, joskus tuliseksi. Kokolla on jättimäiset kourat ja kynnet, ja se pystyy kantamaan ihmistä. Kokko iskee tulta auttaakseen Väinämöistä polttamaan kasken. Myös kokon sulkia käytetään tulen iskemiseen. Joissain tulen syntykertomuksissa tuli on isketty kokon sulilla. Kokon mittasuhteet kuvataan joskus valtaviksi, toinen siipi haroo taivasta kun toinen osuu meren luotoihin. Kokkoja esiintyy aina kerrallaan yksi, mutta ainakin Kalevalassa on monta kokkoa. Eräs näistä pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi siitä hyvästä, että kaskea kaataessaan Väinämöinen jätti koivun linnuille istumapuuksi. Ilmarinen ja Louhi tekevät omat kokkonsa. Ilmarinen tekee metallisen kokon, joka pyydystää suomuhauen. Louhi taas muuttuu itse kokoksi, rakentaen siivet ja pyrstön laivan osista, ja ottaen viikatteet kynsiksi.

Sanassa vaakalintu esiintyvä ’vaaka’ tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa myyttistä tulta, aaltoa ja kipua. Toinen mahdollisuus on vuokko, saamelaisten kertomusten tietäjän apulintu." (Wikipedia)

Juhannusvalakiat ei ole kovin yleistä Etelä-Pohjanmaalla, sitävastoin pääsiäisenä tavataan polttaa yleisesti pääsiäiskokkoa:

Kokko-tulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle. Juhannuskokkoja on tapana polttaa vesistöjen tai aukeiden rannoilla. Juhannuskokot ovat hyvin vanha perinne, joka tunnetaan edelleen varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Suuressa osassa Pohjanmaata juhannuskokko ei vieläkään ole yleinen. Sen sijaan poltetaan pääsiäisvalakiaa pääsiäisenä.

(Wikipedia)

Viikingeillä oli laivan keulassa oma kokkonsa:

Ensin suurilla kukkuloilla palvottiin uhritulin Ukkosen jumalaa Tuuria, Turisasta, Toria. Sittemmin Kalevalan vaakalintua, ilmalintu Kokkoa ja Louhikäärmettä tulilieskoineen. Muinaisissa uskoissa esi-isillämme olivat omat taikamenonsa. Kokko, kotka, lohikäärme oli myös viikinkien palvonnan kohde ja viikinkiveneiden näyttävä keulakoriste. Niinpä Kokkotulet esim. Turun Linnasmäellä ja Vartiovuorenmäellä, Liedon Vanhalinnassa ja Rikalassa tai Helsingin Roihuvuorella kertoivat Kokkoveneiden liikkeistä. Syntyi muinaistulien ketju, joka varoitti vihollisen liikkeistä, mutta kertoi myös kaupankäynnin mahdollisuuksista. Vartiotulien järjestelmän myötä ehdittiin siirtyä turvaan linnavuorien suojaan, kuten esim. saaristossa Nauvon Kasabergille. Syntyi myös rauhanomaisia kauppapaikkoja, kuten esim. Satavan Samppa tai Samppalinnan paaluvarustus.

( punainenturku.blogspot.fi/2013/08/muinaistulien-yo.html )


Ja lopuksi vielä yksi "kokko" eli sota- ja kauppalaiva tyyppi:

"KOGGI, KOGGE, KOGCHO, COG, HANSALAIVA
Limisaumainen 1100 -luvulla käyttöön tullut Pohjois-Saksalainen kauppa- tai sotalaiva. Kansipalkit lävistivät ulkolaidan. Bremenin koggi 1380 -luvulta antaa toistaiseksi parhaan kuvan aikansa merkittävimmästä Itämeren kauppalaivasta. Vuonna 1412 annettuun määräykseen perustuen hansalaivojen suurimmiksi mitoiksi tuli syväys n. 3,6 metriä, pituus noin 18 metriä ja leveys noin 5,7 metriä. Koggi kehittyi pitkän aikajakson kuluessa pienehköstä yksinkertaisesta teräväkeulaisesta aluksesta suureksi kauppalaivaksi, jonka merkitys Itämerenpiirissä oli huomattava. Se kehittyi pitkän elinkaaren aikana melkoisesti ja oli 1400 -luvun lopulla mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan aivan toisen tyyppinen laiva, kuin esim. Bremenin koggi. Hornborg on monien muiden tutkijoiden kanssa tullut siihen tulokseen, että Koggi nimitys jäi syrjään holk -nimen tieltä. Eräät tutkijat ovat täysin päinvastaisella kannalla. Molemmat nimitykset ovat ikivanhoja ja vain alkuperäiset laivatyypit muuttuivat vuosisatojen kuluessa nimitysten säilyessä entisellään. Holkki nimitys säilyi pidempään käytössä ja on ilmeistä, että korvaavuusväite perustuu juuri tähän." www.meriarkeologinenseura.fi/laivatyypit.html

Jätinkirkko Kokonmäen päällä joka on pituudeltaan lounas - koillinen suunnassa:





Loiva rinne joka jyrkkenee ylempänä reunavalliksi ennen jätinkirkkoa:





Rakennelma taustalla ja väärinpäin olevat portaat:





Reunakivetystä:





Kivijalan päältä:





Pohjarakennelma:





Yksityiskohta kiveen tehdystä leikkauksesta ja sen saumoista: