Hiivanaisenkivet

Rajalammin vieressä olevalla kalliolla käytiin pojan kanssa marjassa ennen kuin hirvimiehet pääsivät jahtiin. No ei siellä enää puolukoita ollut, thaimaalaaset marjannoukkijat ovat senverran vikkeliä, että ellei ajoissa ehdi niin jää kyllä koko talveksi ilman tai sitten pitää ostaa Kiinalaisia puolukoita , joita Suomen kaupoissa myydään puoleen hintaan. Ohessa olevalla videolla linssi on hieman höyrystynyt kosteasta lokakuun säästä, mutta uskoisin että ajatus silti tulee esiin. Mäen päällä on mitä ilmeisemmin muinaishauta, tai sitten se on pelkkää kivirämäkkää. Alueella on aikoinaan naapurin vanhaisäntä kiertänyt valtion mittarien kanssa ja maastossa on erinäisiä määriä metalleja, hiljan kuulin että lammen pintaan tapaa nousta öljyisen kaltaista lientä. Läheisellä Pässilän vuorella tiedetään perimätiedon mukaan olleen vanha satama ja kallioon jäänyt jonkinlainen metallirengas muistoksi niistä ajoista. Tällä venekalliolla on samanlaisia satamavalleja kuin 2,46 km päässä olevalla Kokonmäellä on. Lisäksi paikalla on veneluiska, selkeä ramppi joka tapauksessa. Paikkaa kutsutaan myös kärmeskallioksi, kuten kuulin myös Kokonmäkeä kutsuttun. Varsinainen kärmeskallio on kuitenkin kilometrin verran etäämmällä. Rajalammen pinta on 136 metrin korkeudella meren pinnasta ja tämä kallio on arviolta 150 metrin korkeudella, vesi on lainehtinut siellä viimeksi 8000 - 9000 vuotta sitten Ancylusjärven ja Litorianmeren aikana ja joku on ollut matkassa siihen aikaan:

Jäätikön hävitessä Itämeren altaasta kohosi Billingenin salmen kynnys maankohoamisen vaikutuksesta merenpinnan yläpuolelle ja yhteys valtamereen katkesi. Noin 10 800 vuotta sitten patoutunutta järveä kutsutaan Ancylusjärveksi, jonka alkuvaiheessa vielä osa Fennoskandiaa oli jäätikön peitossa. Tornionlaakso vapautui Suomen alueista viimeksi jäätiköstä noin 10 000 vuotta sitten. Korkeimmillaan Ancylusjärven pinta oli hieman yli 10 000 vuotta sitten ennen kuin sen lasku-uoma siirtyi tulvan seurauksena Tanskan salmiin. Vedenpinta laski nopeasti koko Ancylusjärven piirissä. Samanaikaisesti valtameren pinta nousi, ja noin 9 000 vuotta sitten syntyi Tanskan salmien kautta suora yhteys valtamerestä Itämereen, jossa alkoi heikko- suolainen Litorinameren Mastogloiamerivaihe. Valtameren pinnan noustessa suolaista vettä alkoi virrata Tanskan salmien kautta Itämereen. Alkoi Litorinameren aika noin 9000 vuotta sitten. Litorinameren pohjalle kerrostui liejusavia ja simpukka- ja kotilolöydöt osoittavat veden olleen nykyistä suolaisempaa. Valtamerenpinnan nousu oli niin nopeaa, että maankohoamisalueen reunaosissa, mm. Kaakkois-Suomen rannikolla Helsingistä itään vedenpinta nousi nopeammin kuin maa kohosi eli tapahtui transgressiota. On arvioitu, että valta- merenpinta saavutti korkeimman tasonsa ehkä pari metriä nykyistä pintaa ylempänä – noin 8000–7000 vuotta sitten, minkä jälkeen se on vähitellen laskenut nykyiseen tasoonsa. Itämeren suolapitoisuus on myös vähentynyt valtameriyhteyden Tanskan salmien kautta madaltuessa. Suomen rannikolla on vedenpinta maankohoamisen vuoksi näennäisesti laskenut paljon enemmän.

Valohannu kertoi että simpukoota löytyy kun vähän maata viittii tonkii, siis tämmöösiä Anculus fluviatilis kotiloota:


Sekä näitä Littorina littorea - kotiloa:



Joka tapauksessa Rajalammin venekallio näyttää tälläiseltä lokakuussa 2014:

Hiivanaasenkivestä noin 1350 metrin päässä luoteeseen on kivirämäkkää jossa on suuria kiviä ja kivikehän kaltaisia isojen kivien muodostelmia sekä siellä täällä pyramidikiviä. Kävin kattelemassa siellä ennenkuin hirviaika alkoi. Viikon päästä käynnistäni alueella möyräsi metsäkone, joka kaatoi monta rekkakuormaa tukkipuuta jota sitten kuskasivat harva se päivä lähes parin viikon ajan pois. Paikka on edelleen tarkemmin syynäämättä mutta sellainen mielikuva siitä on syntynyt, että kivirämäkkä kiertää isojen kivien kehänä Hiivanaasenkivestä puolentoista kilometrin päässä Kalamoontieltä Jurvanmaantielle saakka. Ohessa on muutama kuva kivistä sieltä ja mistä lienee ötökästä...


Jonossa...




Kehässä...




Kivi murentunut "saumoistaan"...




Mikähän lienee "saumojen välissä" oleileva linssilude, sammakon raajat ja ketun pää...




Naamakivi...




Kivirämäkkää ja pyramidikivi...




Suuri ja mahtava makaa pitkin pituuttaan...




Sarkalinja...

Toi sun naamakives kiistatta muistuttaa asennoltaan ja muodoltaan menhiriä niin paljon että taitaa jopa olla sellainen.

Huomaan ettö kaukainen sukulainen Skotlannista on piipahtanut magneettisella pohjoisnavalla . Jos meikäläisellä on elinpäiviä tarpeeksi ja 64 km vuosivauhti siirtymisessä pitää paikkansa ja kasvaa siitä, magneetinen pohjoisnapa tulee kyläilemään Hiivanaasen kivelle meikän luo :laugh: .

Ensimmäisenä magneettiselle pohjoisnavalle saapui 31. touko­kuuta 1831 James Clark Ross, joka havaitsi sen sijaitsevan Boothian niemimaalla, Cape Adelaidessa (70°05.3′N, 096°46′W). Tämän jälkeen kesti yli 70 vuotta, ennen kuin paikalla seuraavana kävi Roald Amundsen vuonna 1903 purjehtiessaan ensimmäisenä Luoteisväylän läpi. Amundsen havaitsi magneettisen navan edelleen olleen lähellä Rossin ilmoittamaa paikkaa.

Katselin Gizan pyramidin, hiivanaasen kiven ja Pohjoisnavan linjoja, kun äkkäsin mitatta magneettiselle pohjoisnavalle. Mittasin että parin kilometrin heitolla 33,3 km mittakin menee kohdilleen kun aloin tähtäämään linjaa Jerusalemin, Hiivanaasen kiven ja magneettisen pohjoisnavan suuntaan. Saiskohan Antero siitä Noopelin palkintoa..., linja Jerusalemista Hiivanaasen kiven läpi magneettiselle pohjoisnavalle on viivasuora ja se lähestyy vuosittain hurjaa vauhtia Hiivanaisen kiveä kohti:





Tässä on vielä mielenkiintoinen yhteys Israelin suuntaan kun heidän symbolinsa on täällää Hiivanaisen kiven ympärille aseteltu... kumpikahan mahtoi olla muna ja kumpi kana...


Katso Hiivanaasenkiven heksakrammi





Hiivanaasenkivi
62°42'36.7"N 22°15'51.0"E
62.710199, 22.264160

Jerusalem
31°46'05.9"N 35°12'55.5"E
31.768307, 35.215406

1947 Magneettinen pohjoisnapa
73°54'00.0"N 100°54'00.0"W
73.900000, -100.900000

2015 Magneettinen pohjoisnapa
80°18'00.0"N 72°36'00.0"W
80.300000, -72.600000


Jerusalem - Hiivanaanen: 3 561,55 km (2 213,05mi) 33,3 km menee 107x (-1,55km)

www.google.fi/maps/place/62%C2%B042%2736...b1!4m2!3m1!1s0x0:0x0


1947 Magneettinen pohjoisnapa - Hiivanaasen kivi: 4 262,24 km (2 648,43 mi) 33,3 km menee 128x (-0,160 m)
2015 Magneettinen pohjoisnapa - Hiivanaasen kivi: 3 292,04 km (2 045,58 mi) 33,3 km menee 99x (-4,66 km)

Ero (68 vuotta) 1947 - 2015 = -969,78 km eli magneettinen pohjoisnapa lähestyy Hiivanaasen kiveä 14,2615 km/y... Hiivanaisen kiven kohdalla magneettinen pohjoisnapa on 231 vuoden kuluttua eli vuonna 2246...

www.google.fi/maps/place/31%C2%B046%2705...e3!4m2!3m1!1s0x0:0x0


1947 Jerusalem - Magneettinen pohjoisnapa: 7 826,88 km (4 863,40 mi) 33,3 km menee 235x (-1,38 km)
2015 Jerusalem - Magneettinen pohjoisnapa: 6 853,59 km (4 258,62 mi) 33,3 km menee 206x (-6,21 km)

www.google.fi/maps/place/73%C2%B054%2700...e3!4m2!3m1!1s0x0:0x0

Magneettinen pohjoisnapa kulkee huimaa vauhtia kohti Venäjää - noin 65 kilometrin vuosivauhdilla

Pohjoisnavan siirtyminen on aiheuttamassa suuria ongelmia ilmailulle, navigoinnille ja muuttoeläimille, jotka käyttävät kompassinaan maan magneettista kenttää. Jotkin lentokentät ovat joutuneet jo muuttamaan kiitoratojensa nimityksiä vastaamaan paremin niiden nykyisiä todellisia suuntia kohti pohjoista.

Magneettinen pohjoisnapa löydettiin vuonna 1831 ja siitä lähtien geologit ovat seuranneet navan liikettä. Toisin kuin todellinen napa, jonka määrittää maan akseli, magneettinen pohjoisnapa siirtyy jatkuvasti maankuoren muutosten johdosta. Nykyisellä vauhdilla magneettinen pohjoisnapa on pian tavoittamassa Venäjän alueen.

www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=8543

Koordinaatit 1947 - 2015: jarmo10.org/pohjoinen.htm

Jukkis kirjoitti: Toi sun naamakives kiistatta muistuttaa asennoltaan ja muodoltaan menhiriä niin paljon että taitaa jopa olla sellainen.

Myllytien varressa on pystyssä oleva yli kaksimetrinen "menhiiri" tai paremminkin naamakivi...




Siitä 50 metrin päässä toinen "menhiiri"...




Ja kolmantena "hautamäessä" ennen Kalamoontietä pyramidikivi:

Hiivanaasenkiven lähettyvillä viime syksynä kaadettiin metsikköä kallion päältä ja lumien sulaessa pois, lähärettiin "nalle puhin" kanssa pitkästä aikaa kävelylenkille samalla katsomaan paikkaa. Paikassa kiinnosti se, löytyykö sieltä kivijatoja kun läheltä ne oli hävitetty pois. Olihan siellä yksi kivirivi ja muutama hajakivi sen vieressä siellä täällä:




Kallion kummallakin puolella oli kaksi julmetun suurta muurahaispesää, tai paremminkin oli sillä ne olivat liiskaantuneet metsäkoneen alle...




Myös pyramidikivi kökötti yksinään kivirivin lähettyvillä. Siinä paikalla pällistellessämme alkoi samassa kova koiran haukunta. Ääni tuntui ensin lähestyvän "kuvan oikeasta reunasta viereisen metsän takaa haukun kasvaessa ja samassa se kääntyi ja alkoi loittonemaan "kuvan" vasemman reunan suuntaan. Mietin että mahtoiko joku olla koiran kanssa metsällä... mitään ei kuitenkaan näkynyt. Haukun jatkuessa lähdettiin kiertämään metsikköä ja viereiseltä pellolta poikettiin sen sisään, jossa sammaleen alla tuntui olevan kivirämäkkää pohjana. Haukku voimistui välillä ja etääntyi taasen toiseen suuntaan. Nyt tuntui kuin koria olisi ollut enemmänkin.




Metsäpolku meni metsikön halki välillä sammaloituneen kivirämäkän yli kulkien. Sopivasta kohdasta käännyttiin pois sieltä haukun saattaessa. Ihmettelin kun "nalle puh" ei pahemmin siitä piitannut... Enempi oli kiinnostunut virkikkeistä siinä lähettyvillä.




Metsän ja peltoaukion reunalla oli kivimurikoita ja hautapaikan kaltaista kivetystä, Koirien haukunta vain voimistui siinä kuvatessani paikkaa. Hämäräkin alkoi tulla ja kuvaamiseen ei enää valaisu tahtonut riittää. Käveltiin ulos metsästä ja samalla kovaääninen haukunta lakkasi siihen. Tuli täydellinen hiljaisuus, siinä vaiheessa tuli tunne että kaiku aavemaisesti kusetti... Samassa kuului kaukaa vaimeaa haukkumista joka kuului epämääräisesti Nenättömänluoman toiselta puolen Nylenintien suunnalta. Tuuli puhalsi kokoajan ääntä vastaan ja saattoi osaltaan antaa hajua koiralle tai koirille. Ääni ei kuitenkaan enää aukialla ollessa noussut samanlaiseksi meteliksi kuin metsän sisällä tai kallion luona. Lähdimme palaamaan takaisin Hiivanaasenkivelle...




Kiven vieressä on valli jonne kivijatan kivet on nosteltu kasaan ja maata kuorittu sen päälle. Paikalliset metsästäjät olivat pystyttäneet sinne väijypaikan josta metsästivät puluja sun muuta riistaa. Tosin minä en söisi siellä kaadettua, tiedän yhden entisen kaverin joka samana vuonna kuoli haimasyöpään kuin velipoikakin. Tämä oli innokas riistamies ja melkein kaikki viikonloput Hiivanaasen kiven alueella iltapimiälle saakka metsästämässä. Kas nuo amerikkalaiset kasvinsuojeluaineet...





Siinä kiveä katsellessa tuli mieleen keskustelu Sinikivessä kalliomaaluksista, lieköhän nämä niitä vai ruostettako se on?




Tässä toisesta kohtaa lähemmin...