Hiivanaisenkivet

Antero kirjoitti: Lisäksi paikassa on kalliomaalauksia.

erikoisen kumma ja komee paikka - misä kordinaateis tuo maalaus on? oleks kuvannu niitä?

Ai tarkoitat pässilän satamaa? Tarkoitus on käyrä kesänmittaan, sen tietää pari kolme ihmistä missä se suurinpiirtein sijaitsee. Naapurin Pena on käynyt siellä ja kertoi kalliossa olevan 30 senttiä halkaisijaltaan olevasta rautarenkaasta, luolasta ja kalliopiirustuksista. Pari vuotta sitten olivat etsineet mutta eivät löytäneet, puut ympärillä peittää nopeasti ja suoraa rinnettä on kilometrin verran.

Kaveri lähetti linkin tuoreinpaan sateliittikuvaan, hyvin on hävitys käynyt: binged.it/JIng0l

Kuvakaappaus:

Naapurin Pena kertoi Sydänojan veljeksistä, jotka olivat jättimaisen suuria ja hartiat ku ladon ovet. Ei ollut sellaista ovea josta kumarttumatta pääsi ja vieläpä piti mennä poikittain sisään. Talo on olemassa vielä vaikka väki on jo muualla. Sydänojan renki ja Sydänojan Eikka olivat 1915 paikkeilla innokkaita lentokoneen rakentelijoita. Ennen sotaa tekivät jopa moottori koneen ja jota lennettiin vasta 1970 luvulla. Renki lähti amerikkaan ja oli haluttu mies Seattlessa toimivalle Boiengille, hän kehitti lentokoneiden mustaalaatikkoa ja vieläpä sellaisia, etteivät ne tuhoudu tapahtuipa mitä tahansa. 2010 Arne Harja asuu yli 90 vuotiaana Kaliforniassa ja suunnitteli vielä käväisevänsä Suomessa tuttuja tapaamassa.

Kun katselin ja suunnittelin miten pääsen kuvaamaan helpoiten yhtä 999 metrin päässä olevaa pistettä Hiivanaisen kiveltä. Hoksasin että osaavat nuo Sydänojalaiset vieläkin jättää itsestään näkyvää ja harrastukseensa liittyvää:

Hehän on selkeesti Killin ja Nallin perillisiä :silly:

Onhan tää kuitenkin hauskaa hommaa. Mulla jäi vähän alle 6.66km kun aloin mittaileen kaikkee muutakin - lähinnä 5.6-5.9km etäisyyksille. ekana vissiin toi rekisteröity muinaishauta, tokana tollanen mesta kun kalliohaudanmäki, kolmantena hautamäki (jossa on joku muistomerkkikin, mikä lienee?). Sitten osutaankin jo kunnan rajapyykkiin, äijänpeltoon ja viimein hautaniemeen, joka voi olla kyllä talonasukkaankin nimi, etten sillä. Muodostaa tollasen ringin ja olikin kiva havaita että ympyrään osuu tollanenkin kun kultaisenringinneva. Tuli vaan mieleen...

Kovin on vaikuttava Anteron piirtämä Hiivanaisen kivien kartta. Kovasti tutulta se näyttää tarkastellessa, vaikkei ihan saakkaan kiinni, mitä se oikein on. Paljon tutunkaltaisia elementtejä siinä kuitenkin on: kivirivit, goottilaiset katedraalin laivat, irlantailaisten munkkien kiviluostarit, monenlaista tulee mieleen.

Ennen kaikkea tulee mieleen, että jos jotakin tehtiin, niin se oli tehtävä suoraan maahan ja maan elementtejä siirtelemällä ja asettelemalla, joka järjestelemällä rakenteiden myötä suoraan maan energioita tai sitten kosmisten energioiden ja vaikutusten ottamiseksi vastaan maan päälle. Siitä olen kutakuinkin varma, että pelkästään joidenkin tapahtumien tai suuntein osoittamiseksi noita kivijonoja ja muita ratenteita ei ole tehty, vaan kyllä ne on laitettu paikoilleen joiden energioiden mukaan tai niiden vahvistamiseksi.

Tulee mieleen, mitä Steiner sanoi ihmisen muistin kehittymisestä. Nykyistä älyllistä muistia vanhempi on rytminen muisti ja sitä vanhempi lokaalinen muisti. Se tarkoittaa, että jos jossain kohdassa maan päällä oli tapahtunut jotain mainittavaa, siihen laitettiin muistiksi muistomerkki. Maa itse säilytti muistot, mutta merkki näytti, mitä muistoja missäkin oli.

Tarkat mitat maastossa ovat yksi juttu, jota on vaikea ymmärtää, mutta sen sijaan esimerkiksi Hiivanaisen kivien paikkojen pienet poikkeamat täysin suorista linjoista tai kaarista saattavat selittyä sillä, että kiviä ei ole pantu paikoilleen mittanauhan mukaan, vaan energeettisesti kokeilemalla, tunnustelemalla, että tuossa se on. Paikalliset energiat voivat hieman muuttaa kosmisten suurten linjojen paikkoja.

Vielä onkin jäänyt kertomatta, että emännän kanssa käytiin pari viikkoa sitten vilkaisemassa Rapolanharjun vierellä olevaa Hirvikallion kuppikiveä. Siinä oli kuppien päälinjan suuntaisesti oikein selvä ja voimakas energiavirtaus, jota tsekkasin parisenkymmentä metriä kumpaankin suuntaan, olisiko nyt ollut suunnilleen pohjois-koillisesta etelä-lounaaseen.