Hiivanaisenkivet

Hirvikallio kuuluu osaan ”ley-linja –kartat” sillä kupit on samansuuntaiset kuin muinaiskunkku-kirjan porvoo-lauhanvuori –akseli.

vaan palataanpa pääruokaan. minullahan on teoria. tai siis, minullahan on teoria lähes kaikkeen, mutta tällä kertaa tähän hiivanaisen arvoitukseen.

1.Kyseessä on kivinen rakennelma jonka on rakennuttanut siviilisaatio yksi. Jotkut sanovat sitä megaliittikulttuuriksi. Tämä holoseenikaudella vaikuttanut kulttuuri lienee maailman vanhin korkeakulttuuri.
Olen tästä aiheesta puhunut alan mestarin Ridderin kanssa, ja mietitty miksi jätinkirkkokulttuuri loppuu eteläpohjanmaalle. Ei välttämättä lopu, koska jätinkirkkojen rakentajat, em. siviilisaatio yksi, oli rannikkokulttuuri, mutta mehän emme tiedä rannansiirtymää. Tämä pieni megaliittirykelmä kuitenkin kielii, että se menee eteläisellä pohjanmaalla paljon enemmän sisämaassa kuin pohjoispohjanmaalla.

2.Rautakaudella, eli tuhansia vuosia myöhemmin, sitä on pidetty palvontapaikkana, ja sana uhrilehto kuvastanee paikan hegemoniaa.

3.Paikka on hylätty seudun kristillistyessä joskus rautakauden/keskiajan taitteessa, ja ollut oman onnensa nojassa tuhannen vuotta.

Vaan voiko tämän todistaa? Koetin katsoa hiivanaisesta mittoja, ylläolevat eivät välttämättä ole mitään, vaan ihan tällä omalla systeemillä. Mitään 33-mittoja ei hiivanaisesta tullut esiin, joten päättelin, että paikkaa ei ole kristillistetty, vaan hylätty. Vaan missä on sitten se kilpaileva kristillinen paikka? Aikani navigoituani, rupesi mitat jotenkin stemmaamaan viereisen nopankylän suuntaan. Teoria sanoo, että tähän olisi pykätty kappeli joka on jättänyt hiivanaisenkivet sitten paitsioon, poislukien rahvaan omaehtoista palvontaa aina uskonpuhdistykseen saakka– vanhoja tapojahan on lähes toivoton kitkeä.
Meni ihan suu auki kun vaivalla sain navigoitua oikeaa kohtaa, ja yllättäen siinä lukikin rukoushuone. No penteles, heti vaan mittaa sen päälle ja sitten vaan mittaamaan uudelleen Kauhajoen kirkkoon. naks ja naks. 33,3 km. Heti perään Jalasjärven kirkkoon sama homma, mutta liian pitkä välimatka. Voisiko Jalasjärven kirkko olla alkujaan pohjoisempana? Uskomaton tuuri taas jatkui. oikeassa 33.3km päässä oli mäki jonka nimi oli Vanhankirkonmäki.
Olisi vielä tuo Isokyrössä oleva hautausmaa jonne niinikään Nopankylän rukoushuoneesta olisi 33.3 km matkaa, mutten sano siihen mitään. En tunne seutua yhtään enkä ainakaan tässä vaiheessa osaa erotella vanhoja ja uusia kirkkoja ja hautausmaita toisistaan. Toisaalta, jos se paljastuu vanhaksi hautausmaaksi, on siinä ollut silloin varhainen kappelikin.

Seinäjoki ja Nurmo jäivät kysymysmerkeiksi, mutta ainakin Nopankylän rukouhuone oli tärkeä palapelin osanen tässä kaikessa.

Tuossa kuviossa Laitilanloukolla aina kaatajaan asti on runsaasti isoja kiviä ja kiviröykkiöitä. Löysin mielenkiintoisen ruostuneen kiven Kaatajasta, siellä on lähes täydellisen munan muotoisia pyöreitä kiviä kukkapenkin reunoille. Tällä löytämälläni kivellä saan lähes 1,5 V sähköjännitteen mangesiumin kanssa. Kivi oli halki ja lähetin sen Hietalan Satulle GTK:lle tutkittavaksi ja samalla laitoin muutaman muun murikan mukaan samalta paikalta. Yllätys oli että yksi kivistä oli peräisin tulivuoresta ja toinen osittautui raudan valmistuksessa syntyneeksi kuonaksi. Kaatajan nimi on tullut siitä, että se kaataa sateen ja ukkosen joko Nopankylän tai Koskenkorvan puolelle. Muistaisin että siellä oli erikoinen etappikivi jossain kohtaa ja tarina liittyen siihen. En vain muista enää sitä, hatara muistikuva on että kivi oli joko levähdyspaikka tai sitten sitä kartettiin ku ruttoa...

Tähän väliin tuli mieleen pieni tarina Pojanluomalaisesta vanhasta pojasta joka lähti Noppaan naisiin polkupyörällä tanko suorana. Matkalla kun oli töyssyjä ja nimismiehen kiharoita niin housuunhan siinä tuli. Vanhapoika pyshtyi ja käänsi pyörän ympäri ja polki kotiinsa takaisin tuumaten, - mitäs minä enää matkaa jatkan kun kaikki tuli jo. Nojoo...

Nopankylän rukoushuone on muistaakseni rakennettu 1940 - 1950 luvulla ja syynä siihen oli se, että vanha seurojen pitopaikka tuhoutui tulipalossa. Äitini mukaan Huissilta oli tullut pärinäpoikia ja sussuja, nämä olivat sytyttäneet nuotion keskelle lattiaa ja pöhönäs pörränneet moottoripyörillään sitten sen ympärillä.

Väki tapasi kokoontua tässä Toimelan nuorisoseuran talossa, joka oli nuorisoseuraliikkeen perustamisen jälkeen kolmanneksi vanhin seura Suomessa. Kylässä oli jopa oma uskonto, jonka jäsen sai syntinsä anteeksi jo eläessään. Uskonto tuli Samuli Paulaharjun kahden veljen mukana Kurikan Kampinkylästä ja sitä kutsuttiin Lohiluomalaisuudeksi joka edelleen perustui Paavo Ruotsalaisen herätysliikkeeseen. 1869 kylän kotiteollisuus perustui hevosajokalujen ja rekien valmistukseen ja se nousi Suomen suurimaksi ajokalujen tuotannoksi. Paulaharjun veljekset kutsuttiin kylään maalaamaan ajokaluja, koska olivat taitavia siinä ja tuotanto oli runsasta. Kertoohan se jo tuotannon mittakaavasta kun kiesejä laitettiin markkinoille vietäessä yhden hevosen perään viidestä kahdeksaan ja "kurikkalaasten junan" pituus oli yli kaksikilometriä pitkä vietäessä niitä Vaasaan mettumaarian markkinoille myyntiin. Jossain vaiheessa uskonto äityi niin vakavaksi, että siihen uskovat karkoitettiin kylästä pois ja nämä olivat siirtyneet harjoittamaan sitä Mustasaaren suunnalle. - Paappani oli vielä kloppi kun olivat toisten kloppien kanssa katsoneet Toimelan ikkunan takaa, kun seurat oli päättyneet ja alkoi ryskeet. Koska synnit sai anteeksi jo eläessään, väki tietenkin "hyppi aisan yli" ja "sosialisoi" niin oman kuin muidenkin puolisot ja sitä menoa muut kyläläiset voimakkasti paheksui.

Tuotakin olen pohtinut onko "pelloksi raivaamisella" lopulta muut syyt... Kylässä moni kuuluu SLEY haaraan luterilaisen kirkon sisällä ja he myös ylläpitävät rukoushuonetta. Meiltäkin keräsivät muutaman euron jäsenmaksua Mukkalan vanhan isännän vielä eläessä. Toinen uskovaisten joukko on helluntailaisuus ja tältä suunnalta tuho kävi... No joka tapauksessa paikalla on mielenkiintoista merkitystä kunnallispolitiikasta jopa valtakunnan tasolle asti. Aina joku juoru tarttuu korvaan ja kylällä on kerrottu edellisen eduskuntavaalien aikana erään ministeriksi yltäneen "löydön" saaneen Hiivanaisen alueen "puukaupoilla" mukavasti apua vaalityöhön. Tämän jälkeen paikka vaihtoikin omistajaa ja muistaakseni sitä kautta päätyi nykyiselle omistajalle joka panikin sitten kerralla "haisoon". Tässäkin on vielä melkoisen ruma tarina syntynyt, mutta juorut jääköön nyt tähän. Ehkäpä pyhään alueeseen koskeminen painaa lopulta hartiat kasaan... tai sitten uusi onni toisaalla saa kukat kukkimaan.

Rukouhuoneen takana parinsadan metrin päässä on yhden sakaran merkkikivi. Nopankylän koulu on rakennettu rinteeseen ja sekin on yksi Suomen vanhinpia kouluja, muistaakseni Ilmajoella toinen tai kolmas opinahjo Herralan koulun ollessa vanhin. Toimela sijaitsi koulun yläpuolella olevassa mäessä, nykyisin paikalla on kolme omakotitaloa peräkanaa. Mielenkiintoista paikassa on se että Huissilta 7 km päästä alkaa "Pitkänmäentie" ja vaikka matkalla on muutama notkahdus, se päättyy tähän mäkeen. Ennen nykyistä valtatietä, tie on kulkenut Orisbergin kautta Vaasaan.

Seinäjokea en ole noteerannut koskaan oikein minään, vaikka nykyisin onkin maakunnan "imukuppi". Ennen se oli "sudenvitunloukko" eli "hävyttömänperä" Ilmajoen emäkirkon kaukaisena kyläpahasena ja vasta rautatien myötä sen merkitys alkoi kasvamaan. Törnävä eli Östermyra oli 1700-luvun lopulla Ruotsista tulleen kauppiaan ja laivanvarustaja Falanderin aikaansaannos. Hyvin kaunis kirkko on alunperin ollut ruutitehdas. Nurmon kirkko on kuuluisan kirkonrakentaja Hakolan aloittama ja hänen poikansa loppuun tekemä. Hakolan kirkossa kuten Kuortaneen kirkossa on sellainen erikoisuus kattorakenteissa, että tänä päivänäkään ei tiedetä miten se on rakennettu. Jos yhdenkin osan otat pois niin rakennelma sortuu. Hakolan oletetaan saaneen oppinsa rannikon laivatelakoilla, jossa rakennettiin 1500-luvulta alkaen lähes kaikki euroopan laivat. Nurmon kirkon paikka on myös mietityttänyt, kirkkomitta tulee Isostakyröstä Ylistaron komiankirkon läpi mutta päättyy reippaasti ennen kirkkoa pellolle...

Jos ajatellaan että leylinja jatkuu Nurmon kirkon läpi, seuraavana tuleekin emännän veljen talo jonka tontin nurkalta linja menee "mehiläismies" Korpelan mehiläispönttöjen ja talon läpi. Mielenkiintoista siinä on se, että Lauhavuoresta tuleva linja Isonkyrön vanhallekirkolle menee tämän samaisen miehen mökkinä olevan kotitalon läheltä ja jossa niitä mehiläispönttöjä vasta onkin...

Joo, en tarkoittanutkaan että ko. rukoushuone olisi jostain aikojen alusta, jos joku niin luuli. Lähinnä kai pohdin ääneen, että jos ja kun nenätön on jonkinsortin uhrilehto, niin jossain se väki on asustanutkin, joka siellä on peijaisia pitänyt. Eikä siinä mitään kummaa, nuo seuduthan on rautakautista tiheää asutusta, ja kai se on niin, että kun rautakaudella on pellot raivattu, on asutus pysynyt siinä sitkeästi.

Tuo modernin rukoushuoneen osuminen kirkkomitoille tapahtuu ilmiöllä, jota itse kutsun ”teisko-ilmiöksi”. Se tarkoittaa että mäellä on aikanaan ollut jo rautakaudella merkitystä, ja sen maisemallinen sijainti on kuin luonnostaan bileidenpitopaikka. Maaperäkin tapaa tamppaantua sellaiseksi, ettei siinä kasva kun ruoho. Siitä tulee sellainen että siihen kuuluu sakraalia luonnostaan. Joten ensimmäinen kirkkoisäkin näkee heti, että tuossapa oiva katolinen kappelinpaikka. Potkii vaan kalmistokivet tieltään.
Eikä mitään väliä kuinka paljon kylät särkee tulipalot, kasakat tai niistä tulee kymmeniksi – jopa sadoiksi vuosiksi – verohylkyjä, tai paikkaa kavahdetaan miespolvien ajan ruton ym takia. Ne jotka tulee takaisin (ilmaisten peltojen takia?) näkee heti että tossapa oiva paikka luterilaiselle kirkolle. Tässä tapauksessa tietenkin vapaakirkolle. Se on se mäki, joka on semmoinen, että siihen tekee vaistomaisesti sakraalirakennuksen – se ikään kun kuuluu siihen.

Täällä tampereellakin, tossa raholan kupeessa on sellainen synkkä puisto, ja joka kerta kun meen sen ohi, oon sitä mieltä että se on kun luotu hautausmaaksi. Tohon mäelle pykään kappelin ja tolle ylänteelle tulee rikkaiden haudat, esitelmöin. mutta eihän siinä ole hautuumaata, vaikka siinä kuuluis olla. Se on vaan sen näköinen, että on vääryys ettei siinä ole. Erikoista että seudulla on ollut kristinuskoa Gaddin kappelin myötä jo 700 vuotta, ja kukaan ei voi sanoa, etteikö siinä aikanaan olis voinu olla hautausmaa, vaikka mitään perimätietoa ei olekaan.

Juu hyvin nuo rukoushuoneen rakentajat ovat paikan valinneet. Itse muistan mukulana kun hevosaika teki loppuaan ja kun autoa ei ollut vielä käytössä, kuljettiin sitten Zetorin perään tehdyn lavan päällä johon oli hajottomosta hankittu takapenkin istuin. Rukoushuone oli aina ensimmäisenä merkkinä pitkältä ja puuduttavalta tuntuneelta matkalta, että pian oltiin mumman luona perillä.

Kalajaisjärven puolessa välissä on Ilmajoen seurakunnalla leiriranta ja sinne on rakennettu hirsistä riihimäinen komea leirikirkko tuossa 1990 luvulla. Hyvin ovat mittaan viisikymmentä luvulla rakentaneet osuneet. Leirikirkon mitta jää 800 metriä vajaaksi Isonkyrön uudempaan kirkkoon ollen 32,5 km, ymmärrettävästi vähän uupuu mutta täysmitalla kirkko olisi pitänyt tehdä järven toiselle puolelle Kalajaisvuorelle, jonne tulee täysi kirkkomitta.

Etsin karttaa netistä jossa on kuvattuna kolmessa osassa alueen veden korkeudet jääkauden jälkeen. Sellainen muistikuva siitä on, että Koskenkorvalla pukarankoskessa olisi ollut sulku jossa hietaharjut olisivat olleet patona estäen nykyisenkaltaisen Kyrönjoen virtauksen. Padon Ilmajoen puoleinen joki olisi virrannut samaan suuntaan kuin nykyisinkin, mutta toinen puoli olisi virrannutkin Kauhajoelle Lauhavuoren suuntaan ja olisi ollut sieltä suunnalta yhteydessä mereen.

Jossain vaiheessa vesi olisi syövyttänyt harjun pois ja vapauttanut vedet virtaamaan nykyistä Kyrönjokea pitkin. Sikäli tuon kohdankin nimi Koskenkorvalla on Harju ja jossa Koskenkorvan osuuskauppa piti aikoinaan Harjun myymälää. Nenättömänluomassa muistetaan olleen vielä joku aika takaperin sen Hiivanaisten kivien ja Jurvan maantien välisessä notkelmassa järvi, joka oli kuivattu tai kuivunut pois. Ohessa osakuva tobografisesta kartasta jonka löysin ja lisäsin tuohon tuon harjun:

Käväisin ehtoolla katselemassa yhden sakaran paikkaa miten sinne pääsisi mukavasti ja kuinka lähellä se tieltä on. Koko kööri lähti mukaan ja vastaan tuli iso murkikka, no sitä piti kuvata mutta laiskuuttani en noussut autosta. Ajettiin eteenpäin ja paikka oli sikäli uusi, että sitä oli vaikea hahmottaa kartalta kasvavan risukon vuosksi. Tie loppui talon pihaan ja hoksasin, että siinä on asuneet Nopan ja Kurikan parhaimpiin kuuluneet hevosajokalujen maalaarit. Sellaista kaljaootrauksen jälkeä en ole koskaan nähnyt kenenkään tekevän, mitä nämä mestarit osasivat tehdä ajokaluihin ja varsinkin huonekaluihin, tammea, mahonkia, vaahteraa, silmua jne. Ammatti kaiken lisäksi periytyi pitkälti tuolta 1800 luvun puolesta välistä. Paitsi että osasivat maalata, osasivat myös soittaa

kurikka.fi/viitalannuorisoseura/mattiviitala.htm .

Paluumatkalla silmään pisti ryhmä kiviä, ne olivat tien toiselta puolelta toiselle selvästi rivissä. Taltioin ja jatkettiin alkupäässä olevan ison kiven kohtaan ja nyt vasta kävin tarkemmin katsomassa mitä siinä on...



Kun niitä pyöreitä muotoja kyseltiin, olisiko tässä nyt niitä? Laskin ainakin kuusi eri rinkiä jossa hirvimiehet ovat istuskelleet kahavetta hörppimässä...













Viimeinen rinki oli tien toisella puolella olevassa metsikössä.

Jatkettiin matkaa, tarkoitus oli mennä Syödänojan talon ohi ja Sydänojanluoman yli ja mentiinkin niin pitkälti kuin autolla peltotietä pääsi. Matkan varrelta piti kuvata muutama mielenkiintoisen näköinen murkikka kun hoksain että kamerani sanoi piip. No jospa virta vielä hetken riittää ja niin talsittiin siihen metsään, jossa muodostuu ilmavalokuvassa lentokone. Olihan siellä kiviä, isojakin mutta paikka tuntui olevan pielessä. Tuumasin emännälle että nyt lähdetään lataamaan akkua ja minä tuun myöhemmin uudestaan. Ajetaan toisen paikan ohi samalla. Niin palattiin kärrylle ja mentiin Taavetin tähden kärkeen...

Pieni ja isompi kasa, aurinko on hiivanaisen kivien suunnassa ja kello oli ehtoolla yhdeksän paikkeilla:



Pienempi ja taempi kasa:



Selkeä rinki jossa on pylväskivi kaatuneena:



Yksityiskohta pylväskivestä:



Vaikka tämän paikan kivet sopiisi mainiosti Hiivanaisen kivien tähden kärjeksi, niin se vain oli että 50 metriä heittää mitta kahdelta suunnalta ja se oikea kivi pilkistää ojasta esiin peltotien mutkassa.



Alue on täynnä saarekkeita joissa on kiviä... kerättynä pellolta... ja:



Laitilanloukon kautta pois, jossa on joka puolella olevia saarekkeita:



Ennen yksinäiset männyt tapasivat olla hirttopuita: