Suomen kuppikivet

Kävin näitä vanhoja karttoja läpi ja varsinkin Olaus Magnussenin Carta Marinan paikan nimiä Etelä-Pohjanmaalla. Satuin löytämään keskustelupalstan , jossa kartalla olevia nimiä oli käännetty suomeksi. Osan nimistä arvaa mutta suurin osa menee mettään kun nykymittapuun mukaan kartta ei edes ole kovinkaan tarkka. Kyrö ja sen joen varrella on "paljon kyla", joka viittaa juuri Kyrönjoen keskijuoksulla oleviin kyliin kuten, Nenätön, Jouppila, Penttilä, Rahkola, CoskenCorva, Talosela, Kokkola, Pietilä, Rahasto jne.

Mutta miksi tutkailin tuota Carta Marinaa, hain siitä Närpiötä ja Närpiönjokea joka nousee Jurvaan ja Pässilän juurille saakka. Muinaiseen Nenättömänjärveen on kuulunut noin kilometri siitä, Jurvan suuntaan Vuorusjärvi joka on ollut Ilmajoen ja Jurvan puolen jakavan "kölivuoriston" vedenjakajalla. Satuin joku vuosi sitten lukemaan jonkun kirjoituksen, että Pässilästä laskevat vedet virtaisivat myös Kristiinan suuntaan. Vuorusjärvi on kuivattu 1950-luvulla ja sen kumpikin pää on avattu siten, että vesi poistuu kumpaankin suuntaan. Edelleen ajettaessa Jurvan suuntaan vastaan tulee Tainuskylä 9,99 km päässä Hiivanaisenkivestä, jossa on joskus ollut Tainusjärvi ja joka on myös kuivattu Pässilän reunamilta pois. Entisen järven keskellä virtaa Tainnusluoma, tuoden vedet Levanevalta. Kuulemma luoman toisella puolen, Ruotsinpuolella kaksi luomaa virtaa ristikkäin siten, että toinen luoma menee toisen ali.



Enpä kuitenkaan ole ennen tiennyt, että Jurvassa on ollut melkein koko kunnan kokoinen järvi, joka on kolmensadan vuoden aikana on kuivatettu kokonaan pois. Löysin muutama vuosi takaperin tehdyn tutkielman, jossa hyvin selvitetään 1300-luvulla alkanutta aurinjako viljelyn eli sarkaviljelyn historiaa 1750-luvulla tapahtuneeseen isojakoon ja myöhemmin tehtyyn uusjakoon saakka.

1300-luvulla alkoi maareformi eli aurinkojako, jota kutsutaan toteuttamisperiaatteen johdosta myös sarkajaoksi. Sarkajakoon kuului, että kylän viljelysmaista annettiin palaset jokaiselle tilalle. Maat jaettiin auringon kulun mukaan. Tästä johtuen yhden tilan pellot sijaitsivat aina ympäri kylää. (Myyrä 2000, 8.) Sarkajako tehtiin seipään tai tangon avulla. Saman kylän jaettavat alueet mitattiin yhdellä ainoalla tangolla. Tanko laitettiin talteen, jotta se oli käytettävissä mahdollisia riitatapauksia varten tai sitä varten, jos maat haluttiin mitata uudelleen. ”Jako tapahtui käytännössä siten, että kullekin talolle erotettiin pelloista niin monen tangon levyinen sarka kuin mikä vastasi hänen verolukuaan” (Jutikkala 2003, 239–242, Walliuksen 2007, 35 mukaan).

Tutkielmassa kerrotaan Jurvanjärven kuivatuksen historiasta josta muutama tiivistetty ote:

"Jurvanjärvellä alettiin alentaa veden pintaa jo 1750-luvulla. Tarkoituksena oli saada lisää laidunta rannoilta käyttöön. Laihian kirkkoherra Samuel Wacklin oli aja-massa järven kuivatusta, ja hänen toimestaan oli miehiä kaivamassa kanavaa. Jurvalaiset korvasivat Wacklinille hänelle aiheutuneet menot, ja Wacklin jätti kuiva-tushankkeen sikseen.

Isojaossa vuonna 1758 Jurvanjärvi oli lohkottu kahteenkymmeneen jakoryhmään. Jakoryhmät laativat osakseen tulleista lohkoista kantatiloja, jotka sisälsivät yhden manttaalin. Teuvan seurakunnan osa Järvenpään kylä oli oma jakoryhmänsä. Kun järvenlaskuyhtiötä pantiin alkuun, yhtiön osakkaiksi tulivat jurvalaiset ja maaherran päätöksella vuonna 1807 myös Järvenpään kylän asukkaat. Vuonna 1896 oli järviseuran kokous. Kokouksen aiheena oli Jurvanjärven vesijättöalueen käyttäminen hyväksi paremman heinäsadon saamiseksi. Kokouksen tuloksena järviseura löi lukkoon päätöksen, jonka mukaan vesijätön hyödyntämisestä ilmoitettaisiin kuvernöörille. Neoviuksen suunnitelman mukaan Rintakoskea haluttiin laskea noin 1–1,5 metriä. Pohjaleveydeksi haluttiin neljä metriä. Kanavan reunoille haluttiin rakentaa tuki-muuri 430 metrin matkalle estämään mahdollinen maan valunta. Suunnitelman mukaan saatiin hyötyalaksi 1313 hehtaaria. Jurvanjärven ensimmäisen kuivatuksen työt alkoivat Rintakoskelta vuonna 1922. Hevosvetoisilla vaunuilla vedettiin kaivausmaa pois jokiuoman pohjalla sijaitsevia raiteita pitkin. Kun rannat olivat mataloituneet, kaivausmaat vietiin pois työntökärryillä. Ketjuruoppaajaa käytettiin kaivauksissa Rintakoskelta Luodolle asti. Työt loppuivat vuonna 1925.

Viljelijät olivat tyytymättömiä aiempiin kuivatushankkeisiin, sillä peltoja oli hankala viljellä. Viljelijät jättivätkin Vaasan insinööripiirille anomuksen vesijätön kuivaami-sesta täysin viljeltäviksi pelloiksi. Insinööripiiri anoi vuonna 1938 maataloushalli-tukselta, että järvi kuivattaisiin lopullisesti. Tulvat olivat Tainusluoman kohdalla keväisin vaikeita, sillä vesi ei edennyt Jurvan-järveen. Perkaushanke saatiin valmiiksi 1957 ja tämän jälkeen tulvatilanne oli ala- ja yläjuoksulla hyvä. Ojitussuunnitelman mukaan sivuojien poikki menisi rantaojia. Rantaojista vesi me-nisi pääkanavaan. Järven alapuolinen alue olisi tarkoitettu viljeltäviksi pelloiksi. Järven keskiosaan kolmensadan metrin etäisyydelle kanavasta rakennettaisiin samaan suuntaan meneviä poikkiviemäreitä. Pääkanavan vierustaan tulisi viljelys-teitä."

Lähde: Sari Jaakkola, Jurvanjärven kuivatukset ja tilusjärjestely

Jurvanjärvi oli aikoinaan yksi Etelä-Pohjanmaan suurimmista järvistä ja ajan myötä se on kuivattu viljelyksille. Se mitä siitä on jäljellä, on tulvasuojeluun möyrittyt Kivi- ja Levalammen ja Säläsjärven tekojärvet. Pohjanlahdelta Jurvanjärveen on ollut yhteys Kaskisten edustalta Närpiönjokea myöden. Joki halkoo Närpiön, Yttermarkin ja Övermarkin sekä Lillanin ruotsinkieliset pitäjät ja muuttuu Pirttikylässä Närvijoeksi ennen "Jurvanjärveä".

Maan kohoamisen myötä järvi ja siitä laskeva joki ovat ajan saatossa kutistuneet ja lopulta kuivatus ja "tulavsuojelu" on kadottanut lopun. Joskus ennen muinoin liikenteelle tärkeästä vesireitistä, jolla on kuljetettu tavaraa, uitettu tukkeja, kalastettu ja hiihdetty sekä luisteltu, on enää jäljellä pelkkä luru.

On hyvinkin mahdollista että "muinaiskainuulaiset" ovat perustaneet valtakuntansa näille seuduille, sillä Pässilä on ollut vedenjakoalue jonka äärelle sisämaahan on päässyt niin Kyrönjokea ja Nenättömänluomaa myöden kuin Närpiönjokea ja Jurvanjärveä myöden.

Ohessa on kuvia Säläsjärven leirintäalueen kivijatoista ja jotka ovat erittäin hienosti esillä siellä. Leirintäalue sijaitsee Kauhajoelle menevän tien varrella ja ennen Norinkylää, näitä kivijatoja on tien varrella noin 3 km välein. Seuraava jata on Botniaringin moottoriradan läheisyydessä Kentankylään kääntyvän tienristeyksen jälkeen. Myös Tämän tien varrella on havaittavissa samanlaisia isoja "kilometrikiviä" määrävälein, kuin mitä on Jurvantiellä Kalajaisjärven ja Koskenkorvan välillä.



Kivet sijaitsee viereisessä metsässä leirintäalueen ja maantien välissä. Kivien "kaatumis" suunta on pohjoiseen ja Hiivanaisen luoteen suunnasta poiketen, myös kivijatan suunta on sinne.



Kiviä on myös kasattu paikoiten ja aluetta on rakennettu. Miten paljon niitä sitten on tekojärven valmistumisen yhteydessä möyritty...



Leirintäalueelle käännyttäessä silmään pistää suuri omenan muotoinen kivi jonka keskellä on kuoppa.



Alueella on mukava kävellä sillä sen läpi kulkee pururata.



Kiviä on myös leirintäalueen asuntovaunualueella ja mökkien ympärillä.



Toinen yhtä hieno kivijata paikka on Ilmajoella Kalajaisjärven kurssi-ja leirikeskuksessa.



Lakkautettavan Jurvan taideoppilaitoksen vieressä ja leirintäalueen päässä on Jurvan hautuumaa, jonka suuri kiviaita kiertää alueen ympäri rinteessä. Ilmajoen kirkolta Jurvan kirkolle ja siitä edempänä olevalle hautuumaalle on matkaa 30,5 km.

anteeksi tyhmyyteni, ollut hieman vaikeuksia kaikenlaista ja koitan saada korjattua tilanteen, heti kun menen mantereelle niin tsekkaan kunnon kompassin kanssa ilmansuunnat.

tällä hetkellä koitan selvittää josko löytyis erikoisempaa teoriaa saaristosta, mennee voimavarat kaikki siihen

No niin sain kuin sainkin viimein tsekattua ilmansuunnat tuosta Isokummalan kuppikalliosta, P-kirjain osoittaa pohjoiseen, näyttää R:ltä kyllä mutta

Näyttäis menevän ainakin viisi kuppia menevän juuri pohjoislinjan mukaisesti, eli tuon vanhan hiekkatien mukaisesti.

Isokummala 2 (raisio, mahittula)
kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale...905&x=235301&lang=fi

Tälle vuodelle on historia/arkeologia-aiheet saaneet mukavasti palstatilaa uusien löytöjen myötä. Ihmiset ovat selvästi näistä asioista kiinnostuneita, Ylekin näyttää olevan tähän heräämässä. Siitä tälle aamulle aloitus:

yle.fi/uutiset/esihistoriallisista_kuppi...aa_arkeologi/6939516