Joo, kuppikartta –teoria on varmaan ihan yhtä pätevä missä päin suomea tahansa. Myös aurajoenlaaksossa, rikalassa ja missä ikinä. Sen sijaan hain, että kuppikivien tekijät ovat tulleet eri suunnista kuppejansa lyömään. Jos nyt otan jonkinlaisen hypoteesin jolla koetan selventää asiaa, en väitä sitä millään muotoa todenmukaiseksi.
Jossan itä-Virossa on näitä pronssikauden aikaisia kuppeja, ja ne ovat ilmeisesti tämän koko balttilais-suomalaisen kuppikivikulttuurin kaukainen alkukoti. Sitten se porukka on rautakauden alkupuolella alkanut vaeltamaan yleisen kansainvaelluksen mukana, ja haarautunut moneen suuntaan. Voisi kuvitella että ryhmä A on liikkunut Viron länsipuolelle, saarenmaahan ja sinne päin, ja omannut jo yhteistä kulttuuripohjaa varsinaissuomen kanssa. Jossain vaiheessa vaan koko poppoo on muuttanut suomenlahden pohjoispuolelle varsinaissuomeen ja jatkanut kuppikivien nakuttelua sitä mukaa kun niiden teko Virossa loppui uusien kansojen vallatessa vanhat tanhuat.
Toisaalta on sitten ollut ryhmä B joka on liikkunut Laatokan suuntaan, ja siitä sitten kääntynyt asteittain kohti länttä – suurinpiirtein samaan aikaan kun virolaiset muutti pysyvästi varsinaissuomeen, hylkäsi ryhmä B laatokan ja siirtyi kohti kerimäkeä. Näistä tuli sittemmin kantahämäläisiä mutta välttämättä nämä ryhmät eivät enää kohdanneet niin tiiviisti kulttuurisella saralla että olisivat olleet sama, vaan kaksi erillistä heimoa.
Vaikka varsinaissuomalaisilla kuppikivillä ei olekaan mitään eroa muiden maakuntien kuppikivien puolesta, ei tarkoitusperiensä, tekniikkojensa ym suhteen, kannattaa pitää mielessään että niiden tekijät ovat eri heimoa ja siksi voi varautua joihinkin paikallisiin yllätyksiin ja vivahde-eroihin. En tiedä tuleeko sellaisia vastaan, mutta pidän sitä periaatteessa mahdollisena. Eli se mitä hain, on eroavaisuus itse asutushistoriassa.
Mistä pääsemme sitten tähän toiseen ongelmaan. Nyt on kansainvaellusten avulla maassa kaksi voimakasta kuppikivikulttuuria niin varsinaissuomessa kuin hämeessäkin. Yksi löytyy vielä pohjanmaaltakin, ja sen alkuperästä en sano vielä juuta tai jaata. Kysyä sopii, miksi kuppikivet jäivät tekemättä uudellemaalle kuin satakuntaankin, kun ne sopivat peltoviljelyyn paremmin kuin hyvin? Tämä on se asia jota ei ole pohdittu mutta oma vastaukseni liittää vastauksen heti kansainvaelluksen jälkeiseen aikaan. Niissä oli jo toiset kulttuurit tai ne olivat liian haasteellisia niin pienille väestöpohjille. eivätkä ne ehtineet sitä vallata koska järjestäytyminen kansainvaellusten jälkeen alkoi uudelleen tanskan ja novgorodin suunnassa, joka vuorostaan korvasi kuppikivikulttuuritkin.
Tähän loppuun vielä pakollinen mainostus. On tottta että tavastia-kirja on ohut, aaiheiltaan laaja (levinnyt), ylimalkainen ja lähinnä viihteellinen enemmän kuin tieteellinen. Silti kun sen tietoja tässä kuorii, se avaa kokonaisia maailmoja ja taitaa olla ensimmäinen kerta kun tein niin viisaan kirjan että vasta itsekin alan jälkikäteen ne oivaltaa. Parempaa kirjaa keskustelupohjaksi ei ole vähään aikaan tehtykään.
