Vs: rautakauden ley-linjat ja 33.3 mitat

Alkaa tämä keskustelu taas ajautumaan siihen suuntaan kuin 5.1.2016 tässä ketjussa sivulla 29 rupesin hahmottamaan. Silloin minäkin lähdin tuosta metrin määritelmästä liikkeelle, mutta sen sijaan, että etäisyys päiväntasaajalta navalle olisi 10.000 km näyttäisi siltä, että muinaiset viisaat olisivat jakaneet saman etäisyyden 9.000:n osaan. Tämä tietysti astejärjestelmän mukaan, joss 90 astetta on suora kulma.

Yhden asteen pituus luonnossa taas on tasan 111,111 km. Näissä muinaisissa mitoissa se matka olisi tietenkin 100 yksikköä. Vastaavasti 33,3 km olisi 30 yksikköä.

Tämä näyttäisi olevan jonkinlaisen muinaisen mittajärjestelmän perusta, josta sitten mahdollisesti on johdettu muita mittoja kuten kyynärät, tankomitat ja päivämatkat sekä meripeninkulmat etc... Myös antiikin maailman perusmitta stadionin mitta 185 m näyttäisi sopivan tähän järjestelmään.

Mutta miten näitä mittoja on mitattu luonnossa ? Järvet ja suot on helppo mittailla talvipakkasilla. Mäet ja varsinkin jyrkänteet ovat vaikeampia. Kolmiomittaus toimii kunhan on näköyhteys. Jos näköyhteyttä ei ole, voi matkan jakaa pienempiin suoriin tähtäilemällä korkeammilta paikoilta ja tietysti tälläisen 33-mitan voi rakentaa monimutkaisenkin kolmiomittausketjun perusteella niin kuin esimerkiksi Struven ketju Mustaltamereltä Lappiin.

Mutta minulla on sellainen kutina, että muinoin on ollut jokin porukka, joka on kierrellyt ympäri Maapalloa mittailemassa paikkoja eli siis koordinaatteja ihan tähtien mukaan laskien. Varsinkin leveyspiirit on helppo tällä tavalla kartoittaa. Mutta tällä tavalla ei varmaankaan päästä ihan kilometrinkään tarkkuuteen vai mistä minä tiedän. Suunnistavathan merimiehet sekstantin, oktantin, kvadrantin, jaakopin sauvan, astrolabin ym. vehkeiden avulla...

Olen myös törmännyt netissä teoriaan, että kelttiristi olisi jonkinlainen astronominen mittausinstrumentti. Ristin sisällä oleva pyörä ei olisikaan kiinteä vaan pääsisi pyörimään. Jos pyörän alaosa olisi vielä painotettu, osoittaisi tämä aina suoraan alaspäin. Ristin sakaroista voisi sitten tiirailla kohden tähtiä ja kulma olisi luettavissa pyörän kehältä. Samaa instrumenttia voi käyttää kuulemma myös pituuspiirien mittaamiseen kääntämällä instrumentin vaakasuuntaan, mutta tämä meni minun ymmärrykseni yli...

www.crichtonmiller.com

Tuo kelttiristi taisi olla aikansa tellurometri, jossa jalkaosa vastasi luotivaaitusta ja ristin sivut kulmia. Nuorena ja komiana kun tuli kuljettua mittakepin, 500 metrin mittanauhan kanssa ja jossa jousivoimalla vetämällä kompensoitiin mitan painon aiheuttama notko. Mittanauhan luotilanka vakautettiin porattuun reikään ja kun kaikki oli kohrallaan, kirjattiin jana, kulmat ja korkeus ylös. Tällä tavalla Suomi on yleiskartaa varten mitattu 1920 luvulta 1970 luvun puoliväliin ja mittavirhe on ollut niinkin suuri kuin 2 mm. 1980 luvulla tuli distomaatti eli lasermittaus. Periaatteessa muinoin korkeusmittaus saatettiin tehdä vesivaaituksella, joka on helkkarin tarkka varsinkin kun notkolleen painuneen talon nurkkia punnitaan. Tällä tavalla mm. Könnin Jaakkoo punnitti 1836 Ilmajoen kirkon nurkat, kun kirkko vivuttiin puolentoista metrin korkeuteen ja kengitettiin.

Aiheesta lisää: www.mtkilta.fi/tapahtumat/184

Tierättekö muuten miksi Nenosen viiva on yksi maailman parhaimmista keksinnöistä? Nykyinen koululaitos tyhmyyttään poisti sen ja otti yleismaalmallisen käytännön, jonka jälkeen alkoi lumikuorman rasittamia kattoja sortua.

Hmmm... puuttumatta nyt varsinaiseen mittatekniikkaan, keksin tuon horisontti -jutun ihan mielleyhtymänä. Se kai alkoi siitä miksi näitä 33-juttuja tuntuu olevan pohjanmaalla ja satakunnassa mutta ne harvenee radikaalisti kun mennään hämeeseen päin. Syy voi olla niinkin yksinkertainen että nämä rannikkoseudut on merenpohjaa, tasaista kun mikä, ja siellä voi mitata koko systeemin vaikkapa Hautvuoren huipulta joka on kiistatta vaatimattomat 20m merenpinnasta mutta niillä kulmilla vähän helkkaristi. Se selittäs ainakin miten ensimmäinen näistä hunajakennoista on aikanaan rakennettu.
Sisämaassa sit tuppaa oleen mäkiä, vuoria ja harjuja ihan toisissa mitoissa joten horisontti-systeemi ei vaan toimi.

Jukkis kirjoitti: Hmmm... puuttumatta nyt varsinaiseen mittatekniikkaan, keksin tuon horisontti -jutun ihan mielleyhtymänä. Se kai alkoi siitä miksi näitä 33-juttuja tuntuu olevan pohjanmaalla ja satakunnassa mutta ne harvenee radikaalisti kun mennään hämeeseen päin. Syy voi olla niinkin yksinkertainen että nämä rannikkoseudut on merenpohjaa, tasaista kun mikä, ja siellä voi mitata koko systeemin vaikkapa Hautvuoren huipulta joka on kiistatta vaatimattomat 20m merenpinnasta mutta niillä kulmilla vähän helkkaristi. Se selittäs ainakin miten ensimmäinen näistä hunajakennoista on aikanaan rakennettu.
Sisämaassa sit tuppaa oleen mäkiä, vuoria ja harjuja ihan toisissa mitoissa joten horisontti-systeemi ei vaan toimi.

Mitenkään väheksymättä niilon ja raulin poikia, 33-jutut asettuu iivarien asuinalueille. Myös tykistö on perinteisesti asettunut pohjanmaan rannikolle, ainakin ennen tykin suuntaajiksi oli kokeet ja siihen virkaan ei ketä tahansa päästetty. Edes sen suuntaaja ei tiennyt miksi hänet välittiin. Tunnen muutaman kaverin, jolilla on sellainen erikoinen ominaisuus, jolla he pystyy "kaatamaan" horisontin eli pystyvät näkemään horisontin taakse. Tämä on eräänlaista 3D näkemistä, sen tarkemmin en sitä osaa selittää. Sitä voi opetella mutta näille se on luontaista. Kun on syntyisin alavalla maalla, jossa näkee kauas, pelkastään nuorempana muutto Vähäänkyröön sinne Aittomäen viereen, toi sellaisen tunteen että nyt sitä asuu ojan pohjalla, kun maantiet oli ylempänä mihin Ilmajoella oli tottunut. Täältä Nenättömänkylästä näkee taasen kauas, Pässilän huipulla olleesta näkötornista ne seitsemän kirkontornia ja Vaasan satamanosturit. Jurvan maantieltä voi hyvin laskea pilvisellä säällä näiden atomimörskien loimun niin idästä , etelästä, lännestä ja pohjoisesta. Jostain syystä ne vain näkyy tänne vaikka matkaa on parhaimmillaan tuhatkunta kilometriä.

Globaali maanmittausryhmä näillä main vuonna sitä... ja tätä?

Kenttäpiirrokset? Mittaustulokset? Instrumentit? Menetelmät? Historialliset kertomukset siitä että näin olisi tapahtunut?

Ja ennen kaikkea... Kartat? (tms.)

Kaunis ajatus. Mutta iso pala nieltäväksi ellei nykymatikalla ja vempeleillä laskeskellut johtopäätökset saa mitään muuta konkretiaa ympärilleen kuin että sattuvat vain satutettuun kaavaan. Pitää nyt selittää pikkaisen tarkemmin kuin vain simppeli julistus. Matematiikka on ihme juttu, se kun ei paljon numeroita kysele. Ei ainakaan mittausopissa.

Mie kun oon varma että jannut kyllä testaa hypoteesit, kun vain tarjotaan.

Mut ajatus tuosta globaalista maanmittaustoiminnasta ennen löytöretkiaikaa kyllä kiehtoo. Kovasti!

Tarviin vaan nyt syöttää sitä kova faktaa.

No täähän ei liity asiaan millään lailla mut 1300-luvulta putkahti näitä portolano -karttoja jotka oli tarkempia kun vaikka 60 -luvun tiekartat. Suomen oma poika Nordenskiöld, joka on yks maailman parhaita kartografeja edelleen, totes et ne on tehty jo antiikin vuosituhannella ja niitä vaan kopioitiin keskiajalle saakka. Nortti totes et ne kaikki on piirretty yhdestä ja samasta lähteestä, myyttisestä maailmankartasta, jonka nordenskiöld nimesi normal portolanoksi, ja jota olisi säilytetty aleksandrian kirjastossa. Se tais sanoo senkin, et se olis alkujaan foinikialaisten tekemä.