Suomen Mysteerit -teos

Tossa tuli sellanenkin tieto että Skepsis ry on kohteliaasti pyytänyt arvostelukappaletta arvosteltavaksi seuraavaan Skeptikko-lehteen. Kysyi mun kantaani. sanoin että tottakai - mutta lasku perään. Tiedä sitten lähettääkö, ja laittaako ilmatteeks.
Otaksun ainakin lähtökohtaisesti että kirja kuitenkin tullaan teilaamaan ja sen alkuun pyöritetään tekijääkin pitkään mudassa nöyryytettävänä, joten oikeus ja kohtuus, etteivät ihan ilmatteeks saa tota tehdä. vaikka oishan se tietty, jos saiskin skeptikossa ylistävän arvostelun - menisin varmaan ensimmäistä kertaa eläissäni kerrankin sanattomaksi. :blink:

Tiedän kyllä, että niitä piirejä kiinnostaa tää niin, että ostavat sen ennemmin tai myöhemmin silkalla rahallakin. eihän ne palstallakaan puhu muusta kun minusta tai tästä palstasta joka kielii että huuharirintamalla on niin hiljaista, ja minä ainoana laittelen täällä hyrskynmyrskyn. Jos ei syksylläkään mitään erikoista tapahdu, niin tiedä vaikka tässä koppais mysteeri-kirja vielä huuhaa-palkinnonkin - ei tässä mikään mahdotonta ole. Niin on meininki ollu kun huopatossutehtaassa

Kustaa III:n vaiheista kertovassa mielenkiintoisesta artikkelista muuten kerrottiin, että Illuminatit kokoontuivat Hampurin ulkopuolella tilalla. Onko kyseisellä tilalla muuta yhtäläisyyttä kuin maantiede maanpetturuudesta tuomitun Anjalan liiton tulisieluisen Lars Glansentiernan Holsteinin evakkotilan kanssa?

Mielenkiintoisena sivupiirteenä Lars Glansentiernan vaimo Sophie Creutz oli Strengtportenin rakastaja - tai vähintään ystävä, ehkä mahdollisesti myös Strengtportenin lapsen äiti. Pienet piirit tosiaan.

Joo, mulla ei ole kovin paljoa tietoa Hampurin maatilasta, mutta olen käsittänyt että sen organisaatio oli huomattavasti suurempaa. Alkuun siellä kenties kokoontui Carl Bohemanin perustama illuminaattinen liike, joka toimi lähinnä Kustaa III vastaisena oppositiona. Aikaa myöten siitä kasvoi todellinen vakoojaverkosto. Muistetaan että esim Kustaa Armfelt sai kuolemantuomion vehkeilystään, jota tämä harrasti kirjeitse. Ratkaiseva kirje siepattiin nimenomaan Hampurissa, joten olivat kaverit kynsi syvässä myös silloisissa diplomaatti- ym postisäkeissä.

Muuten olen kirjoitukseen itse tyytyväinen. Sehän on kokonainen novelli kirjan sisässä. Myönnän kyllä että nämä illuminaatit saattaa särähtää jonkun korvaan, jonka mielikuva ko. järjestöstä on internetin syövereissä syntynyt ja tuokin mielikuvan Ickeläisistä liskoista. Aikanaan se oli hyvinkin moniulotteinen järjestö, jolla oli monenlaisia tavoitteita. Olihan turkulainen Aurora-seurakin lähes avoimesti illuminaattinen, vaikka koostuikin pelkistä lukutoukista.

Lisäksi itse pidän näiden juttujen penkomisia ihan kunnon mysteereinä. Luulen että kun kirja oli suunnitteluvaiheessa, monellekaan ei tainnut tulla mieleen tämänkaltaiset jutut. Silloinhan minua neuvoi yksi jos toinen tutustumaan kansanperinnearkistoon, ja kaivelemaan juttuja kaikista ihme mörköistä, riihitontuista ja viinaryyppyyjä kerjäävistä nuuttipukeista. Älköön kukaan pahastuko, mutta ne on ihan lasten kamaa verrattuna siihen, millaisia juttuja kirjaan sitten oikeasti tuli. Huonona puolena että tämä teos jää tosiaan ainutkertaiseksi tapaukseksi, näitä asteen rankempia juttuja kun ei kasva ihan joka oksalla.

Jukkis kirjoitti: Lisäksi itse pidän näiden juttujen penkomisia ihan kunnon mysteereinä.

Penkominen on mysteeri?

Luulen että kun kirja oli suunnitteluvaiheessa, monellekaan ei tainnut tulla mieleen tämänkaltaiset jutut.

Sinähän hyvin avoimesti ja monissa postauksissa tällä foorumilla kerroit, minkälaisia juttuja kirjassasi tulisi olemaan. Ja muutenkin, kirjahan koostuu suurimmaksi osaksi aiemmin julkaistusta materiaalista. Esimerkiksi tämän nimenomaisen Kustaa III:n vaiheista kertovan artikkelin ensimmäinen lause kuuluu: ”Tämä pitkähkö artikkelisarja on oikeastaan uudelleenlämmitettyjä juttuja vanhoista kirjoistani.” Joten kyllä minä luulen, että monille tuli mieleen, että kirjassasi tulisi olemaan tämänkaltaisia juttuja.

Tämä ei nyt siis ole kritiikkia itse kirjaasi tai sen aihevalintoja kohtaan (uudelleenjulkaisu oli mielestäni hyvä idea). Ihmettelen vain noita leväperäisiä, meidän muiden foorumikeskustelijoiden älykkyyttä loukkaavia kommenttejasi. Mielestäni teet niillä hallaa kirjasi markkinoinnille. Puhumattakaan, että ne syövät yleistä uskottavuuttasi.

Silloinhan minua neuvoi yksi jos toinen tutustumaan kansanperinnearkistoon, ja kaivelemaan juttuja kaikista ihme mörköistä, riihitontuista ja viinaryyppyyjä kerjäävistä nuuttipukeista.

Ymmärrät jostain syystä kansanperinteen hyvin rajoittuneesti. Kansanperinteellä tarkoitetaan kaikkea kansan keskuudessa syntynyttä ja siirrettyä tietoa. Ja vaikka tarinan kehys olisikin aikalaisten virallisesti dokumentoima, mikäli siihen liittyy jokin epävirallinen kansan keskuudessa syntynyt oleellinen komponentti, on kyse kansanperinteestä. Esimerkiksi kaikki salaliittoteoriat ovat kansanperinnettä.

Monet (ellei peräti suurin osa?) Suomen Mysteerit -kirjan jutuista on kansanperinnettä. Sinun ehkä kannattaisikin lähettää kirjasta yksi eksemplaari SKS:ään. Siellä se varmaankin huomioitaisiin ihan toisella tavalla, kuin jossain Höpsiksen syyskokouksessa.

Tämä ei nyt siis ole kritiikkia itse kirjaasi tai sen aihevalintoja kohtaan (uudelleenjulkaisu oli mielestäni hyvä idea). Ihmettelen vain noita leväperäisiä, meidän muiden foorumikeskustelijoiden älykkyyttä loukkaavia kommenttejasi. Mielestäni teet niillä hallaa kirjasi markkinoinnille. Puhumattakaan, että ne syövät yleistä uskottavuuttasi.

Editoitu versio. Ehtiihän tässä vuosien mitassa tarkentamaan juttuja, ja tiputtamaan epäolennaisia pois. Vastaavasti uutta tietoa tulee tilalle, ja näin kokonaiskuva tarkentuu.

Mitä tulee toistuvaan ja jatkuvaan kehuskeluun, niin kerrottakoon että tässä on tullut myytyä pian toistasataa kirjaa viikon sisään. Kustantajalta terveisiä, että senkin käsien läpi on viikonloppuun mennessä lähtenyt pian kolmisensataa kirjaa Kirjavälitykseen ym jälleenmyyjille. Lupas kertoa loppuviikolla. Hyvin on siis pullat uunissa ja polleemmaksi vaan käydään. Tämäkin vasta eka viikko, ja vieläpä vuoden huonoin aika näihin hommiin. Lukijat on todellakin löytäneet kirjan, ja vaistonneet että nyt ei ole ihan jokapäiväistä esillä. Olen itse tainnut todeta että tätä kirjaa on myyty 5000kpl seuraavan kahden vuoden sisään - aika näyttää olinko arvioinnessani oikeassa. Sisältöhän on täyttä rautaa joten miksipä ei.

Oikeastaan kehuskeluun on myös muut syyt, paitsi että tuli tehtyä hemmetin hyvä kirja. Mullehan on aikanaan paljon huomauteltu esim oikoluennan puutteesta, joten vastatakseni kritiikkiin, tähän kirjaan ei ole tehty minkäänsortin oikolukua. Noh, taittaja jos on jotain nähnyt, on saattanut korjata räikeimmät lyöntivirheet. Mulla kun ei ole tapana kuunnella turhia kritiikkejä, vaan pikemmin ärsyttää jatkamalla samalla linjalla. Jos sua jostain syystä ärsyttää mairean imelä kehuskelu, niin voit olla varma, että sitä linjaa sitten piisaa jatkossakin. Ihan sama kun tuossa valitit moderoinnin puutetta – siitäkin voit olla varma että sitä saat odottaa. Jos painojälki ärsyttää, niin seuraava painos pitää varmaan ottaa jossain romaniassa tai albaniassa?
mutta ei tästä kannata loukkaantua. ei se ole henkilökohtaista. oon ajanu paljon ihmisiä lähes hulluuden partaalle jääräpäisellä asenteellani. Pienikin vittuilun maku ”hyvää tarkoittavissa” neuvoissa ja voi olla aivan varma, että teen just päinvastoin.

Kun tekee parasta mitä kuvitella saattaa, keskinkertaisuudet takertuu painomusteisiin ja oikoluentoihin. Sehän vaan kielii, että sisältö on mennyt kokonaan hilseen yli.

Nyt kun olen hieman paremmin ehtinyt kirjaan tutustua niin voin sanoa että se on hyvin mielenkiintoinen. Osa jutuista ei minua kiinnosta tippakaan, enkä niitä varmaan koskaan lue - mutta osa on erittäin kiehtovaa luettavaa. Hieman tuo ennalta mainostettu yllätyksellisyys jäi puuttumaan. Ehkä tosiaan turhan paljon oli jo tuttua materiaalia tältä palstalta, sinikivi ja hermeetikosta sekä aikaisemmista kirjoista, mutta ne toimii hyvin tiivitelminä tuollaisille lukijoille joille aiheet eivät ole tuttuja, esim. tuo kirkkomitta juttu on mainio tiivistelmä tuosta aiheesta. Kohuttu paperivalinta ei ainakaan itseäni häirinnyt yhtään, en olisi edes asiaan kiinnisttänyt huomiota ilman tämän ketjun keskusteluja.

Itse myös ihmettelen tuota Suomalaisen kansanperinteen "vähättelyä". Kyllähän vastaavaa materiaalia mitä useat jutut käsittelevät, löytyy varmasti lisää kansanrunoarkistosta, ja paljon, näin se vain on. Jos nyt esimerkkinä Mouhijärven hirviö niin se on enemmän kuin perinteistä kansanperinne tarinointia samaten mm. Kytäjän kirous, Martinin pirut sekä tuo kirjoittamani Sauhulan ihmissusi. Paljon on tietysti myös sellaista jota vastaa ei varmasti löydy!

Mutta kaikin puolin hieno kirja, mukava vielä lukea kun se on tällainen "lehtimäinen" siis koostuu melko lyhyistä teksteitä niin ei tarvitse olla niin skarppina eikä lukea kiireellä vaan voi lukea jutun sieltä ja toisen täältä aina kun sille päälle sattuu!

Joten menestystä vaan myyntiin ja markkinointiin!