Suomen Mysteerit -teos

Jos olis ollu aikaa, olisi tuo noituus tietenkin ollut aihe, johon olisi voinut hakea näkökulmaa. Tulee tuosta Sauhulan ihmissudesta mieleen hulluksi tuleminen, jolloin ihminen elää kuin metsän peto, skitsofreniahan puhkeaa yleensä nuorilla miehillä. Olkoonkin että tarina tuntuu lainakamalta saksanmaalta, jossa on paljon vastaavia tarinoita.
On epäilys, että on ollut aitoa noituutta, jossa on ollut kyky todella manata joku metsänpedoksi eli tehdä tämä hulluksi. Varmaan noita 1600-luvun noitajuttuja kahlatessa olis voinu törmätä sellaisiin tarinoihin. Eli kuulun niihin, jotka pitävät noituutta aitona taitona, enkä minään kirkkoisien ajojahteina kansanparantajia kohtaan.

mistä päästäänkin sarjaamme mystiset kokemukset. Kävin tossa moikkaamassa Lehtosen Jussia joka siis kirjoitti kirjaan sen tarinan kun se oli löytänyt paperikeräyksestä sen Oksasen romaanin. Noh, se oli näyttäny tätä kirjaa yhdelle lestadiolaiselle joka oli syvän mielenkiinnon parissa lukenut tuon ”Laestadius ja shamanismi” artikkelin. Sitten Lehtonen oli lähteny vanhaa isäpappaansa moikkaan, joka ei ollutkaan kotona vaan joutui tätä odotteleen. Oli sitten odotellessaan pirunkurillaan ajatellut että jos avais ton paperikeräyslootan, niin oliskohan siellä jotain?
Avasi sitten ja päällimmäisenä oli kirja; Lestadius – Saarnat.

Kun se tätä mulle kertoi, en meinannut juttua uskoa. mutta se näytti löytämäänsä kirjaa ja siinä oli jonkun toisen omistuskirjoitus.

Jukkis kirjoitti: Varmaan noita 1600-luvun noitajuttuja kahlatessa olis voinu törmätä sellaisiin tarinoihin.

Tämä on juuri yksi niitä kiehtovimpia tarinatyyppejä joita varmasti löytyy tuolta kansanrunoarkistosta. Juuri näitä 1600 - 1700-luvulla eläneitä tietäjiä / noitia joiden todelliset kyvyt ylittävät ihmisymmärryksen ja ovat näin ollen häpeilemättä luokiteltavissa mysteereiksi. Näihinhän liittyy vaikka mitä salaisia menoja, vihkimysrituaaleja, ruumiiden varastelua ja sopimuksia paholaisen kanssa. Toki nuo kansanparantaja jututkin saattaa olla joskus mielenkiintoisia, heillä on ollut usein käytössään joku komea luonnonkohde!

Koli on aikamoinen paikka näiden noita-juttujen suhteen, sinnehän ei uskaltaneet tavalliset ihmiset edes mennä edes muutama vuosisata sitten kun alue oli tietäjien ja noitien kotikenttää, pyhättö. Ukko-Kinolainen, Höljäkän-noita Eskelinen ja Vaara-Jaska Eronen esimerkkeinä Nurmes - Lieksa akselin legendaarisista Noidista. Onhan näitä tietysti lähmpänäkin, Perniön kuuluisin noita lienee Kumlin niminen tietäjä joka käytti voimapaikkanaan mm. Pirttimäen Hiidenkirkko nimistä luolaa. Näiden herrojen tekosista löytyy arkistoista varmasti sivukaupalla, niistä irtonaisista sikermistä pitäisi sitten vain koota se kokonaiskuva, että mihin kaikkeen he ovat pystyneet ja miten.

Jukkis kirjoitti: Mullehan on aikanaan paljon huomauteltu esim oikoluennan puutteesta, joten vastatakseni kritiikkiin, tähän kirjaan ei ole tehty minkäänsortin oikolukua. Noh, taittaja jos on jotain nähnyt, on saattanut korjata räikeimmät lyöntivirheet.

Juuri äskettäin sanoit , että ”oon ollu koko päivän eristyksissä oikolukemassa tulevaa kirjaa.”

Jos sua jostain syystä ärsyttää mairean imelä kehuskelu, ...

Ei minua omakehu haittaa. Vaan epätoden puhuminen.

... keskinkertaisuudet takertuu painomusteisiin [...] Sehän vaan kielii, että sisältö on mennyt kokonaan hilseen yli.

Tässä keskustelussa on painoasua kritisoinut (järjestyksessä) Gonorth, minä, Htart ja Tavallinen. Minä sanoin heti, etten ollut lukemista vielä aloittanutkaan. Mutta kun kerran palautetta penäsit (”Eikö ny mitään palautetta saa? Ees huonoo?”), niin annoin sitä siitä, mistä sitä oli mahdollista lukematta antaa.

On aika härskiä vihjailla, että nuo kolme muuta kommentoijaa olisivat kritisoineet painoasua siksi, että heiltä ”sisältö on mennyt kokonaan hilseen yli”. Varsinkin, kun kirjassa ei näytä olevan mitään erityisen vaikeatajuista. Jotta implikaatiosi pitäisi paikkansa, heidän tulisi siis olla poikkeuksellisen vähä-älyisiä ihmisiä. Minusta he eivät vaikuta siltä.

Luolamiehen blogi kirjoitti: Tämä on juuri yksi niitä kiehtovimpia tarinatyyppejä joita varmasti löytyy tuolta kansanrunoarkistosta. Juuri näitä 1600 - 1700-luvulla eläneitä tietäjiä / noitia joiden todelliset kyvyt ylittävät ihmisymmärryksen ja ovat näin ollen häpeilemättä luokiteltavissa mysteereiksi. Näihinhän liittyy vaikka mitä salaisia menoja, vihkimysrituaaleja, ruumiiden varastelua ja sopimuksia paholaisen kanssa.

Olen täysin samaa mieltä. Mutta ei tämä kokonaan hyödyntämätön alue enää ole. Joitakin julkaisuja on, ja varmasti monia tekeillä. Esimerkiksi Prättäkitistä taitaa olla useampikin kirja jo ulkona. Ja Peilipojastakin muistaakseni ainakin yksi. Mutta kuten sanoit, kansanrunousarkistosta ei materiaali julkaisemalla lopu.

Tämä on juuri yksi niitä kiehtovimpia tarinatyyppejä joita varmasti löytyy tuolta kansanrunoarkistosta.

En kiistä etteikö moiset arkistot voisi olla lumoavia paikkoja. Kerran olen ettiny mikrofilmeiltä jotain tiettyä uutista ja tiedän että niissä helposti unohtuu lukemaan kaikenlaista. Jostain syystä en vaan näe itteeni istumassa siellä.
Näin meidän kesken, mitä olen selaillut tyyppien juttuja jotka tekee hommansa sitä kautta, on ainakin omiin silmiin osuneet jutut olleet tyystin munattomia, ja umpitylsiä. Tuskin se kuitenkaan arkiston vika, vaan leipätutkijoiden joiden motiivi piisaa apurahojen verran.

mutta tässä puhutaan sävyllä kun jatko-osaa jo suunniteltais. Eipä ole ainakaan tällä hetkellä suunnitelmissa ja vielä vähemmän alkaa kansanperinnetutkijaksi niiden 103 333 455 edellisen kansanperinnetutkijan jatkoksi, ja alkaa yhtä köyhäsisältöiseksi. Olisi jatkis sitten mikä tahansa, se olisi laimea tussahdus tän jälkeen. Tämä jäänee ainoaksi valopilkuksi muuten niin lattean tarjonnan sekaan. Kolmanneksi tämä lienee muutenkin jäähyväisteos tän aihepiirin parissa. Tää tie alkaa olla kuljettu ja on osattava lopettaa kun on voitolla. mutta sullehan tässä on oivaa saumaa, varsinkin kun on valmis formaattikin luotu. Ei muuta kun alat pohtiin, miten itse olisin tän kirjan tehnyt.

Juuri äskettäin sanoit, että ”oon ollu koko päivän eristyksissä oikolukemassa tulevaa kirjaa

Myönnän kyllä lukeneeni läpi ja nähneeni liudan lyöntivirheitä. en vaan viittiny korjata - ketä ne ny haittaa?

Vaan epätoden puhuminen.

Ihmettelen edelleen mikä tässä mustamaalauksessa on motiivina? Ehkä sse liittyy jollain lailla minuun (tukka jotenkin ärsyttävästi tms) tai sitten sisällössä oli jotain ärsyttävää. tai ehkä se on jotain omiin juttuihis liittyvää jota pitää kompensoida vaikkapa minuun. uskon että kun oon kärsivällinen, ne todelliset syyt sieltä vielä tulevat esiin. Tosin luulen että on vaan olemassa känkkäränkkä-persoonia, joilla on aina jotain vittumaista kommenttia ja ilmeistään päätellen elävät raaoilla sitruunoilla. Ihmisiä jolla ei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa kellekään. kunhan levittelevät negatiivista ilmapiiriä.

Soisin silti että kaikessa "rehellisessä" kritiikissäsi koettaisit kehitellä jotain omaleimaisempaa kun nuo perinteiset skepo-tekniikat. Yksihän on se, että teoksesta haetaan yksinomaan kielteisiä seikkoja ja hyvistä vaietaan, jotta saadaan luotua tietynlaista mielikuvaa. Tämä oli vanha tekniikka jo silloin kun isäni oli nuori. Toinen on tämä omien sanojen kääntäminen itseään vastaan (aataminaikainen temppu suoraan skepoilta).
Vähän omaleimaisuutta, pliis...

ei tällä tietenkään enää mitään väliä ole mitä sanot tai oot sanomatta. kun kerran rehellisestä palautteesta pidät niin pidän sinua yhtenä niistä jonninjoutavista nahjuksista jotka istuu aidanpäällä kommentoimassa toisten tekemisiä kun saamattomuuttaan eivät itse saa mitään aikaan.

Ymmärrän toisaalta mitä yrität sanoa ja toisaalta taas en lainkaan. Tuo jutun puisevuus, sehän on sitten ihan näkökulmasta kiinni. Onhan esimerkiksi tämän kirjan jutuista ainakin Martinin pirut ja Pudajärven ufot tuttuja tainoita jotka löytyy myös tuolta arkistosta, silti ne on ylittänyt mysteeri kynnyksen ja päässeet kirjaan koska niihin on löytynyt oikeanlainen näkökulma. Yhtä hyvin ufo juttuna voisi olla Paasiveden pirut tai Pyhäselän aavetuulastaja jotka on ihan vastaavia ihmisiä kiusanneita valoilmiöitä joista myös ufotutkijat ovat oleet hyvin kiinnostuneita.

Eihän tuo kansarunoarkisto ole minkään yliopistoporukan aikaan saannos tai sisäpiirin juttu vaan kymmenien tuhansien tavallisten kylänmiesten kerrämä kokoelma jossa materiaali on kaikkien käytettävissä. Jos nyt esimerkiksi ottaa näistä noita-tarinoista tuon Ukko-Kinolaisen, jonka kerrottiin olevan niin voimakas tietäjä että lähteet alkoivat kiehua kun hän tuli paikalle. Mielenkiintoinen ykstyiskohta muttei varmaan mikään mysteeri, sitten kun alkaa pohtimaan voiko jokin voima tai erilaiset energiavirtaukset muuttaa lähteen toimintaa niin että se muuttuu hetkellisesti aktiivisemmaksi ja voiko ihmisen siltä löytyä tällaisia enegioita alkaa juttu muuttua mysteeriksi.

Kirja on hyvä tuollaisena,en tarkoita että siihen pitäisi jotain lisätä. Yritän vain sanoa että myös kansanrunoarkisto on hyvä, ei tieto mene pilalle jos sen arkistoi, päin vastoin, eikö se ole hyvä asia että tieto säilyy? Mistä sen tietää vaikka joku sinunkin lähteistä olisi toimittanut jonkin em. tarinoista tuonne arkistoon.

Jos nyt tuo minulle tuttua luola-aihetta käytän esimerkkinä niin Suomalaisen luolatutkimuksen pioneerit kaivoivat joskus 80-luvulla kansanrunoarkistoista lähes 400 suomalaisen luolan sijainnit joita olisi muuten ollut aika vaikea paikallistaa, ja tietysti kaupan päälle tuli kiehtovia yksityiskohtia ja tarinoita luoliin liittyen!