Kiva! Kirjakin tuli painosta toisen kerran bumerangina, joka tarkoittaa pakostakin viivästymistä, olkoonkin että korjaukset tehdään pikavauhtia. Kirjaa joutuukin nyt pikavauhtia taittamaan painopaikan kehnon klappisen leikkurin ehdoilla, eikä asiaa ainakaan paranna kaikkinaiset viestikatkokset korjausten osalta.
Jälleen Clausewitchin hahmottama kitkatoiminta. Kirjassaan hän kylläkin varoittaa, että armeijoiden liikuttelu on kuin vedessä kävelemistä. Mielenkiintoinen vertaus, aiemmin sanoin että näin suuritöisen kirjan toimittaminen on kuin siirapissa uimista. Onhan se Clausewitch omassa hyllyssä, ja oikein luin, että onko Clausewitchilla mitään keinoa voittaa kitkatoiminta. Kuulemma on erittäin tarmokkaan kenraalin avulla, mutta hintana on sitten koneiston hajoaminen. Sovellettuna se varmaan tarkoittaa, että voisin tarttua puhelimen kampeen, haukkua kaikki törpöiksi ja vihoviimeisiksi pölkkypäiksi, tehdä kaikille pahan mielen ja itkun kurkkuun, mutta tulisipa sitten vauhtiakin. Hintana se, ettei kukaan halua toiste olla kanssani tekemisissä, eli koneisto hajoaisi.
Eihän se myöhöstyminen maailmanloppu ole. Pahinta kuitenkin, että kesä-heinäkuun taitteessa on isoja tapahtumia, joista myöhästyminen on anteeksiantamatonta.
Tietty on ollut mielessä, josko näihin tapahtumiin ottaisi Scanserilta pienen erän pehmeäkantista versiota. Se voisi toimia, kunhan ennakkotilaajat ei saa asiasta vihiä, sillä heillähän on etusaantioikeus. Toisaalta, en taatusti postittele heille mitään pehmeäkantisia versioita, vaan tottakai kovakantisia. Joten jos sen tekee, paras toimia sammutetuin lyhdyin. Oma kuralla oleva talous pakottaa vehkeilemään tälläisiä ideoita.
Yllättäen tajuaa olevansa mahdottomassa tilanteessa. Tekee mitä tahansa, se on aina huono ratkaisu. Huonojen ratkaisujen päälle mikään ei tunnu toimivan. Yksistään se, että ilmestymispäivä lipsuu heinäkuun puolelle tarkoittaa vaisua alkua. Clausewitchin kielellä vissiin, että kun monen tuskan ja vaivan jälkeen saa viimein armeijan taistelukentälle asti, sota on jo edeltä käsin hävitty.
En silti valita. Vaikka kaikki asiat on menneet pieleen jokaisessa työvaiheessa, on ainakin opittu paljon asioita kantapään kautta. Tästedes tiedän, miten asioita ei tehdä. toisekseen, kiintotähtenä on silti, että menee vieläkin pieleen mikä menee, lopputulos on silti sen arvoinen.
