Suomen Mysteerit -teos

jonlord kirjoitti: Silloin taas tuli se vanha totuus mieleen, että kyllä se sisältö vaan ratkaisee. Eli se visuaalinen laatu on lähinnä kirsikka kakussa ja kiva plussa.

Juuri näin. Mutta asia on myös niin, että silloin kun sisältö on juurikin kultaa, niin sitä toivoo, että myös painoasu on sen mukainen. Tai kääntäen, jos sisältö on yhdentekevä, niin mitä sitä sitten niin ulkoasullakaan väliä.

En tiedä kuinka moni seurasi pari vuotta sitten Carl Barksin kootut -kirjasarjaan liittyvää jupakkaa. Siinähän ideana oli myydä kovalla rahalla faneille huippulaatua niin painoasun kuin tietysti myös sisällön osalta. Paitsi, että sitten kun niitä kirjasarjan osia alkoi tippumaan, niin porukka syynäsi suurennuslasi kädessä joka ruudun. Ja jos värien kohdistus tai rasterointi oli nanometrinkin verran pielessä, niin heti palautukseen. Keskustelupalstoilla vaihdettiin kokemuksia siitä, että minkä kirjan minkä sivun missäkin ruudussa oli ollut Roopen kävelykepissä pientä epäterävyyttä. Sanoma Magazines oli helisemässä, kun joutui tilailemaan painosta uusia kappaleita. Loppujen lopuksi, kahden vuoden venkslaamisen jälkeen, kun sarja oli kasassa, niin kyllähän siitä sitten hyvä tuli. Hinta oli edullinen 1 800 euroa. Ei kaduta.

Mutta tosiasiahan on se, että ainakaan täällä Suomessa ei tavallinen kirjan kuluttaja välitä noista painoteknisistä asioista mitään. Riittää, että tekstin näkee lukea. Syy on se sama, kuin miksi meillä on täällä kaikki muukin (talot, autot, jne.) halpamallia: yleinen köyhyys. Edes silloin, kun tehdään käännös vaikkapa jostain jenkkikirjasta, niin ei viitsitä tehdä kunnollista taittoa alkuperäistä mukaillen, vaan vedetään mutkat suoriksi, ja unohdetaan turhat koristelut ja typografiset hienoudet. Ikään kuin ajatellaan, että kyllä tämä suomalaisille kelpaa. Laadukkaan tekemisen kulttuuri on vasta nyt pikkuhiljaa palaamassa takaisin nuoremman sukupolven myötä. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

On tullut aika minunkin kirjoittaa pieni arvostelu kirjasta.

Kansissa ei ole tosiaan mitään moittimista. Henkilökohtaisesti en kyllä pidä keltaisen sävystä, mutta toisaalta ei sillä ole minulle juurikaan mitään väliä. Erottuupahan hyvin hyllystä. Kirjansisäisiin painoteknisiin asioihin minulla ei ole mitään sanottavaa kun ei ole alan tietotaitoakaan.

Kiinnostavimpia juttuja olivat mielestäni ohjelmoidut tappajat, Nordenskiöldin suuri oivallus, aidosti yliluonnollinen juttu, salakirjoitusta kokemäelaaksossa ja Raahen muumiot, mutta lähes kaikki oloivat mielenkiinnolla luettava loppuun asti.

Rosenkreuzilaisuus vai miten se sitten kirjoitettiinkaan mainittiin jossakin alkupään jutussa, mutta termi selitettiin paremmin vasta jossakin loppupuolen jutussa. Kivasti en jaksa etsiä mitkä olivat kyseiset jutut. 154-sivun Näkymätön pelastaja - jutun pohjalta olisi voinut saada enemmänkin juttua. Mammanikin sai parinsadan voltin tässä keväällä ja kertoi ihan samalla tavalla tunteneensa ihan kuin joku olisi iskenyt olkapäihin, että irtoaa sähkövirran imusta. Lieneeköhän tämä kovin yleistä?

Joka tapauksessa, yleisesti hyvä kirja. Avaa aivan uuden oven hihhulismin jännittävään maailmaan. Tämä kirja ei kuitenkaan riitä, vaan pitää hakea lisää hihhulismia netistä ja muista kirjoista.

Ja niin ihan positiivisessa sävyssä käytän hihhulismi-sanaa.

Narian kirjoitti:
En tiedä kuinka moni seurasi pari vuotta sitten Carl Barksin kootut -kirjasarjaan liittyvää jupakkaa. Siinähän ideana oli myydä kovalla rahalla faneille huippulaatua niin painoasun kuin tietysti myös sisällön osalta. Paitsi, että sitten kun niitä kirjasarjan osia alkoi tippumaan, niin porukka syynäsi suurennuslasi kädessä joka ruudun. Ja jos värien kohdistus tai rasterointi oli nanometrinkin verran pielessä, niin heti palautukseen. Keskustelupalstoilla vaihdettiin kokemuksia siitä, että minkä kirjan minkä sivun missäkin ruudussa oli ollut Roopen kävelykepissä pientä epäterävyyttä. Sanoma Magazines oli helisemässä, kun joutui tilailemaan painosta uusia kappaleita. Loppujen lopuksi, kahden vuoden venkslaamisen jälkeen, kun sarja oli kasassa, niin kyllähän siitä sitten hyvä tuli. Hinta oli edullinen 1 800 euroa. Ei kaduta.

Toi meni multa silloin ohi mutta kiinnostaisi kyllä, että olisikohan itseäni häirinnyt nuo. Mahtaisikohan Sanomalla olla vielä niitä huonoja jäljellä ja myisi ne mulle edullisesti...

Don Rosan setin tilasin ja kakkososa tuli just ja ihan hyvää laatua se ainakin mun silmään on.

jonlord kirjoitti: Don Rosan setin tilasin ja kakkososa tuli just ja ihan hyvää laatua se ainakin mun silmään on.

Sanoma Magazines oppi monia asioita Barks-projektin edetessä; loppua kohden ongelmat (ja palautukset) vähenivät. Luulen, että Don Rosa -tilaajat pääsevät paljon helpommalla.

Olisihan se hienoa, jos olisi noi molemmat sarjat. Itselläni ei rahat riittäneet Rosaan. Sattuneesta syystä.

jonlord kirjoitti: En edelleenkään voi kirjaa kommentoida mut sen haluaisin todeta kun puhutaan näistä paperilaaduista sun muista:

Katsottiin edellisviikonloppuna kavereiden kanssa Vixenin ja W.A.S.P.:n VHS:iä(eli näitä videokasetteja mitkä myöhemmin DVD ja blu-ray korvasivat) ja kasetit olivat 80-luvulta alkuperäisiä. Niin oli vaan niin saatanan hyviä. Silloin taas tuli se vanha totuus mieleen, että kyllä se sisältö vaan ratkaisee.

Nykyään muutenkin kun lukee/kulee jonkun DVD/blu-ray/kirja/vessapaperi-hankinnoista niin aina arvostellaan kuinka hyvä kuvalaatu tms... Eikä puhuta yhtään onko itse leffa tms. hyvä.

Sitten on bändien levyjä esim. Metallican St.Anger ja Death Magnetic missä on ihan saatanan paska äänenlaatu mikä ei häiritsisi jos musiikki ei olisi vielä paskempaa.

Eli se visuaalinen laatu on lähinnä kirsikka kakussa ja kiva plussa. Epäilen, että kun saan tuon kirjan käsiini niin olen siihen kaikin puolin tyytyväinen.



Toki voisin heittää kateellista kommenttia koska omat kirjani painetaan parhaimmalle laadulle mutta kukaan ei ole niitä silti lukenut.....

Jos haluat lisää kokemuksia äänenlaadusta niin hommaa Pink Floydin A Momentary Lapse of Reason. Siinä on äänentaajuudet valittu niin fantsusti, että Gilmourin kitaran vingutuksen kohdalle tulee herkästi kuulonalanema, vaikka luulee kuuntelevansa turvallisella äänenvoimakkuudella. Sisällön puolesta levy on aika heikko esitys, paitsi tuo ja pari kolme keskinkertaisempaa kipaletta.

Nyt on Höpsikselläkin painoteknisiä ongelmia propagandamateriaalinsa kanssa:
keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/363273
:laugh:

Ainoa kenellä tulee koneesta ulos priimaa on Vartiotorni-lehti .
(159 päivää maailmanloppuun.)