Megaliittikivien arvoitus

Otsikon pitäs olla tulevan kirjan nimenä ja jotenkin kutina että tulee jäämään viimeiseksi vähän isommaksi oivallukseksi. Mun mielestä tässä aiheessa on samaa potkua mitä 33-jutuissa aikanaan oli. Onhan se vahvempaa kun mummon kaurapuuro todeta että suomessa vaikutti jo aikain alussa korkeakulttuuriksi tulkittava kulttuuri. Eikä niistä kukaan tiedä mitään saati kivistä jota ne jälkeensä jätti.

Mä oon ollu vähän hissuksiin tästä. Kirja on kirjoitettu ja kustantajalle annettu. Se vaan läpikäy ne normit prosessit jotka kestää sen kuukauden jos toisenkin. Mua itteenihän aina jurppii se vaihe kun itte ei voi enää vaikuttaa asioihin, sama tilanne kun ton mun leffanikanssa, joka polttelis sekin. Kärsivällisyys on asia jota en oo kyl koskaan oppinut. Musta vaan jotenkin tuntuu että tässä kohtaa on vielä liian aikaista ruveta noita kiviä analyseeraan, sillä niitten konteksti on mielenkiintoinen mut vaatii vähän perehtymistä. Mä oon pyrkiny niitä jopa jaotteleen pää- ja alikultttuureiksi puhtaasti kivien perusteella.

Täytyy varmaan jo tässä kohtaa kiitellä tiimiä joka on kunnostautunut noitten kuvien antajana kirjaa varten. Niistä on irronnu valtavasti infotrmaatiota kun niitä on läpikäynyt.

Ook sä tätä nähny? Mä en löytäny siitä suomenkielisillä hauilla mitään, vaikka kokeilin montaa vaihtoehto ja niinkin simpeliä kuin "pello kivi".

www.flickr.com/photos/ikithule/249185355...B2jycD-6o8wUm-6GcpKE

Joo ei näitä voi kuvitellakaan tietävänsä kaikkia. Yksintossa keskisuomessa niitä tuntuu olevan joka mäen päällä niin paljon kun bongata viittii. Oleellisempaa on ollut löytää oikeanlainen kaava niitten etsimiseen. Kun lähtee vuoden 9700 eaa antaviivasta ei pitäis pettyä. Vertailun vuoksi maamme asutushistoria lähtee vasta vuodesta 8600 eaa joten jokainen voi jo tästä nähdä tän vallankumouksellisen luonteen. Kovasti tuntuvat päättyvän litorinan ylimpään rantaviivaan eli vuoteen 6500 eaa. Siitä eteenpäin alko tää balttilaisempi suomusjärven kulttuuri mut tässä on yks juttu. Tää tätä kivikulttuuria seurannut aikakausi on paljon alkeellisempi. Sitä syytä oon miettiny ja keksiny ihan oivan teorian. Samaten kun sen miksi yksijalkaisia on joka paikassa mut kolmijalkaisia ei ole juurikaan päijännettä lännemmässä jne. Ja sit on nää alikultturit eli ihmispäiset kivet joita tuntus olevan vaanrajatulla alueella ja ns kiikkukiviäkin esiintyy vaan idässä.

Mut toivottavasti kukaan ei pety kun oon miettiny enemmän kulttuuria näitten kivien takana kun itte kiviä. Mun mielestä tekijät on olleet saaristolaiskulttuuri ja se kaikkiliittyy siihen. Maankohoaminen teki tästä kulttuurista lopun. On kumminki mielenkiintoista että meillä on ollu tällänen kivikulttuuri jonka ainoot tutkijat on tähän asti olleet tälläset luontokuvabloggaajat. Toivotaan ny et tästä kirjasta syntys jotain

Mä näkisin tän kehittymispuolen silleen, että kun on vaan jotain porukkaa niin osaaminen on vähäisempää kuin jos on useampaa porukkaa.

Eli nää kivet olis jotain mitä metsästäjä-keräilijäkansa tarvitti ennen kuin maanviljelyskulttuuri tuli, koska sen mukana tuli jotain tilalle.

Ehkä ne kivet on tarkoitettu nahkojen venyttämiseen niin kuin sä jo arvasit, koska tää puoli nyt ainakin menee uusiksi kun heinäkenkä saapuu kaupunkiin. Sillä on oma tapa venyttää nahkoja, koska se osaa rakentaa. Kota rupeaa oleen aika alkeellinen asumus kun pellon viereen pykätään pysyvä pirtti.

Metsämieskin oppii rakentaan ja sillä on kohta pysyvä mökki, missä tarkenee paremmin talven yli, eikä lohkareita tarvii enää siirrellä, kun sitäkin varten voi tehdä vehkeen puusta.

Tässä välissä on varmaan ollut iso harppaus eteenpäin työkalupuolella ja sitä kannattais fundeerata.

Mun mielestä on vähän outoo, että on kivikautta ja pronssikautta, mutta ei puukautta, vaikka timpurin taidot on hyvinkin olennaisia varsinkin tämmöisessä maassa, missä skutsista ei silleen oo pulaa, ja pysyvän asutuksen konsepti on pakostikin pannut kaiken kokonaan uusiksi.

Isojen kivien siirtelyn tilalle on varmaan tullu jotain muuta, koska ei se metsämiehen ajattelutapa mihinkään oo kadonnut ja siinä on inssin vikaa. Pitää olla hyvä arvioimaan ajan kulumista ja keihään kaarta ja tekeen suunnitelmia että sais murkinaa pöytään ja se näkyy sitten rakentamisessakin.

Heinäkengällä on perinteet, mutta tälle jokainen päivä on aina uusi.

Oikeestaan näistä kivistä kannattais katella semmoista asiaa kuin abstrakti taide, koska se on aika selkeesti metsämiehien alaa ja liikkuvaisemmat tyypit sitä tekee nykyäänkin.

Suojatyöpaikan hommanneen maalaispojan voi olla vaikee käsittää näitä asioita ja sen takia se puhuu kulttiesineistä ja kulttipaikoista kun silmiin sattuu jotain, mitä se ei ymmärrä, vaikkei niissä oo sen enempää ymmärrettävää kuin jossain Picasson maalauksessa. Kehittyneempi hahmotuskyky on vaan tehnyt jotain oman silmänsä iloksi.

Kun kattelee vaikka maailmalta löytyneitä kalliomaalauksia niin jotkut on tosi näköisiä kuvia jostain ja jotkut toiset kuuluu mikä vittu tuo on? -kategoriaan, ja megaliittikulttuuri menee oikeestaan kokonaan jälkimmäiseen katogoriaan, koska inspiraatiota ei selkeesti oo haettu skutsista vaan on pitäny tehdä jotain muuta.

Lohkareitakin on siirrelty silleen, että pitää ihmetellä, että miten se pysyy tossa ja miten se on saatu sinne. Niitä katotaan ihan kuin abstraktia taidetta, joten on aika pätevä syy olettaa, että ne kanssa on sitä.

Asiaa vois ehkä testata silleen, että taiteilijat kokeilis tehdä kivikautisilla vehkeillä jotain, mihin ei oo keksitty muuta selitystä kun jääkausi. Ei välttämättä kauan nokka tuhisis.

Tää vois olla sellainen ohjelmaformaatti mistä Ylekin kiinnostuis, niin että leffan sijaan voisit kokeilla vaikka Kummakiven jäljentämistä samalla köörillä.

Yks hyvä tutkimuskohde olis kanssa primitiivisyyden jäljittäminen, koska silläkin on vaikutusta asioihin ja niiden tutkimiseen.

Sen nykyinen olinpaikka on helppo huomata jatkuvasta ränklätyksestä ja sitä ennen se pesi lähiöissä ja piti yllä kaupunginosien ja kortteleiden välisiä vihamielisyyksiä, jotka oli jatkoa kylätappeluille ja ties mille.

Nää on sitä jengiä, joka ei koskaan opi oikeestaan mitään ja joutuu ettiin keinoja päästä jotenkin hyötymään muitten osaamisesta.