Parkkusen jutuissa oli turhan paljon pelkkää arvovaltakiistaa kun sitähän nää tiedejutut pyrkii tsuhnalaisille olemaan. Tuotannossa on tärkein teos joku kadonnu dokkari, mitä kukaan ei oo nähny kun geologien salaliitto on jotenkin tukahduttanu sen, ja täähän sopii kivasti wiralliseen hörhöilyyn, missä keksityt jutut vaan runnotaan totuudeks. Äkkiä joka tuutista alkaa tulla, että sisällissota johtu vihapuheesta ja sen takia pitäis lopettaa poliitikkojen ja virkamiehien maalittaminen niillä häväistysuutisilla, missä kerrotaan niitten hölmöilyistä. Se on niinku normaalia, että kaikki menee vituiks viimeistään siinä vaiheessa kun hommataan uus tietojärjestelmä ja siitä pitäis olla kiitollinen. Parkkusen tapanen tyyppi sitten on taistelevinaan tämmöstä sortajaa vastaan, mutta silläkään ei oo oikeestaan mitään tarjottavaa kun sitä dokkaria ei vaan löydy mistään. Ihan kun ne historialliset totuudet, mistä puuttuu just ne kaikkein tärkeimmät todisteet.
Ior Bock hoiti nää hommat paremmin kun se ei jääny riiteleen junttien kanssa vaan levitti sitä omaa näkemystään. Riitoja ei voi voittaa, koska niissä saa puhua paskaa vapaasti ja aina on nousemassa lauma innokkaita haastajia, keille kelpaa riidan aiheeks mikä tahansa, mutta kun ei riitele niin yleisöö löytyy siitä sakista, mikä ei enää jaksa seurata kusipäitten perseilemistä.
