Debunkkausta

Päätin aloittaa debunkkaus-ketjun, eli tarkoituksena olisi innostaa ihmisiä paljastamaan havaitsemiaan huijauksia (tahattomia ja tahallisia), liittyivätpä ne sitten huuhaa-touhuihin tai muihin asioihin.

Ensiksi debunkkaus muinoin lähettämääni Katti ja spööki -aiheeseen liittyen. (Älkää turhaan vaivautuko lukemaan sitä alkuperäistä juttua, se olisi ajan haaskausta). Kissan säikäytti uniltaan luultavimmin kuivan huoneilman aiheuttama sähköisku turkissa, eikä mikään paranormaali entiteetti. Katti kun ei fysiikan perusoppeja tunne, joutui tuijottelemaan häkeltyneenä ympärilleen :laugh: .

Toinen tapaus liittyy erääseen Riivatut talot -sarjan (kyllä, sitäkin joku todella katsoo ) jaksoon. En enää jaksa muistaa, missä talossa oltiin. Jaksossa oli kohtaus, jossa tavoiteltiin kontaktia henkiin kylpyhuoneessa. Kuvissa vilahti lavuaari, jonka hanasta tihkui vettä. Kului jokunen sekunti, joiden aikana kuvissa näkyi kuvausryhmän porukkaa haahuilemassa ja huhuilemassa. Sitten joku "yllättäen" äkkäsi että jösses sentään, kummitus on avannut hanan, jolloin kamera kohdistettiin takaisin lavuaaria kuvaamaan. Vanhoissa taloissa veden virtaus voi vaihdella hyvinkin paljon pumpun ja vesivaraajan toiminnan mukaan, joten tihkutus voi muuttua hetkessä kunnon virtaukseksi.

Kommentoimatta sen kummemmin, ovatko sarjassa kuvatut ilmiöt mahdollisesti todellisia vai eivät, ihmettelen kuitenkin, ettei kohtauksen epäjohdonmukaisuutta oltu huomattu edes jälkituotantovaiheessa. Osaako joku muuten sanoa, miten ne koputukset on ehkä saatu aikaan? Olen ollut huomaavinani, että ne kuulostavat jaksosta toiseen kovin samanlaisilta. Spiritismin alkutaipaleellahan oli se huijaus, jossa erään perheen tyttäret saivat koputukset aikaan varpaillaan napsuttelemalla.

Punagraniitti kirjoitti: Osaako joku muuten sanoa, miten ne koputukset on ehkä saatu aikaan? Olen ollut huomaavinani, että ne kuulostavat jaksosta toiseen kovin samanlaisilta.

Tämän päivän TV-tuottajilla ei ole mitään moraalia, joten nuo voi olla mitä tahansa, vaikkapa editointipöydällä lisättyjä ääniä.

Moraalittomuudesta hyvä esimerkki on ”taikuri” Chris Angelin TV-sarja, jossa lähestulkoon jokainen ”temppu” perustuu videomateriaalin editointiin.

Eikös tuo veden virtaus johdu paineesta? Jos vesi tulee boilerista, virtausnopeus on suhteessa säiliön paineeseen, joka taas johtuu veden ja ilman keskinäisestä suhteesta. Tätä voi testata ihan jaffapullollakin.

Joo, nyt on ollu työn alla hermeetikkoon saada laadukas artikkeli näistä 1800-luvun okkultismeista ym jotka nojas aika pitkälle silmänkääntöön. Itse olen kovasti etsinyt ohjetta miten valmistaa legendaarista ektoplasmaa, jonka voi purskauttaa suustaan sopivassa kohtaa kun ollaan ”transsissa”, Sen tiedän että fosforin lisääminen antaa kontrastia jos ollaan hämärässä. Toivotaan että artikkeli näkisi päivänvalonsa sitten joskus.

Enpä malta olla kehaisematta että osasin itsekin ennen pari yliluonnollista juttua. Osasin esim hävittää palavan savukkeen pienen nenäliinan sisään ja sitten hämmästytin kerran jengiä työntämällä markan kaljapulloon. kerroin näistä yliluonnollisista lahjoistani eräälle ammattitaikurillekin, ja hän totesi kuivasti, että hänkin oli aikanaan edesmenneen taikuri Leo Frilanderin opissa.

Jossain kirjassa kerrottiin, että meediot saattoivat käyttää ektoplasmana vaikkapa sideharsoa, jonka he nielivät ennen istuntoa ja oksensivat sitten sopivan dramaattisessa kohtaa ulos. Joskus sideharsoon saattoi olla liimattuna myös edesmenneiden kasvokuvia, jotka tietenkin oli leikattu vanhoista valokuvista. Kyseistä ektoplasmatemppua ei ehkä kannata kokeilla kotona, sillä voi olla, että päätyy itse rajan taakse. Voi vain kuvitella, mitä ensihoitajat ja muut ajattelisivat, kun joku löytyisi tuupertuneena ihmisten pärstäkuvilla koristeltu kangasriekale suusta roikkuen... On sitä komiampiakin tapoja lähteä.

Kuvittelisin, että ektoplasmana toimisi joku leivinsoodan sekainen jauhoseos, joka suussa sylkeen sekoittuessaan laajenisi sopivasti. Täytyy kyllä ihmetellä, mitä viktoriaanisen ajan ihmisten päässä oikein liikkui, jos kerran suusta pursuavaa mönjääkin pidettiin merkkinä henkimaailman olemassaolosta. Olihan siihen aikaan monissa tuotteissa vaikkapa lyijyn kaltaisia myrkkyjä ja lapset saatettiin lähettää iltaisin höyhensaarten sijasta "lohikäärmejahtiin" täysin laillisesti hankitun liuoksen voimin, mutta silti.

Kehtaako tätä muuten myöntää, mutta onnistuin tosiaan pari päivää sitten säikäyttämään itse itseni perinjuurin. Tässä tuntee itsensä samanlaiseksi tolvanaksi, kun ne siinä tv-sarjassa, kameran kanssa autiotaloissa säikkymässä omien askeltensa narinaa.
Kerrotaan koko juttu. Olin siis käymässä pitkänniemen hylätyllä hautausmaalla, koska se on kiistatta Suomen kolkoin paikka, jollaista vain voi kuvitellakaan. Paikalliset ainakin välttävät paikkaa eikä siellä koskaan taida ketään käydäkään. Aiheen makabeerius veti puoleensa, ja paikalla kun oltiin, piti tietenkin näpätä myös kuvia. Näistä ne parhaat artikkelit syntyy.
Näppäsin ekan kuvan ja ajattelin tunnelmaan virittäytyäkseni, että täältä jos mista voisi bongata kummituksen tai ainakin saada mukaansa harvinaisen häjyn räyhähengen. Katsoessani sitten kamerasta, onnistuiko kuva salaman kanssa, olin saada sydänhalpauksen. Kuvassa oli selvästi aavemaisia rihmoja, jotka eivät näkyneet ihmissilmin, mutta kameran kautta kuitenkin. ja ne kaikki olivat kietoutuneet kuvasta päätellen ympärilleni…
Näin sitä ajattelee sekunnin sadasosassa kunnes rationaalinen puoli herää muutaman sekunnin päästä muistuttamaan, että tupakki kädessä ei aina saa onnistuneita kuvia.

Jospa siinä kuitenkin heijastuu jostain valoa kameran linssiin. Ilmiön etäisyys on niin lähellä kameraa, että näyttää vähän samalta kuin katsoisi ulos likaisesta ikkunasta.