- Vastaanotettu kiitos 171
Findie-elokuvat
8 vuotta 6 kuukautta sitten #26304
: juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa Findie-elokuvat
Tilanne voisi muuttua jos indepiireissä viitsittäisiin tehdä jotain asian hyväksi.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
8 vuotta 6 kuukautta sitten #26306
: Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Findie-elokuvat
Vika on varmaan ihan toisessa päässä eli television puolella. On tolla telkkarituottajien puolellakin ihan kunnianhimoista sakkia joka ei vaan koskaan pääse näyttään kynsiään. se ohtuu siitä että siellä mennään mainostulojen ehdoilla ja mainostulot menee peruskatsojien ehdoilla. ja ne peruskatsojat haluaa niitä sisustus- ja kokkausohjelmia... suomen kauneimmat kartanot -dokkaria... viihdelauantaita... tää on se perussyy miksi voi pujotella vaikka iät ja ajat löytämättä millään muotoa kiinnostavaa.
mutta toki töllössä on se laatusiipikin. sehän on näitä kaapelikanava-juttuja (esim HBO) joka ei oo vastuussa mainostajille, eikä sen tartte miellyttää peruskatsojan perusmakua, ja harvoin sitä mikään julkisensanan neuvostokaan painostaa kun se on kumminkin sisäpiirin kanava. se rahoittaa ittensä vaan kanavapaketin ostajakunnalla. ja tää on niinku se syy, miksi ne voi tehdä siellä sellaista ohjelmaa ja niin korkein laatukriteerein kun niitä sattuu huvittaan. Ittehän en avaa telkkaria kun kerran viikossa kattoakseni Walking Deadin ja sekin on formaatti jollaista tavalliselta kanavalta ei vois kuvitellakaan syntyvän. myös se on näitä yksityiskanava-juttuja jossa käsikirjoittajat pääsee ääneen.
Tietynlainen murros näissä on menossa kun tavallisetkin tv-kanavat koettaa näihin maksukanava-paketteihin mukaan. Siellä on sitten eri kriteerit miten ohjelmia leivotaan ja rahoitetaan ja kuka pääsee tekeen sellaista draamaa kun sattuu kunnianhimo antaan myöten.
Telkkarin ongelma on tää sama mikä kirjallisuudessakin; tavallisen katsojan liiallinen miellyttäminen. perusformaatteja, ei-radikaaleja, yllätyksetöntä kliseistä lajityyppiä. On kai luonnollista että silloin uudistus tapahtuu alakulttuureissa jotka tosin ei vielä tee varsinaisia tuotantokausia vaan yksittäisiä elokuvia mutta joskushan se asetelma sieltä kiepsahtaa ympäri.
mutta toki töllössä on se laatusiipikin. sehän on näitä kaapelikanava-juttuja (esim HBO) joka ei oo vastuussa mainostajille, eikä sen tartte miellyttää peruskatsojan perusmakua, ja harvoin sitä mikään julkisensanan neuvostokaan painostaa kun se on kumminkin sisäpiirin kanava. se rahoittaa ittensä vaan kanavapaketin ostajakunnalla. ja tää on niinku se syy, miksi ne voi tehdä siellä sellaista ohjelmaa ja niin korkein laatukriteerein kun niitä sattuu huvittaan. Ittehän en avaa telkkaria kun kerran viikossa kattoakseni Walking Deadin ja sekin on formaatti jollaista tavalliselta kanavalta ei vois kuvitellakaan syntyvän. myös se on näitä yksityiskanava-juttuja jossa käsikirjoittajat pääsee ääneen.
Tietynlainen murros näissä on menossa kun tavallisetkin tv-kanavat koettaa näihin maksukanava-paketteihin mukaan. Siellä on sitten eri kriteerit miten ohjelmia leivotaan ja rahoitetaan ja kuka pääsee tekeen sellaista draamaa kun sattuu kunnianhimo antaan myöten.
Telkkarin ongelma on tää sama mikä kirjallisuudessakin; tavallisen katsojan liiallinen miellyttäminen. perusformaatteja, ei-radikaaleja, yllätyksetöntä kliseistä lajityyppiä. On kai luonnollista että silloin uudistus tapahtuu alakulttuureissa jotka tosin ei vielä tee varsinaisia tuotantokausia vaan yksittäisiä elokuvia mutta joskushan se asetelma sieltä kiepsahtaa ympäri.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
8 vuotta 6 kuukautta sitten - 8 vuotta 6 kuukautta sitten #26307
: juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa Findie-elokuvat
No miten olisi joku netti-tv tai mitä ne nyt on. Vaikka IndieFlix mistä voi kattoa leffan eurolla tai parilla. Sen saisi tietokoneelle, televisioon ja kännykkään, joskin kännykällä kattominen voisi olla halvempaa kun resoluutionkin täysi vitsi.
Höpötä asiasta vaikka kustantajalles kun se kumminkin ymmärtää rahan päälle.
Tämmöisen järkkäämisen ei luulisi olevan nykyään niin kallista, että velat olisi niskassa lopun iän jos se ei heti ala menestyä.
Indieporukat voisi ryhtyä siihen itekin osuuskuntapohjalta eikä varmasti uhkaisi luovuutta kun ei sillä kumminkaan rikastuisi. Hyvällä tuurilla voisi saada omansa takaisin.
Nää projektit tuppaa Suomessa kaatumaan siihen, että hinta on liian korkea. Musiikki-CD maksaa saman minkä kaupassakin ja siihen hintaan saa sitten vaan jotain puuroista mp3:a. Dirikat on sitten ihmeissään kun asiakkaat jostaihn syystä puuttuu.
Elikkä hintojen pitää olla selvästi halvemmat kuin DVD:n vuokraaminen jos tämmöiseen meinaa ryhtyä. Omaksi ostaminen voi olla vähän kalliimpaa, mutta ei yhtä kallista kuin fyysisen levyn ostaminen kaupasta.
Jotain vanhempia ja kengännauhabudjetilla tehtyjä rainoja voisi näyttää ilmaiseksikin, että asiakkaita varmasti tulisi.
Jos täyttä hintaa haluaa niin pitää sitten myydä niitä fyysisiä levyjä.
Höpötä asiasta vaikka kustantajalles kun se kumminkin ymmärtää rahan päälle.
Tämmöisen järkkäämisen ei luulisi olevan nykyään niin kallista, että velat olisi niskassa lopun iän jos se ei heti ala menestyä.
Indieporukat voisi ryhtyä siihen itekin osuuskuntapohjalta eikä varmasti uhkaisi luovuutta kun ei sillä kumminkaan rikastuisi. Hyvällä tuurilla voisi saada omansa takaisin.
Nää projektit tuppaa Suomessa kaatumaan siihen, että hinta on liian korkea. Musiikki-CD maksaa saman minkä kaupassakin ja siihen hintaan saa sitten vaan jotain puuroista mp3:a. Dirikat on sitten ihmeissään kun asiakkaat jostaihn syystä puuttuu.
Elikkä hintojen pitää olla selvästi halvemmat kuin DVD:n vuokraaminen jos tämmöiseen meinaa ryhtyä. Omaksi ostaminen voi olla vähän kalliimpaa, mutta ei yhtä kallista kuin fyysisen levyn ostaminen kaupasta.
Jotain vanhempia ja kengännauhabudjetilla tehtyjä rainoja voisi näyttää ilmaiseksikin, että asiakkaita varmasti tulisi.
Jos täyttä hintaa haluaa niin pitää sitten myydä niitä fyysisiä levyjä.
Viimeksi muokattu: 8 vuotta 6 kuukautta sitten juppe.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
8 vuotta 5 kuukautta sitten #26530
: Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Findie-elokuvat
Katos vaan- Moontv on hankkinu ohjelmistoonsa ton elokuvan rasvainen tiistai. en sinänsä ihmettele et jos kotimainen indie pääsee telkkariin ees alikanavalle, se on just toi eikä mikään muu. taitaa olla yksi parhaimpia lyhäreitä mitä on kuunaan tehty kengännauhabudjetilla. sen voi kattoo tästä linkistä
moontv.fi/ohjelmat/elokuvat-ja-viihde/rasvainen-tiistai
moontv.fi/ohjelmat/elokuvat-ja-viihde/rasvainen-tiistai
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
8 vuotta 5 kuukautta sitten #26531
: juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa Findie-elokuvat
Kertojan ääni sopii kyllä tyyliin. Märkäkorvaiset opiskelijapojut on kattelleet ameriikkalaisia rikoselokuva ja tehneet lyhärin.
Tuota voisi käyttä päiväunijaksona ylioppilasmerkonomin elämästä kertovassa leffassa, jonka dramaattisin kohtaus olisi muuten se, että roskapussi kaatuu sillä aikaa kun se vetää kenkiä jalkaan ja kahvinporot leviää lattialle.
Tuota voisi käyttä päiväunijaksona ylioppilasmerkonomin elämästä kertovassa leffassa, jonka dramaattisin kohtaus olisi muuten se, että roskapussi kaatuu sillä aikaa kun se vetää kenkiä jalkaan ja kahvinporot leviää lattialle.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
8 vuotta 5 kuukautta sitten #26533
: Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Findie-elokuvat
Se on hyvä elokuva jo siksikin että sen tekemiseen on nähty kunnolla vaivaa, ja kohtausten animoidut välit on jotain taidonnäytettä huikeimmillaan.
mutten minäkään kiistä, etteikö siinä olisi ne puutteet jotka on tätä nk. rakenteellista laatua. Olen tainnut jo kertoakin siitä havainnosta jonka koen kesäisin maaseudulla. Peltoaukealla näkee yllättävän paljon ihmisiä, maajusseja omissa askareissaan, kuka pihallaan ja kuka pellollaan. mutta ne ei tee koskaan yhdessä mitään.
Eli tässä indie-hommassa on tää ongelma että siinä on parhaimmillaan ne perusnäyttelijät jotka juonirakenne vaatii, muttei yhtään enempää. Itse asiassa kun siellä TUFFissa katteli niitä elokuvia, niin valtaosa niistä on yhden huoneen elokuvia, kaksi näyttelijää, joku avustajakin ehkä. 20 elokuvaa jossa kaikissa 1-3 näyttelijää. Sen sijaan jos munat paniskin samaan koriin ja oliskin vaan yksi elokuva jossa olis 60 näyttelijää … millainen olisi lopputulos. Entä jos sellaista keskinäistä solidaarisuutta ja talkoohenkeä todella löytyskin jossa kukaan ei pyydä ittelleen mitään – jengi yhdistyisi. Syntyisikö silloin mahtispektaakkeli, suurelokuva Kuhmon puolustustaistelusta jossa 3000 puna-armeijan äijää huutaa uraata ja kaksisataa suomalaista puolustaa urheasti. Se peittoais mennen tullen kaikki elokuvasäätiön miljoonilla rahoittamat elokuvat ja voittas kaikki kansainväliset palkinnot. se ostettas 120 maahan ja kulttuuriministeri soittas ja onnittelis uudesta vientivaltista. ja koko roska maksas teoltaan 1500 euroa.
No näinhän se ei oo koskaan menny. Sillä organisoitumista ei varsinaisesti ole koskaan tapahtunut. Jokainen joutuu tekeen noita yhden huoneen elokuviaan kahden näyttelijänsä kanssa.
Joko täytyy tuntea ihmisiä todella paljon tai sitten omata rahaa. Rahasta tulikin mieleeni kun alan konkarit kertovat miten elokuva tehdään ilman rahnaa.
www.leffatykki.com/artikkelit/436432
Itse asiassa jutusta ilmenee että on olemassa joku 50 000e budjetti joka ainakin omalla mittapuullani on pienoinen omaisuus. ja että ne rahat hurahtaa äkkiä näyttelijöiden palkkoihin. Eikä se ihme, liiton taksat kun on 500e/8h ja ylityökorvaukset erikseen + rooliopettelu. Joka jannulle kymppidona hanskaan joka tietenkin on mahdollista jos sattuu saamaan kahden miljoonan avustukset lottorahoista. Vaan miten me muut?
Kun rahaa kuluu päivittäin ja kaikki on hanska ojossa on selvää ettei se ikinä tule valmiiksi. vai tuleeko? Sitä alkaa oikoa, typistää, karsia ylimääräisiä juonikoukkuja ja ihmisiä. Huomaa ettei tuota tarvikkaan oikeasti kuvata tai että kokonaisen tapahtuman voi korvata yksittäisellä repliikillä. Siihenhän se menee ja lopputulos on – yhden huoneen elokuva.
Siinä on joku kirous että elokuvanteko on tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Rasvainen tiistaikin on tämän rakenteen vanki. mutta se on korjannut paljon leikkauksilla, tervöinneillä, erityisesti animoinneilla, värimäärittelyillä ym jotka toinen elokuvantekijä kyllä huomaa. Se erottuu lajityypeistä edukseen kirkkaana tähtenä juuri tuon vaivannäkönsä takia. Jää oikein miettiin mihin nää tyypit pystyis jos niillä olis oikeesti rahaa?
Samalla näkee että se jengi joka on näitä tehnyt 10-20v alkaa kehittyä. Ne on siinä välivaiheessa että ei ne enää tee tomppeleita splattereita muttei ne o saaneet jalkaansa vielä oikeiden elokuvantekijöidenkään joukkoon, vaikka kunnianhimon puolesta jo haluaisivat.
Mistä päästäänkin sitten minuun. Splatter alkaa olla lajityyppinä vanhentunut ja sitä pidetään alkuvaiheen pakkopullana, kun ollaan vielä innokkaita ja lapsellisia. Vakavasti itsensä ottavat jo vähän häpeevätkin niitä. ja just siksi mun pitää tehdä sellainen. Toisaalta uskon ettei se saa nuivaa vastaanottoa sillä mulla on kumminkin yksi ase jota harvalla tässä maassa on, ja se on tuo kirjailijatausta. Heikot kässärit on helmasynti vähän kaikessa indiessä mutta itse uskon että leffa voi olla kuinka kökösti tehty tahansa, kunhan siinä on hyvä tarina - ja joka pitää katsojan innokkaana sinne saakka että tarina hahmottuu.
mutten minäkään kiistä, etteikö siinä olisi ne puutteet jotka on tätä nk. rakenteellista laatua. Olen tainnut jo kertoakin siitä havainnosta jonka koen kesäisin maaseudulla. Peltoaukealla näkee yllättävän paljon ihmisiä, maajusseja omissa askareissaan, kuka pihallaan ja kuka pellollaan. mutta ne ei tee koskaan yhdessä mitään.
Eli tässä indie-hommassa on tää ongelma että siinä on parhaimmillaan ne perusnäyttelijät jotka juonirakenne vaatii, muttei yhtään enempää. Itse asiassa kun siellä TUFFissa katteli niitä elokuvia, niin valtaosa niistä on yhden huoneen elokuvia, kaksi näyttelijää, joku avustajakin ehkä. 20 elokuvaa jossa kaikissa 1-3 näyttelijää. Sen sijaan jos munat paniskin samaan koriin ja oliskin vaan yksi elokuva jossa olis 60 näyttelijää … millainen olisi lopputulos. Entä jos sellaista keskinäistä solidaarisuutta ja talkoohenkeä todella löytyskin jossa kukaan ei pyydä ittelleen mitään – jengi yhdistyisi. Syntyisikö silloin mahtispektaakkeli, suurelokuva Kuhmon puolustustaistelusta jossa 3000 puna-armeijan äijää huutaa uraata ja kaksisataa suomalaista puolustaa urheasti. Se peittoais mennen tullen kaikki elokuvasäätiön miljoonilla rahoittamat elokuvat ja voittas kaikki kansainväliset palkinnot. se ostettas 120 maahan ja kulttuuriministeri soittas ja onnittelis uudesta vientivaltista. ja koko roska maksas teoltaan 1500 euroa.
No näinhän se ei oo koskaan menny. Sillä organisoitumista ei varsinaisesti ole koskaan tapahtunut. Jokainen joutuu tekeen noita yhden huoneen elokuviaan kahden näyttelijänsä kanssa.
Joko täytyy tuntea ihmisiä todella paljon tai sitten omata rahaa. Rahasta tulikin mieleeni kun alan konkarit kertovat miten elokuva tehdään ilman rahnaa.
www.leffatykki.com/artikkelit/436432
Itse asiassa jutusta ilmenee että on olemassa joku 50 000e budjetti joka ainakin omalla mittapuullani on pienoinen omaisuus. ja että ne rahat hurahtaa äkkiä näyttelijöiden palkkoihin. Eikä se ihme, liiton taksat kun on 500e/8h ja ylityökorvaukset erikseen + rooliopettelu. Joka jannulle kymppidona hanskaan joka tietenkin on mahdollista jos sattuu saamaan kahden miljoonan avustukset lottorahoista. Vaan miten me muut?
Kun rahaa kuluu päivittäin ja kaikki on hanska ojossa on selvää ettei se ikinä tule valmiiksi. vai tuleeko? Sitä alkaa oikoa, typistää, karsia ylimääräisiä juonikoukkuja ja ihmisiä. Huomaa ettei tuota tarvikkaan oikeasti kuvata tai että kokonaisen tapahtuman voi korvata yksittäisellä repliikillä. Siihenhän se menee ja lopputulos on – yhden huoneen elokuva.
Siinä on joku kirous että elokuvanteko on tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Rasvainen tiistaikin on tämän rakenteen vanki. mutta se on korjannut paljon leikkauksilla, tervöinneillä, erityisesti animoinneilla, värimäärittelyillä ym jotka toinen elokuvantekijä kyllä huomaa. Se erottuu lajityypeistä edukseen kirkkaana tähtenä juuri tuon vaivannäkönsä takia. Jää oikein miettiin mihin nää tyypit pystyis jos niillä olis oikeesti rahaa?
Samalla näkee että se jengi joka on näitä tehnyt 10-20v alkaa kehittyä. Ne on siinä välivaiheessa että ei ne enää tee tomppeleita splattereita muttei ne o saaneet jalkaansa vielä oikeiden elokuvantekijöidenkään joukkoon, vaikka kunnianhimon puolesta jo haluaisivat.
Mistä päästäänkin sitten minuun. Splatter alkaa olla lajityyppinä vanhentunut ja sitä pidetään alkuvaiheen pakkopullana, kun ollaan vielä innokkaita ja lapsellisia. Vakavasti itsensä ottavat jo vähän häpeevätkin niitä. ja just siksi mun pitää tehdä sellainen. Toisaalta uskon ettei se saa nuivaa vastaanottoa sillä mulla on kumminkin yksi ase jota harvalla tässä maassa on, ja se on tuo kirjailijatausta. Heikot kässärit on helmasynti vähän kaikessa indiessä mutta itse uskon että leffa voi olla kuinka kökösti tehty tahansa, kunhan siinä on hyvä tarina - ja joka pitää katsojan innokkaana sinne saakka että tarina hahmottuu.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Sivu luotiin ajassa: 0.298 sekuntia