Findie-elokuvat

Tää ny ei varmaan ole findietä vaan indietä. Sellainen tossa justiinsa vilahti telkkarissa kun tuli tää venäläinen Shopping Tour. Oli oikeen kunnon halpis, kaks näyttelijää ja loput avustajia ja kuvattu ns. dokkari-meiningillä ja väliin oli niin staattista kuvaa että oikeen puudutti. Mutta pakkohan oli onnitella että olivat sen saaneet telkkariin saakka myytyä. Ideasta en sano mitään, mutta oli siinä hetkensäkin vaikka rehellisesti sanoen lyhärinä toi olis toiminu todella hyvin.

Puhelimella kuvattu kökkö kumminki toimii paremmin kuin joku vajailla taidoilla tehty tekotaidekökkö. Ei pidä yrittää liian paljon.

Ensin Bad Taste ja sitten joskus myöhemmin se Taru sormusten herrasta.

Ei se indieks ollu huono - päinvastoin. Tai miten sen sit määrittää? Indie joka on suunniteltu televisioon joutuu oleen vähän sellainen puolivarovainen ja puolihumoristinen. Tässä me nähdään nää vaateet mitä tuottaja joutuu ottaan huomioon kun se suoraan tekee kanavalle. Tai siis täähän oli venäläinen viritys mutta arvattavasti siinä oli mukana myös suomalaisrahaa. Ekaks saa kuunnella kun YLEn rahoittaja pitää kolmituntisen esitelmän mitä elokuvassa saa olla ja mitä ei saa olla ja mitä mainostajat haluaa, ja mitä sponsorit vaatii jne. Loppujen lopuks siitä tulee aina sitä vesittämisen taidetta. Tai ehkei vesitystä vaan sellaista etukäteissensuuria jossa joutuu varoon tiettyjä juttuja ja tekeen sillain siistillä tavalla juttuja. Kyllä se tässäkin näky taustalla.

Minähän oon ny kesällä pusertamassa vastaavanlaisesta teemasta jotain paljon rankempaa. Siitä lähdetään ettei sitä mikään kanava tuu ostaan, videolevittäjät ei oo ollenkaan kiinnostuneita oikeestaan on yks ja hailee mitä se suuri yleisökään siitä aattelee kun ei se sitä tuu näkeen. Kerrankin voi tehdä omilla ehdoillaan ja vetää rankasti ja rehellisesti välittämättä kuka pitkästyy ja kuka järkyttyy. Tekemisen vapaus, ainoona haittana ettei sellainen sisältö sitten iske minkään koneiston sisään. Mutta tän yhden ja ainoon kerran kun tekee 70-100 minuuttisen niin ei jäädä sit puolinaisuuksiin.

ja katotaan miten ton Niinankin käy. Sehän on tarkoituksellisen huono ja tyhmä ja välttämättä nää tyypit jotka kasvo ulos idioottitaiteesta jo vuosikymmen sitten, ei välttämättä enää tajua sitä ollenkaan koska siinä on niin se camp -meininki päällä, ja ottavat ittensä mahdollisesti nykyisin niin vakavasti. Tai sitten se tosiaan on virkistävä tuulahdus ja indie-sakki diggaakin sitä koska se on niin juurille menemistä.

Jukkis kirjoitti: Minähän oon ny kesällä pusertamassa vastaavanlaisesta teemasta jotain paljon rankempaa. Siitä lähdetään ettei sitä mikään kanava tuu ostaan, videolevittäjät ei oo ollenkaan kiinnostuneita oikeestaan on yks ja hailee mitä se suuri yleisökään siitä aattelee kun ei se sitä tuu näkeen.

Niihin pitää ilmeisesti ympätä näitä "piruparka" symboleja, että televisio ja videolevittäjät kiinnostuu ja suuri yleisö saa aimo annoksen alitajuntaansa piilovaikutteita:

Noi vapaamuurarijutut oli sitä vanhaa kunnon 60-luvun juttua. Ei niitä oikeen enää kukaan tee, mutta piilomainontaa sitäkin enemmän.

Äh, mä jäin oikein miettiin mikä tossa venäläisrainassa tökki. Ei se niinku ollu oikeen musiikinkaan puuttuminen joka tunnetusti tekee leffasta kun leffasta pitkäveteisen tuntuisen.
Kyl se oli tuo, että kun leffassa oltiin venäjän puolella, siellä taustalla tapahtu koko ajan. Kun päästiin suomen puolelle (ja ilmeisemmin myös suomeen kuvaan) niin näyttelijät ja avustajat oli hoidettu suomalaisvoimin, Sehän tarkoittaa että näyttelijöitä on juuri ne jotka on käsikirjoituksen kannalta oleellisia ja avustajatkin on ne jotka on pakko olla, eikä yhtään enempää. Lyhyesti sanoen, elokuvassa ei ollut yhtään ylimääräistä ihmistä. Kun leffassa pidettiin kesäjuhlia, paikalla oli juuri kaikki joille oli repliikki, muttei yhtään ylimääräistä seisoskelijaa juhlavieraana. Tää alkaa jo pistään silmään yleisemminkin kotimaisten halpisten saralla. Käytetään just sitä mikä on pakko eikä yhtään enempää ja lopputulos jää jotenkin karuksi ja autioksi.

^ Mahtaakohan ero olla siinä, että Suomessa on vaikeampi saada kuvauslupaa semmoiseen paikkaan, missä on porukkaa muutenkin, ja Venäjällä statistit saa ihan vaan sillä, että sanoo sivullisille, että eipäs jäädä siihen pällistelemään? Tai jos joku liitto on alkanut nipottaa?

Ite kattelin olisiko ollut Lappeenrannassa joskus 90-luvulla mainoksen kuvaamista kaupungilla eikä siihen mitään statisteja tarvittu vaan taustalla pyöri ihan tavallista porukkaa. Hylätyt talot ja autiot kadut on täälläkin aika tuore ilmiö.