Findie-elokuvat

ja sitten on sekin että elokuva-avustajat on vasta tulemisensa prosessissa. Hesassa on tätä varten ihan omat harrrasteryhmänsä joita saa kourallisen muutaman tunnin varoitusajallakin. Muualla se on vielä ihan amatöörimäistä ja mitä olen itse niitä kahminut esim tampereelta tai turusta niin aina tuntuu olevan työesteitä, muita sovittuja juttuja tai tää vaan ei oikeestaan kiinnostakaan.. tiät sä. Melkeen tekis mieli räjähtää ja sanoo että piruako sitä yleensä hakee kun ei kerran alkuaan ollu aikomustakaan tulla paikanpäälle. mutta mitä sitä hermostuu, valtaosahan näistä tyypeistä vetää oharin vasta kuvauspaikalla joten hyvä että ees joku ilmoittaa etukäteen.
On kai aikas luultavaa, en tiedä missä toi venäläisraina oli kuvattu, mutta jos jossain imatralla niin sieltä ei saa väkee eikä kukaan lähde sinne.

Yleensä nää avustajahommat on näitä palkkioksi kaksi leffalippua ja siinä kaikki. vastineeksi saa kuskautua paikanpäälle, venailla seittemän tuntia ja siltikin ohjaaja leikkaa oman kohdan pois. ei niistä kyllä ura urkene. sit voi kattoo olevansa elokuva-avustajan uran huipulla kun pääsee margariinimainokseen ja saa kuukauden parin työmiehenpalkan. Yleensä kukaan ei sit käytä samaa pärstää toista kertaa toisessa mainoksessa. Näyttelijöitä ei haeta koskaan näistä piireistä vaan niille on omat kanavansa. tai siis minähän hain, joka oli ihan ainutlaatuista. Se olikin kaksi kuukautta kestävä prosessi joka vanhensi allekirjoittaneen vuosikymmenen edestä näitten pikkuprinsessojen kanssa vääntäessä.

Ehkei niille vaan koskaan selvinny se oivallus että jos ja kun pääsee elokuvaan - vaikka vaan indietuotannon - pääosaan niin se on sen kokoluokan meriitti että melkeen voi noissa teatteri- ym piireissä valita oman työpaikkansa ja palkkansa. Sillä sellainen onnistuu yhden suhde kymmeneen miljoonaan ja kaipa nääkin pikkudiivat sen jälkikäteen tajuaa kun joutuvat seuraavaa näkyvää elokuvaroolia venaileen viitisentoista vuotta.

Tuossa on hyvä esimerkki siitä, mitä halvalla voi tehdä. Ei tarvita kuin vähän taiteellista näkemystä ja paljon intoa.



watch.wakaliwood.com/

Tulevaisuuden hittielokuva tullaan kuvaamaan kännykameralla. Spielbergin ennustuksen mukaan maailman parhaan elokuvan tulee tekemään kansasilainen kotirouva. Tämä ei ole mahdollista vielä teknologisessa mielessä mutta se päivä lähenee kuitenkin koko ajan.
Elokuvien tekemisen indie-tasolla loi tietenkin digiaika, sillä tavallisella ihmisellä ei ollut mitään jakoa filmikelojen kanssa, saati että niitä olis voinu tavallinen pulliainen edes editoida. Seuraava hyppäys oli siirtyminen käsikameroihin perinteisten jalustakameroiden kanssa joka notkeutti leffantekoa aikas paljon ja vapautti ne studioista luonnonhelmaan. Pian alkaa kaikki olla mahdollista. Ugandalainen koulupoika voi olla ihan yhtä luova kun kokonainen hollywoodin tuotttajaryhmä.

Nyt ei tarvitse edes kuvaajaa erikseen kun ostaa Lily-kameran.

Helppo tehdä esim. takaa-ajo kohtauksia.

On muuten näppärän näköinen laite.

Asiasta viidenteen. Kun tässä on sorvaamassa omaa elokuvaa niin kyllähän kai jokainen sille haluaa mahdollisimman suuren yleisönkin. Kyselin tuolla indie-porukoilta että mitäs tehään jos saa leffan valmiiksi niin miten se myydään jollekulle esitystaholle. Kysymys yllätti radikaalisti sillä indie-porukoista ei kukaan oo koskaan edenny niin pitkälle – itse asiassa harva ees koskaan saanut kokopitkää myytävää elokuvaakaan joten kaikki vaan arvaili. Kysyin jopa elokuvasäätiöltä joka nyt ei osannu tohon sanoo kun ei ees tiedä millaisesta elokuvasta puhutaan. Ainoa poikkeus tuo StarWreck –mies joka on ainoona onnistunut. Se anto ihan kohtuullisia neuvoja.

Yhtä kaikki, suomessa tämä elokuvaketju on rakennettu sillain, että tarvitaan satatuhatta katsojaa jotta voi elokuvantekijäkin ruveta jotain saamaan. ja sehän ei onnistu liian erikoisella elokuvalla vaikka se olis hyväkin, ellei suorastaan paras. Tyyli onkin tukea jotain kotimaisia spektaakkeleja ”ihmiskohtaloita sodan jaloissa” kuten esim pian ilmestyvä Kätilö tyylipuhtaasti edustaa. Sen ohjaaja vähän pahastu kun hänen kahden millin elokuvaansa vihjattiin kliseiseksi ja laskelmoiduksi kassamagneetiksi. ja jonka esitystapa, miljöö ja kohderyhmät on laskettu tuon katsojamäärän saavuttamiseksi. Yleensähän moinen määrä täyttyy kun leffateatteriin saadaan pariskunta (komediat) tai koko perhe isomummoa myöten (lasten elokuvat). kaikki on vaan samaa mieltä että kotimainen elokuva ei esiinny muuten kuin huonouttaan ja ennalta-arvattavine teemoineen ja jopa juonenkäänteineen. Itsehän välttelen hysteerisesti kaikkia kotimaisia juuri tuon iänkuisen lajityyppi-pakkomielteen takia.

Sitten on toi telkkari jossa taas mainostajilla on yllättävän iso sana. Ei ne halua sinne mitään erilaista vaan sitä tutun turvallista elokuvaa ”räjähtävää toimintaa V” ja jota höystetään pakollisilla dekkareilla ja komedoilla. ja kansa on kiittänyt jo pitkään sammuttamalla töllön ja keksimällä muuta. Ei ne tälläsiä osta.

ja sit on toi videolevittäjä. Itse asiassa on muutama videolevittäjä jotka ostaa myös indieitä. Tosin kuulin että niillä ei ole siitä mitään aikomusta maksaa kun muutama tonni jos sitäkään. Osaksi kai siksi, että yleensä tee-se-itse –elokuvat on oikeasti huonoja ja kömpelöitä, mut on siinä silti ihan selvää artisti maksaa –asennetta. Tosin siinäkin on noi rojalti-pykälät mut jätkät sano ett se on ihan normia ettei ne niitä pulita vaan vetoo johkin ”tuotannollisiin kuluihin” ja ilman varatuomarilla uhkaamista ei saa ees sitä muutamaa satastakaan. Kyl mulle muutamakin tonni kiistatta kelpais mutta jos sen vastineeksi joutuu sit luopuun kaikista oikeuksistaan omaan työhönsä niin hinta on liian halpa.

Käytännössä se kai menee niin että sen kanssa pyörii monenkirjavilla elokuvafestivaaleilla ja toivoo parasta että sen joku noteerais. Muuta kanavaa ei vissiin ole olemasakaan.
Ainoa tapa on painaa itse ja kaupitella kädestä käteen.

mut omansa voi saada pois jos myy ulkomaille. Mikä tarkottaa et se pitäs ainakin tekstittää. Tällöin se päätyy ainakin bulgarialaisten piraattityyppien kouriin ja niille kavereille sen jakelu ei tuota ollenkaan vaivaa. Joku päivä siihen sit törmää Tallinnan sataman myyntikojussa ja kyl sit vituttaa.

Kotimainen elokuva on kiistatta kökköä; käsikirjoitukset huonoja, teemat toistuvia ja samat pärstät näyttelijöinä kerta toisensa jälkeen. Äänilaatu onnetonta, lopputulos tylsää ja seassa häärää liian monta kokkia vääntämässä yhteistä kompromissia. Eikä se auta vaikka mua on ottanut tää päähän ja tehnyt tietoisesti erilaisen ja paremman elokuvan, jos itse koneisto on tyystin kehittymätön eikä pysty sulauttamaan saati ymmärtämään toisenlaisista lähtökohdista tehtyä laatua.

Tässä seison enkä muuta voi, tais Lutherkin aikanaan sanoa.

Kyllähän se vanhan koulukunnan indie-ohjaaja Lloyd Kaufmankin on tainnut joskus sanoa, että todellakin indieille ainut ja varmin markkinointikanava on se, että tunkee itsensä ja leffansa kaikille mahdollisille elokuvafestareille ja on itse aktiivinen oman leffan promoamisessa; koska indie-filmit jää aina suurten piirien ulkopuolelle.